Tuottelias vai laadukas?

[Luinwen]

Mieleeni kohosi tällainen kysymys, kun laitoin hyllyyn Cooksonin rakkausromaaneja, joita olikin sitten hyllykaupalla. Eli tahtoisitko olla mieluummin tuottelias kirjailija, mutta sillä uhalla, että niiden helmien seasta löytyy myös paljon roskaa, vai haluaisitko olla laadukas kirjailija, joka julkaisee hyvin harvoin, mutta sitäkin tarkemmin harkittuja kirjoja?

Itse pelkään olevani enemmän sitä tuotteliasta tyyppiä... En jaksa perehtyä liikaa yhteen asiaan, vaan haluan koko ajan jotakin uutta ja erilaista. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Entä miten te muut?

[Sapfo]

Minä taidan olla se joka pyrkii täydellisyyteen, vaikka tiedän että, silti, jonkun mielestä kirjani on täyttä potaskaa.
Olen itse, itseni pahin kriitikko ja siksi, työstän ja työstän ja työstän... Saamatta juuri siksi mitään tulosta.
Juoni ja idea kärsii, kun liikaa yrittää, samaa voi sanoa taiteessa.
Taide, niinkuin kirjoittaminen pitäisi olla spontaania, omaa halua ja intohimoa. Ideaa ja ajatusta. Minä usein siis pilaan tekeleet, ylityöstämällä, palaa hermo ja kiinostus katoaa.
Pakkopullasta tulee kuivaa ja mautonta, eikö?
Kuitenkin tuottelias voi saada aikaan laatuakin, makuja on monia, niin monta kuin on lukijaa.

[Rasimus]

Tuottelias. Tarvitaan pari laadukasta kirjaa ja sen jälkeen voi melko vähäisellä yrittämisellä lypsää vanhaa asiakaskuntaa loputtomiin. Kirjoittamisen tuotot ovat vähän taatummat kuin luottaminen siihen että se yksi ainoa opus saa useampaa kioskikirjaa suuremmat myyntimäärät.

Jos taiteilijaksi haluaa, niin silloin ei pitäisi (kaupallisen tai virallisen) julkaisuprosessin olla huoli - kotisivut ja public domain riittää.

[Vartie]

Minua ei varsinaisesti kiinnosta elannon hankkiminen kirjoittamisella, joten veikkaan, että parin ensimmäisen teoksen jälkeen julkaisujen määrällä ei olisi merkitystä. Toisaalta en oikein samaistu tuollaiseen mestariteoksen loputtomaan hiomiseenkaan. Vastaan siis että jotain siltä väliltä, semmoinen perushyvän tekstin tuottaja, joka ei välttämättä aina (tai koskaan) yllä genren suunnannäyttäjäksi, mutta jonka jokainen kirja on kuitenkin uusi tarina eikä kopio edellisistä.

Voi tosin olla, että nälkä kasvaa syödessä ja haaveissa "kirjailijan" jälkeen tulee sitten joskus "suuri kirjailija".

Jos taiteilijaksi haluaa, niin silloin ei pitäisi (kaupallisen tai virallisen) julkaisuprosessin olla huoli - kotisivut ja public domain riittää.

Tää nyt kuuluisi ehkä enemmän tuonne taidetta taiteen vuoksi -ketjuun, mutta tottahan nyt "viralliset" julkaisureitit auttavat tavoittamaan suuremman lukijakunnan. On sille pelkästään tekstinsä laadusta kiinnostuneelle taiteilijallekin iloa palautteista, arvosteluista ja yleisesti siitä tiedosta, että ihmisiä kiinnostaa.

[Luinwen]

Ihanasti ollut keskustelua täällä!

Vartien harkittu vastaus oli muuten hyvin muotoiltu. Peruhyvä eli ei loputonta viilausta, mutta kuitenkin sellaista suht koht tasalaatuista tekstin tuottoa. En tiedä miten mahdollista se on, mutta siihen on hyvä pyrkiä. Huomaan ainakin itsestäni jo, että mitkä tekstit siellä ovat olleet niitä mestariteoksia ja mitkä ovat olleet "välitöitä" ja sellaisia vähän nopeammin kasaan kyhäistyjä.

