Murteet

[Mirja Fell]

Rotvalli on kai joku tienreuna, nii mä oon ainaki kuullu kavereilta. Mä oon iha tamperelaine, mutta kyl sitä joskus jotai muuta murretta tulee puhumisseen. Mä haluusin alottaa tällaasen paekan ku on kiva kattoo, millassii murteit ihmisillä on... 

Jatkakaa samaan malliin, me suomalaeset ollaan rikasta porukkaa... 

[Positiivinenpakana]

Mie puhun jonkinmoista lapin murretta, kotosin molen Muoniosta ja nyt asun Torniossa, joten sammaa murretta melkein se on täälläki. Minua harmittaa vain se ko meinaa murre kaota, ei oikein ennää osaa puhua niinkö ennen, jää usein se h pois ja muutenki.

Sehän ainakin tuossa Muoniossa puhuttavassa murtheessa on, että d muuttuu useasti t:ksi ja sitten on nuo sijamutot, että molen, solet, molemma, toletta, niitä kyllä tullee käytettyä puheessa. Ja muualta tulheita on aina kiva kiusata tällä lorulla: Menhään methään, veethään kätheen, jomphaan kumphaan kinthaaseen 

[Saruwine]

Kuin moni tiettää mitä tarkottaa "pahki?" Tai vaikkapa Oulun ikioma sana "onnikka"?

Kyä mää tiärä! Pahki meinaa varmaav vähän samaa kup "päi", eli vaikka se onnikka voi ajaa pahki johonki, tahtoo sanoo päij jotaki, jos huanostik käy.

Sitäpaitti se "onnikka" on kaikkee muuta ku teirä oululaiste ikioma. Sillä nimellä sitä linjapiiliä täälläkip paljolti kutsutaa, eikä sunkaa mikskää "nysseks", vaikka se ny hauska vitsi onki. Paitti kouluja käyneemmät saattaa sanoo "pussi".

Juu, tampere, tai pirkanmaa, on kyllä minun äirinkiäleni, vaikka olen sentään asunut 2/3 elämästäni Lappeenrannassa... Osaan kyllä sikäläistäkin murretta imitoida, mutta käytän sitä lähinnä varoittavana esimerkkinä.

Mikä kumma siinä muuten on, että Turun murre on levinnyt viime vuosina niin voimakkaasti? Mnää muista ku mnää avautusi jo vanhal Risingil yhrel flikal ketä kirjotti et "ketä" vaik suomes pitäs ny kait tos paikas ol "joka"...

[Mirja Fell]

Täällä on jo ny tungost! Aiku kiva hei. Tykkääks porukka tällasesta  -  veännetään murretta kirjottaessa? Tää ei ookaa mikää kovi virallishenkine juttu... 

[Ereine]

Mää olen Jyväskylästä. Ja kyllä, joissain sanoissa se ää vähän pitenee, mutta se on vähän niinku puolentoistkertainen. Sehän jyväskylälääisten "tunnusmerkki".    En sano mä, mutten oikein sano määkään.

