syys 24
keskiviikko

Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto.
Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan, arvosteluja
uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!

http://www.risingshadow.fi/library_link/images/books/4893.jpg
[klikkaa suuremmaksi]

Arvosanoja 119 kpl
5.0 17%
4.5 4%
4.0 42%
3.5 3%
3.0 32%
2.5 0%
2.0 1%
1.5 0%
1.0 1%
0.5 0%


Keskiarvo 3.81

Arvosanani
star1star2star3star4star5star6star7star8star9star10

Omistan kirjan

Luen nyt

Lisää arvostelu

Lisää suosikiksi

Lukulistalle


Julkaisupäivä maaliskuu 3, 2008
Muokannut Thialfi 12.01.2009


Kustantanut WSOY. Teoksen alkuperäinen nimi on Physik.

Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Kaisa Kattelus. Sidottu, kansipaperi.

”Mikä muka olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?
Ei kai näkeminen ketään voi satuttaa?”


Perusvelho Silas Heap avaa oven palatsin ullakon sinetöityyn huoneeseen ja vapauttaa huomaamattaan viisisataa vuotta sitten eläneen kuningattaren haamun. Kuningatar Etheldredda Hirveä oli ollut kammottava ilmestys jo eläessään eikä hän siitä ole juuri muuksi muuttunut. Etheldredda tarvitsee prinsessa Jennan apua sekä poikansa, legendaarisen Marcellus Pyen, alkemian ja lääketieteen taitoja voidakseen toteuttaa ikuiseen elämään tähtäävän pirullisen suunnitelmansa.

Kun parasvelho Marcia Overstrandin oppilas Septimus kurkistaa aikapeiliin, häntä viedään kohta hyytävää kyytiä kauas menneisyyteen. Siellä hänen on alistuttava palvelemaan nuorta ja hiukan turhamaista Marcellusta. Vain seitsemännen pojan seitsemäs poika kykenee valmistamaan ikuisen elämän eliksiirin – tinktuuran, jota myös Etheldredda kipeästi himoitsee.

Mutta onnistuuko Jennan huimapäinen pelastussuunnitelma? Ja saako Septimus tulevaisuutensa takaisin?

”Sarjan kahden ensimmäisen osan ystävät eivät taatusti joudu pettymään tähänkään teokseen, vaan toivovat lisää luettavakseen.” – Voice of Youth Advocates (VOYA)


 Muita kirjoja joista saatat pitää
Vanhan talon kummitus Kunhan Helen tulee Orrin, Usvasaaren sankari (Usvasaari, #1) Pikku Vampyyri (Pikku vampyyri, #1) Salaisuuksien laakso Narnia: Kaikki tarinat Arra
 Kirja-arvioita (yhteensä 4 kpl)
- Myrsky10
05.06.2014

Pidin kahdesta ensimmäisestä kirjasta enemmän. Mielestäni Peili oli edeltäjiänsä pitkäveteisempi ja sekavampi.
Tykkää
 

- Kastehelmi
24.12.2013

Pidin kirjasta, vaikka odotinkin siltä enemmmän, mitä se pystyi antamaan. Mielestäni Etheldredda oli hyvä hahmo, koska hän toi tarinaan mukavaa jännitystä. Koskaan ei voinut tietää varmasti, mitä seuraavalla sivulla tapahtuisi. Pidin kirjasta paljon ja jään odottamaan seuraavaa osaa.
Tykkää
 

- Jackalbury
08.02.2009

'Peili' jatkoi tuttua Septimus Heap-kirjojen linjaa, värikkäine mutta yksitasoisine henkilöineen, joista ainoastaan Marcellus Pye oli moniulotteisempi henkilö.
Kuningatar Etheldredda oli yksinkertaisesti vain päästään vinksahtanut sekopää, jota kukaan ei rohjennut listiä pois päiviltä ja hän kuolikin ihan vahingossa. 'Peili' oli tavallaan pohjustus seuraavalle kirjalle, joka keskittyy Nicon ja kumppanien pelastamiseen menneisyydestä aikapeilien tuhouduttua. Pieni arkipäivän omituisuuksiin ja byrokratiaan sisältyvä absurdius, kuten Satamakaupungin tullilaitoksen varastossa tapahtuvassa kohtauksessa. Välistä tarinan ratkaisut tuntuivat liian yksinkertaisilta tai täyskäännöksiltä, minkä seurauksena kirjan sisäinen logiikka natisi välistä liitoksissaan.
Kuten TheDarkMission sanoo, Jennan ja Septimuksen oksettavan naiivi ja täydellinen hyvyys käy hermoille, tosin välistä tämä tuntuu sortuvan heidän typeryydekseen ja sinisilmäisyydekseen. Septimus alkaa melkein olla Tinttimäinen sankari vailla ominaisuuksia, jonka tehtävä on vain heijastella kumppaniensa eksentrisiä luonteenpiirteitä ja toimia näitä yhteen kokoavana pisteenä.
'Peili' on mukava ja sujuva luettava, jossa ei tarvitse paljon aivojaan rasittaa ja jonka suurin anti on huumori. Suosittelen niille jotka pitivät Sagen aiemmista teoksista.
Arvosana: 7+.
Tykkää
  (+1 tykkää tästä)

- TheDarkMission
05.05.2008

Alkuun oli normaaliakin hankalampi päästä, mutta viimeistään sivulla 100 tarina on temmannut mukaansa. Juonellisesti kirja ei ollut lainkaan pettymys, imaisi mukaansa ja juonittele aika kutkuttavasti. Viimeiset sivut täytyi lukea salaa koulussa.

Kirjan idea oli jo ajatustasoltaan vaativampi ja ajatuksia herättävä: kun oikein alkaa miettiä, on vaikea ymmärtää, miten menneisyys muuttaa tulevaisuutta. Sinänsä kirja oli jännittävä, mutta se sisälsi lyhyitä joskin tylsiä jaksoja, jotka laimensivat vaikutusta. Kuvailua oli ehkä liikaakin.

En tahdo ymmärtää kirjailijan yksipuolista käsitystä kirjan henkilöistä. Vihaan ah-niin-puhtoisia-lapsukaisia, kuten Septimusta ja Jennaa. Ei ihmiset voi olla noin yksinkertaisia! Ja miksi pyllyssä kuningatar Etheldredda on niin... ehdottoman ilkeä? Tarinassa olisi enemmän syvyyttä, jos henkilöt olisivat hieman inhimillisempiä. Ainoana inhimillisenä mieleeni tulee portinvartija Gringe, joka ärsyyntyy Heapien jatkuvasta ongelmien aiheutuksesta. Eikä hänkään erityisen monitasoinen henkilöhahmo ole. Samaistuminen on lähes mahdotonta, kun ei löydä samaistumisen kohdetta.

Noh, jotkut lauseet olivat häritsevän pitkiä, mikä teki joistain kappaleista kovin raskaslukuisia. Huumori oli paikallaan tuttuun tapaan, mikä on kirjan pluspuolia. Lohikäärmejuttu meni hieman yli, kirjan tekijä oli nähtävästi kiinnittänyt enemmän huomiota Tulipärskeen ruumiintoimintoihin kuin identiteettiin. Yhtä kaikki, kirja oli ihan luettava, jopa oikein mainio. Suosittelen, vaikkei varsinkaan ensimmäinen osa olisi iskenyt sinuun. :)
Tykkää
  (+1 tykkää tästä)