Mitä näitä kirjaston kirjoja on tullut katseltua (väkisinkin), niin en itse henkilökohtaisesti haluaisi pyrkiä siihen Kingin tai Cooksonin "kaksi hyllyn mittaa kirjoja ja kolmas on kovaa vauhtia täyttymässä" -tyyliin, mutta toisaalta se yksi ainoa esikoisromaani ei sekään kuulosta mukavalta. Aika monellehan kirjailijalle tosiaan käy niin, että esikoisromaanin ilmestyttyä mitään muuta ei tapahdu ja se on... aika surullista. Kun kuitenkin taitoja, kykyjä ja halua on, ja vielä lisäksi se kanava, niin miksi sitä ei hyödynnä? En tahtoisi jäädä vain esikoiskirjailijaksi. Kyllä ainakin pari kolme kirjaa täytyy saada julkaistua, sitten kun jalan ensin saa oven väliin.

[VMN]

Itse uskoisin olevan myös jotain siltä väliltä, tai tulevani olemaan. Minulla on sitä perfektionistin vikaa, mutten kuitenkaan ihan loputtomiin tekstejäni viilaa. Romaani ideoita on todella paljon, joten en usko, että minulla jäisi yhden tekstin kirjoittamiseen, vaan ampaisisin heti seuraavan kimppuun. Haluaisin saada aikaan ja julkaista mahdollisimman paljon tekstiä, haluan todella toteuttaa kaikki mielessäni olevat ideat, mutten toteuttaa niitä puolisuhaisten. Kaikki tehdään loppuun asti kunnolla. En halua vain sanoa, että idea on nyt tehty, ja kuitata sitä pois, vaan ne tosiaan tehdään parhaaseen muotoon. Siksi niissä meneekin hieman kauemmin, kuin välttämättä tarvisi.

Itse taas ihailen Kingiä! Mieshän on nero! Teksti tosiaan pukkaa aivan häkeellyttäväll vauhdilla ja hän on yksi tuotteliaimmista kirjailijoista, joita on. Ja piru vie, valitettavasti hän on myös aivan erinomainen kirjoittaja. Hänen tapauksessaan määrä, ei edes niin ällistyttävän suuri, korvaa laatua. Hän vain jotenkin osaa sen homman ja saa paljon aikaa. Sellainen minä juuri haluaisin olla. Kirjoittaa hyviä tekstejä samaan tahtiin. Toki tämän mahdollisuus on aika mitätön, varsinkin jos ei päädy tuurin kautta kokopäiväiseksi kirjailijaksi (mikä Suomessa on niin hirmu todennäköistä).

Jos kahdesta todella on valittava, niin laadukas. Mieluummin mestariteos, tai ainakin jotain sen tapaista, vaikka jopa neljän vuoden välein, kun muutama ok-kirja vuosittain, joissa ei oikeastaan ole mitään muistettavaa.

[MaKo]

Tuottelias. Minusta määrä korvaa laadun, tai oikeastaan niin, että määrän myötä tulee laatukin. On pakko kirjoittaa ne 99 vähän huonompaa juttua voidakseen kirjoittaa sen 1 mestariteoksen :)

Taide, niinkuin kirjoittaminen pitäisi olla spontaania, omaa halua ja intohimoa. Ideaa ja ajatusta. Minä usein siis pilaan tekeleet, ylityöstämällä, palaa hermo ja kiinostus katoaa.

Ylityöstäminen on asia erikseen, mutta kyllä yleensä itse saan tekstistä kelvollisen vasta muutaman kevyemmän tai raskaamman editointikierroksen jäljiltä. Kyllä teksti tietysti saa tulla spontaanisti, mutta on hyvä hetken haudutuksen jälkeen katsella, että miten se sopii kokonaisuuteen :)

[Piru Naiseksi]

Olen hiukan tuottelias, hiukkasen laadukas. Suollosteni syntymiä harventaa toki se, että en voi viettää koko vapaata aikaani tietokoneen ääressä tekstiä naputellen. (Käytän näet kirjaston koneita.)

[Luinwen]

Tuottelias. Minusta määrä korvaa laadun, tai oikeastaan niin, että määrän myötä tulee laatukin.