Mä vanhana jyväskyläläisenä sanon kyllä mä, vaikka kaikki muut kuuleeki sen määnä. Joskus oon kuullu että jyväskyläläisen tunnistaa siitä miten se sanoo "nilkka", siinä on kuulemma yks ylimääräne i, nilikka. Mä en kyllä puhu varsinaista murretta, oon siitä vähän katkera, tavallista puhekieltä vain (olen yrittänyt toiveikkaana kysyä muilta puhunko murretta mutta kukaan ei ole myöntänyt). Tai nykyää puhu kummallisesti, niin etten oo ihan varma mistä mikäki sana tulee, tiputan deet pois välillä ja korvaan ts:ää tt:llä. En oikein muista meninkö lapsenakin mettään. Ku en osaa oikei puhuu murretta ei se tartukkaa, olen asunu Oulussa viitisen vuotta ja ainoo merkki siitä on välillä lipsahtava kaksoiskonsonantti. Sitä ennen asui Päijät-Hämeessä, siitäkää ei jäänyt kauheesti merkkejä puheesee. Joskus ajatteli et venyti kauheesti vokaaleja, mutta ku kuuli puhettani nauhalta tajusi että puhu niin nopeesti ettei siinä ehdi venyttämää mitään. Jotkut sanat on kyllä vaikeita, esimerkiks Ouluseutu, se on liia töksähtävä.
Mua harmittaa vähä että luovuin niistä muutamasta murresanasta joita Jyväskylässä on, vaikkei niitä kukaa ymmärtänytkää. Kun asuin Lahessa puhuin vielä linkeistä ja kukaa ei tajunnu mistä mä puhuin, vaikka ne ite käytti sanaa linkku. Niinpä mä sanon nykyää vaan bussi. Samoin eppu, toppu, kolkki, nelkki, viikki ja kuukki on sellasii sanoja joita ei voi oikein käyttää muualla ja en osaa niitä enää edes käyttää. Sanon vaan kuuennella luokalla tai viiennellä.
Pidän murteista ja harmittelen sitä ettei omaan puheeseeni tartu, esimerkiks Oulun murre on kauheen hauskan kuulosta. Ruminta oli ehkä se mitä Lahessa puhuttiin, vaikkei ne myöntänykkää puhuvansa murretta, nehän puhu käytännössä stadin slangia, omasta mielestää. Seki tuntuu vähän ou'olta että niitä sillai, tällai-muotoja ei tunnuta pitävä murteina, mun korvaan ne ainaki kuulostaa siltä. Siksikin pitäis varmaa sanoo että mäki puhun murretta, kukaa ei vaa yleensä tunnistä sitä murteeks. Äitini puhuu aika yleiskieltä, välillä savoo ja siskooni on tarttunu outo keskisuomalais-savolaine murre nii en oo iha varma siitä puhunko mäkää niin ku lapsena puhuin. Sen oon kyllä huomannu että vanhojen jyväskyläläiskavereitteni puhe kuulostaa jotenki ou'olta ku en oo kauheesti ollu jyväskyläläisten kanssa tekemisissä viime vuosina.

(en kyllä osaa kirjottaa tota epämurrettani)

[Steelsheen]

Määkään en oikein tiiä, mitä murretta mää puhun vai puhunko yhtään mitään (vielä vaikeempi tätä on kirjottaa). Tuo 'mää' on jo iha hämärä, välillä mä sanon mä, välillä mää, ja välillä miä.

Mut kai muhunkin on sitten toi Jyväskylän murre tarttunu siinä määri, että meillä on käytetty noita eppu, toppu jne. muotoja, ja linkillä mä kulen edelleen, vaikka täältä Jyväskylään onki vähämmatkaa. Kuitenki tässä Keski-Suomessa Päijänteen rannalla asun, että tää on tämmöstä sekasikiötä tää mun puhe, kaikenlaiset murteet tähän on kai sekottunu.

(Enkä todellakaan edes yritä kirjoittaa tuota enää yhtään enempää. Murteet ovat minusta hieno asia, mutta niin kauan kuin minun ei tarvitse niitä yrittää kirjalliseen muotoon vääntää.)

[Metusalem]

Murteet ovat kyllä hieno juttu. Koska olen syntynyt Helsingissä, puhun varmaankin jotain "Helsingin murretta", mutta yritän tietoisesti välttää ruotsista ja englannista raakalainattujen sanojen käyttöä. Olen kyllä sitä mieltä, että muut murteet kuulostavat paremmilta. Olisinpa keskisuomalainen, tai vaikka pohjalainen.

Minä- sanan sanon useimmiten "mä", mutta joskus saatan sanoa "mää" tai "minä" jopa tiedostamattani.

Rotvallin tiesin kyllä, mutta vain Särkänniemen mainoksesta. Enpä ole sitä kuullut täälläpäin sanottavan.

Anteeksi, kun nyt kirjoitin kirjkieltä. Se vain menee foorumeilla ihan luonnostaan.

[Thialfi]

Tämä on aenahi kolomas murrekeskustelu teällä.

Kaenuun kielen sanoista tuo maenittu "koppeuta" on kyllä parraita. Muita on "hohhaella", "kaohottaa" ja "ähötteä". Muut on kyllä jo minulla jo aeka laella unohtununna.

Minulla o luettavana sennimine kirija ku Oikeeta suomee - suomen puhekielen käsikirja, ja näöttää että sitä voe käöttää aenaki huomaamattomapien puhekielisyyksie karsimissee kirijotuksesta. Vierasperäsie sanoja en halluisi käöttää ollenkaan.

[Hiistu]

Murteet ovat ihania, vaikka emmie isse silviisii mittää oikiata murretta ies osaja .. . Jotensakin tuohon tapaan tulee kuitenkin joskus epävirallisemmissa merkeissä haasteltua.