Jep. Samaa mieltä. Lisäksi kun kirjoittaa paljon, saa koko ajan harjoitusta ja muuttuu yhä paremmaksi. :)

[VMN]

Onhan tuo toteamus totta (määrän myötä tulee laatu), mutta siinäkin on valitettavasti mahdollisuus mennä vikaan. Oletetusti sitä kehittyy mitä enemmän kirjoittaa ja työstää tekstejä, sillä pakkohan siinä on oppia matkalla. Siltikin on niitä kirjailijoita, jotka julkaisevat vähään väliin uutta teosta, ja kaikkien taso on parhaimmillaankin vain ok. Paljon tekstiä, mutta sisältö ei koskaan parane.

Mikäköhän siinä on ongelma? En haluaisi sanoa kaupallisuus, mutta voisin hyvin luulla sen olevan ainakin osa tekijä. Halutaan ja on pakko saada uutta kirjaa niin omasta kuin kustantajankin toimesta, joten ei ehditä antaa teokselle sitä aikaa ja ajatusta, mitä se vaatisi. Kirjoittamisesta lähtee se oleellinen osa, miksi sitä kutsutaan taiteeksi, ja siitä tulee ihan vain tavallista työtä.

Sellaiseksi en itse haluaisi. Tämän takia olen tosiaan itse mieltä, että mielummin hitaammin laadukasta työtä, jossa oikeasti mietitään mitä kirjoitetaan, ja jopa pidetään siitä omasta työstä (:

[Rasimus]

Mun aikaisempi vastaukseni oli vitsinä heitetty. Tai oli siinä ehkä vähän totuuttakin mukana. En tiedä.

Vakavammin sanoen tuotteliaisuus yhä kelpaisi minulle, mutta eri syistä kuin mitä mainitsin ekassa vastauksessa.

Nimittäin taas on pari vuotta mennyt tehden ei-mitään. Ideoita kyllä olisi, mutta ei selkeää kuvaa mitä lähtisi niillä tekemään. Ja kun ei tiedä mitä tehdä, ei tee mitään. Se on paha paha juttu. Pitäisi vain suosiolla kirjoittaa ja suoltaa ihan roskaakin. Kunhan vain tekee jotain.

Laadukkuudesta voi haaveilla vasta sitten, kun itse loppuun asti kirjoittaminen kaikkine hiomisineen ei ole ongelma.

Tuottelias. Minusta määrä korvaa laadun, tai oikeastaan niin, että määrän myötä tulee laatukin. On pakko kirjoittaa ne 99 vähän huonompaa juttua voidakseen kirjoittaa sen 1 mestariteoksen :)

Ihan samaa mieltä. Vain nerot pystyvät kirjoittamaan kerralla hyvää. Muut joutuvat pärjäämään tilastotieteillä.

Siltikin on niitä kirjailijoita, jotka julkaisevat vähään väliin uutta teosta, ja kaikkien taso on parhaimmillaankin vain ok. Paljon tekstiä, mutta sisältö ei koskaan parane.

Selittäisin tuota formaattiin tukeutumisella. Kun löytää systeemin joka toimii, niin sitten on suuri riski muuttaa formaattia. Ammattimaisuudeksi muodostuu juuri se, että kirjoittaa aina sitä samaa kuin aina ennenkin ilman variaatiota. Lukijakunta tietää tasan tarkkaan mitä saa, mutta kehitystä ei tapahdu mihinkään suuntaan, koska kehitys on vaarallista.

Kaupalliselta kannalta en pitäisi sitä kovinkaan huonona juttuna, mutta taiteelliselta kannalta kylläkin.

Mutta jos määrään liittyy ihan oikeasti halua löytää uusia kikkoja, joita hyödyntää myöhemminkin, niin sitten on kumma jos ei kehity ainakin johonkin tiettyyn lakipisteeseen. Esim. massatuottajista Stephen King on minusta yksi esimerkki: kaverin uran ekat kymmenen vuotta ovat selvää kehittymiskautta, loppuaika taas juuri tuota mainittua urautumista toimivaan konseptiin (sanoo siis kaveri, joka ei ole lukenut Kingiä enää 90-luvun puolivälin jälkeen...).