 Isoisoisäni oli kotojaan Kannakselta ja puhui koko ikänsä omaa murrettaan. Sen verran paljon tuli hänen kanssaan pienenä aikaa vietettyä, että ensimmäinen "kieli", jolla opin puhumaan, oli juuri jotain vahvasti karjalan murteelle vivahtavaa. ("Myö männää messästä kottii" jne.) Äiti varsinkin oli asiasta aika hädissään ja nopeasti opetti minut puhumaan "kunnolla" ja Papan kuollessa en minä murretta mistään enää kuullutkaan ja se sitten jäi vähän itsestäänkin käytöstä. Nykyään puhelen siten miten tuntuu omaan suuhun parhaiten sopivan. Mie ja sie tulee luonnostaan, joskus joku konsonantti kahdentuu, d tipahtaa pois ja sen semmoista, jotain tuttun tuntuisia sanoja tulee käytettyä.. Kaipa se aina välillä voi puheesta paistaa, varsinkin silloin kun en sanomisiani kovin tarkkaan harkitse. 

Vasta myöhemmin murresanastoja katsellessa olen huomannut, että monet itselleni aivan arkiset käsitteet ovatkin oikeasti murretta.
Mm. sana "kulppa" tarkoittaa sananmukaisesti "pientä lammikkoa" ja "opotta" "päätilasta erillään olevaa peltoaluetta". Ajattelin Kulpan ja Opatan olevan kyseisten paikkojen erisnimiä, koska niitä en kuullut niitä ikinä muualla kuin kotosalla kyseisistä paikoista käytettävän.  Isoäitini suusta olen kuullut sellaisia ilmaisuja, kuin että viljakuorma laitetaan kukkopäällensä ja pikkuveljen kanssa ei saa rääsiä.  Putroluskaa ei saa puottaa ettei rynttäät röhnästy. Jne.
Varsinkin verbien kohdalla yllätyin, kun tajusin kuinka monella itseni tiuhaan käyttämällä oikeasti onkaan murretausta. Kyllä ihmiset varmaan tajuavat, kun minä jotain äkkään, mutta utsimiseni voi joltain mennä ohitse.. .

Vihdin paikallismurre (jos sitä voi sellaiseksi nimittää..) on sen verran karua kuultavaa, ettei tule käytettyä. Mitä nyt joskus heitettyä sellaisia klassisia lausahduksia  kuin: "Mää oon Vihristä mää, mää oon nii nuuka ja kare" tahi "Mää määkin, määki sääkii", ihan noin leikkimielessä.

Mie en nyt ole ihan varma, miten kehata-verbi käsitethän muuala suomessa, haluaisko joku kertoa?

Kehata on minulle viitsiä. Samalla logiikalla kuin huolia on tarvita.  "Ei sitä nurmikkoa nyt vielä huoli leikata, ei sillä että kehtaisinkaan."

[Lachesis]

Kaenuun kielen sanoista tuo maenittu "koppeuta" on kyllä parraita. Muita on "hohhaella", "kaohottaa" ja "ähötteä".

No nyt se suomi-kaenuu-suomi-sanakirja esiin: Mitä nuo tarkoittavat? Varsinkin viimeinen kuulostaa kiehtovalta.

"Ei sitä nurmikkoa nyt vielä huoli leikata, ei sillä että kehtaisinkaan."

on kanssa jotenkin hauska. Yleiskielessä huolimisella ja kehtaamisella on niin eri merkitykset, että lauseen merkitys muuttuu jotenkin valaisevasti tuossa. Tykkään lukea kaikenlaisia etymologisia palstoja, joissa Suomen eri kolkkien sanontojen erityispiirteitä esitellään. Noillekin siirtymille on varmaan jokin järkiselitys.

[Sarantha]

Mie puhun muuten kyl melko yleiskieltä, mut nää karjalaiset persoonapronominit mie ja sie on kyl hyvin olennainen osa miu murretta. Miu kotikylässä Simpeleel varsinkii vanhemmat ihmiset (ja Marja-Liisa :D) puhhuu kyllä paljo täydellisempää karjalanmurretta ku mie, esimerkiks 'mennä' taivutettaan siellä 'männä' mut en mie tuolleen oo ikinä osannu puhhuu. Jostai syyst olen myös aika pitkää taivuttanu sanoja sillee yleiskielisesti, et d kuuluu siel välissä, esimerkiks sanon ylleensä iha normaalist 'pöydän' enkä 'pöyvän' ja 'täydellisen' enkä 'täyvellisen'. Tai ehkä se riippuu vähä tilanteest, kaikkei epävirallisimmis tilanteis saatan kyl taivuttaa nuokii silleen karjalaisesti. Ja 'meijän' on kyl aina meijän eikä 'meidän'. Nii, ja mie en ikinä kyl myöskää tiedä mittään, vaan tiijän.

Ku mennään Simpeleelt kolmisenkymment kilometrii Savonlinnaa päi, alkaa puhe siel muuttuu selvästi savolaisemmaks. Sekkii kuulostaa kyl tutulta, koska osa meijän sukkuu on sieltä päi kotosii. Sen sijjaa ku tullaa tänne vähä etelämpää Lappeenrantaa, niin tää puhe on kyl tääl nii eteläkarjalaista ku vaa voi olla. Esimerkiks Hanna Pakarine ja Jouni Hynyne on hyvvii esimerkkei siitä, mite täs kaupungis puhutaa. Varmaa selkei ero miun kotikylän ja tän kaupungin puhheessa on se, et simpeleläiset taivuttaa yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan partitiivissa iha tavallisest 'minnuu ja sinnuu', ku taas lappeenrantalaiset ihanankuulosesti 'miuta ja siuta'. Mie en oikein ees tiijä miten nuo nykyään ite sanon, varmaan se lappeenranta on jossai määrin tarttunu.

[Jackalbury]

Jonkilaist sekamurretta kait mie puhun.  Kymenlaaksolain mie oon, mut tavallisemmi ihmiset sanoo puhuvansa jokivarren murretta. Tää jokivars ku on niinku kahen eri murrealueen rajal. Tosin nykyää ihmiset puhuu aika paljo kirjakielen kuulost kieltä mutt silti siin jotain murretta on. Kenties yleisi lause tääl on "Otats siä kahvii?".
Tosi tääl ollaa aika syrjäs laajemmilt vaikutteilt, tosin netin kautta tullee joitaki sanoi joihi sit törmää puhekieles.

Esmerkki jokivarre puhetyylist:
- "Leikkaisko ton nurmikon jo, ku naapuritki ny niittää?"
- "Mit sitä viäl?"
- "Nii mutku mitä ihmisetki sitte aattelee, ku kaikki muut koko tiäl on leikannu pihansa mut meiä piha rehottaa vaa. Ohikulkiathan luulis et täs talos asuu laiskoi tai jotenki huonoi ihmisii."
- "Ootsiä muute huomannu, et aina ku joku täl tiäl alkaa leikata pihaasa, nii het kaikki muutki alkaa niittää pihaasa."
- "Nii, mut en mie kehtoo mennä ulos jos meiä piha näyttää joltaki sajemetsält."
- "No leikataa sitte, ku kaikki muutki kerra jo niittelee pihaasa."

[Aquila]

Kute paikkakunnasta jo arvata saattaa, ni mie puhun tätä murretta, mitä tiälä Savonlinnan luona ny puhutaan, jottai savvoo tää kai on. Tällee mie oon aina puhunu, ku en oo muulla suunnala ikinä asunu. Mut on kyl kiva nähhä, mite muut juttelloo muuvvala päi Suomee, oli hauska törmätä tämmöseen topikkiin tiäläkkii höntyillessä. Suunnillee tälleen mie normaalisti juttelen, ja kyl vaan, oon aina iha yhtä sekava ;)

Ei tääkää oo varmaa mittää täytellistä savvoo, ku on tullu kaikellaisii vaikutteita etenkii tuolta etelästä. Toisaalta, on kyl pakko sannoo, että etellisten viestien joukossa oli semmosia, että ehä mie tajunnu hölökäsen pölläystä. Ja tää on kyl outoo kirjotella murteella.

Improvisoitu esimerkki kotipihasta, äiti ja mie:
- Tuu tänne puukasale tekemää hommia, mie vaik sirkkelöin ni laita sie pinnoon.
- Emmie nyt, ku miu pittää männä *****:n luokse, ku mie lupasin. Kahotaa huomena.
- Eihä myö nyt huomena, myöhä männää kaupunkii.
- Jaa, mut mikä kiire noila puila nyt on? Ja kyllähä se isi...