[Luinwen]

Siltikin on niitä kirjailijoita, jotka julkaisevat vähään väliin uutta teosta, ja kaikkien taso on parhaimmillaankin vain ok. Paljon tekstiä, mutta sisältö ei koskaan parane.

Tulee taas mieleen ne loputtomat Cooksonit ja Nora Robertsit. Kummankaan kirjailijan tuotantoa en ole lukenut, joten on paha sanoa, miten hyviä kirjoja he ovat kirjoittaneet. Saattaahan siellä olla niitä hyviäkin joukossa ja kuitenkin ihmiset lukee niitä. Paljon. Joten kai niiden kirjojen sitten jotenkin pitää purea yleisöön?

Mieleen tulee myös Terry Pratchett. Herra on kirjoittanut jo useita kymmeniä romaaneja ja vieläkin taso on ollut laadukasta. Kaikki kirjat eivät tietenkään ole yhtä hyviä, mutta kuitenkin niitä hyviä on paljon. Kirjoittamisessa sellainen tilastotieteellinen lähestymiskanta ei ehkä sovi, että automaattisesti suuri tuotanto merkitsee laadun laskemista.

Sitten taas toisaalta sekään ei ole huono merkki, jos kirjailija on julkaissut vain yhden tai kaksi romaania. Mieleen tulee ensimmäisenä Oscar Wilde, kaunokirjallisuuden suurin roisto, joka kirjoitti vain yhden romaanin, vaikka miehellä olisi ollut mahkuja vaikka mihin. Toinen hyvä esimerkki on Thomas Harris, joka on kirjoittanut nyt vasta neljä romaania, ja tältäkin mieheltä lahjakkuutta löytyy vaikka muille jakaa. Se on hirvittävä sääli, että lahjojaan ei käytä, sitten kun niitä on.

Sellaiseksi en itse haluaisi. Tämän takia olen tosiaan itse mieltä, että mielummin hitaammin laadukasta työtä, jossa oikeasti mietitään mitä kirjoitetaan, ja jopa pidetään siitä omasta työstä

Itse kirjoitan sillä vauhdilla, kun ehdin kirjoittamaan. Tiedä sitten miten nopeaa tai hidasta se on. Lyhyempien tekstien tapauksessa sellainen puoli vuotta kirjoittamiseen on tuntunut ihan riittävältä. Pidemmät (eli yli 200 A4sta koneella) voivat venyä hieman yli sen puoli vuotta. Sitten taas oikoluku ja haudutteluvaihe kestävät jonkin noin kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen siihen päälle.

Ideoita kyllä olisi, mutta ei selkeää kuvaa mitä lähtisi niillä tekemään.
---
Laadukkuudesta voi haaveilla vasta sitten, kun itse loppuun asti kirjoittaminen kaikkine hiomisineen ei ole ongelma.

Minullakin oli aiemmin se ongelma, etten saanut tekstejä valmiiksi. Aloitin kyllä paljon, mutta sitten aina se into vain lopahti jonnekin. Niinpä vain yhtenä päivänä päätin, että nyt. Kirjoitan kaikki keskeneräiset valmiiksi. Yksi kerrallaan. Sillä hetkellä tärkeimpiä keskeneräisiä tekstejä oli kolme ja kirjoitin ne kaikki nopeaa tahtia pois alta ja valmiiksi. Mitä enemmän saattaa käsikirjoituksia valmiiksi asti, sitä helpommaksi se muuttuu. Usko pois. Joten kannattaa vain ottaa itseään niskasta kiinni, katsoa mitkä ideat ja kässärin aloitukset ovat ne tärkeimmät ja itseään kiinnostavimmat, ja sitten kirjoittaa ne. Yksi kerrallaan.

[Dragan]

Itselläni on aina ollut tuo samainen kärsimättömyys olla tekemättä tekstejä loppuun asti. Tämä lienee suoraa seurausta siitä, että innostuessani tunnen saavani paljon enemmän aikaiseksi. Olen yrittänyt päästä siitä eroon, koska puolivalmiit tekstit vain hukkuvat pöytälaatikkoon.