Jep, olen savolaisen laiskuuden ruumiillistuma 

[Emerentia]

Kotona Merikarvialla ei kyl juuri enää kuule sitä aitoa oikeeta merikarvialaista juuri missään, porukka kun palailee vanhuudenpäiviään viettämään muualta ja puhuu sitten ihan muita murteita. Minäkään en syntyperäisenä merikarvialaisena saa ihan oikeata nuottia ennen kuin pitkät pätkät jaariteltuani.  Lisäks son sellasta nopeeta ja kuulostaa aika lailla laulamiselta, näin olen kuullut sanottavan.

Merikarvian murre kuuluu samaan ryhmään kuin pohjanmaan murteet, eli ruotsinkielen vaikutusta on aika lailla (kuten vaikka flikka) eli konsonanttien edelle eksyy aika usein f. Uo:sta tulee ua (ruaho, vuas). Ja Merikarvialla pruukataan (arvatkaa vaan mitä se tarkottaa). Pistän tähän nyt vielä pari muutakin erikoisuutta (Merikarvian historian mukaan ovat sitä ainakin). Hoksaamatoin (= huomaamaton), laattee (=lattia), reidalla (=kunnolla), pluttana (=meijerimaito, eli vaikkapa kevytmaito), perna (=peruna, tätä itsekin käytin pienenä kunnes koulu vieroitti siitä "Se on elin eikä kasvi!") ja prötti (eli pannukakuntapainen syysherkku). Huomaa kyllä että tuo Merikarvian historia on jo hiukan ajastaan jäljestä, siellä esitellään nimittäin vielä Kasalan ruotsalaismurrettakin, vaikka koko kunta on ollut täysin suomalainen jo monta kymmentä vuotta.

Isän suku on kotosin Siikasista, ja siel puhutaan sit jo ihan eri lailla. D:stä tulee r ja niin eespäin. Eikä s'ol ees kovin kaukan. Siskoon taas on tarttunut jo Tampereen seudun murre, vaikka aluksi porukka oli kyllä haukkunut porilaiseksi. Siskon lapset puhuvatkin jo sitten melkein pelottavan tamperelaisesti.

[...]molen, solet [...]

Nuo ei kyllä ole mikään pohjoinen yksinoikeus, kyllä multakin aika usein noin pääsee, kun puhuu oikein nopiaa. Eli melkein aina. Toisinaan kyllä lyhenevät tuostakin vielä vähän, m'oon, s'oot.

[Aimée]

Mitäh, eikö joka paikassa ruukata? Tai pruukata, miten vaan :) Noista erikoisuuksista olin kuullut pluttanan ja pernan, joka on jostain syystä ihan tuttu.

[Emerentia]

En ole Porissa ainakaan kuullut kertaakaan eikä kukaan muualla asuvista kavereistanikaan koskaan käytä sitä. Saattaa olla että se on niin vanhanaikainen nuoremman väestön mielestä ettei sitä vaan kuule vaikka väki sen tietäisikin. Taitaa vaivata myös monia muita vanhoja murresanoja nykyään. Kyllä minä silti pruukaan tekemään kaiken aloittamani reidallisesti.

[Aimée]

Saattaa hyvinkin olla. Toisaalta, kyllä meillä Keski-Pohjanmaalla ruukataan nuortenkin parissa, se vaan on niin kätevä sana. Vanhojen, ihanien murresanojen häviäminen on kyllä sääli.

[Rid]

Kyllä meillä kanssa Pohjois-Pohjanmaalla kysellään että ruukkaakkonää käyä vaikka kaupasa. Eli ei ennää pruukata vaa ruukattaan. Mutta en sitte tiijä onko tuo mite suosittu sana muualla ko vaa täällä pohojanmailla.

[Hillo]

Kyl täälä Rovaniemen seudula ja Tervolasa ainakin ruukataan/ruuk(h)athan. Ja tuola lähempänä Ruottin rajaa vissiin kans enemmänki.

[Tiuku]

Kukkaa ei kyllä aenakkaa täälläpäen "ruukkaa". Kaekenlaesta muuta tehhää mutta ei sitä.

Ja mitäs se tarkottikkaan iha tarkallee?

Etitti: Minä e aenakkaa oo kuullunna sellasesta. Van ehä minä oo kyllä kuullunna oekei mistää.