Nälkäpeli: Vihan liekit

Vihan liekit on trilogian ensimmäiseen osaan verrattuna selvästi heikompi. Ykkösosan lukemisesta tosin on jo pari vuotta aikaa, mutta muistan viihtyneeni sen parissa huomattavasti paremmin. Kaikki mielenkiintoisimmat asiat ohitettaan uskomattoman nopeasti, jotta aikaa jää kuvailla Katnisin kulloinkin käyttämiä vaatteita Voittajien kiertueella ynnä muuta epäoleellista. Kaksi kolmasosaa jumitetaan tähän malliin ja lopun tapahtumat rynnitäänkin vauhdilla. Kolmiodraama ottaa päähän, samoin Katnisin epäuskottava hinku kuolla, jotta hän voisi pelastaa Peetan. Meh meh.

Yhtä hyvä ellei jopa parempi kirja kuin ensimmäinen osa. Pakkohan täsät on pitää, jos piti ensimmäisestä osasta. Ei tätä voi jättää lukematta kun alkuun on päässyt.

Kirjasarjan ehdottomasti parhain osa. Oli mielenkiintoinen alusta loppuun. Tosin, jotkut kohdat jouduin lukemaan useamman kerran, kun en heti kärryille päässyt. Kirjan juoni oli parempi ja jännittävempi kuin ensimmäinen.

 Hyvä. Jatkoi hienosti siintä mihin ensimmäinen osa jätti. Minusta kirja on parempi kuin eka osa. Toisin kuin ensimmäisessä osasa kirja tuntui etenevän nopeammin ja sujuvammin juoni oli hyvä.

Suosittelen

Hyvä ja jännittävä jatko edelliselle osalle. Mukaan tuli uusia, mahtavia hahmoja. Kirjan loppu oli mielenkiintoinen.

Ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä tai seuraajansa. Mielestäni Vihan Liekit oli trilogian paras kirja! Myös elokuvana oli tosi hieno. Juonenkäänteet olivat hyviä ja kirja oli edeltäjänsä tapaan koukuttava. Tykkäsin todella paljon myös uusista hahmoista, kuten Finnickistä ja Johannasta. En osaa oikein sanoa, miksi juuri tästä kirjasta eniten pidin mutta todellakin se kuuluu suosikkikirjoihini! Suzanne Collins on todella hyvä kirjailija ja hän kirjoittaa hyvin koukuttavasti ja lukijan mielenkiinto säilyy vikoille sivuille asti. Toki alku tässä kirjassa tuppasi olemaan hieman tylsähkö ja juoni seisoi paikallaan, mutta mitä pidemmälle kirjassa eteni, niin sitä jännemmäksi juoni kävi. Suosittelen lämpimästi lukemaan!

Loppua kohti aina vain parempi! :) Tykkäsin paljon, vaikka alussa tuntui siltä, että oikein mitään ei tapahdu...

Tämänkin lukemisesta on melkein vuosi aikaa, mutta yritän parhaani mukaan muistella kirjan tapahtumia. Tästä en pitänyt ihan yhtä paljon kuin trilogian ensimmäisestä osasta. Peetasta aloin pitää vielä vähemmän kuin aikaisemmin pidin, ja se onkin jo aika vähän. Tämäkin kirja oli hyvin koukuttava, eikä mulla tän lukemisessa tainnut paljoakaan aikaa mennä. Kirja oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Mielenkiintoinen neljännesjuhla täynnä mielenkiintoisia tapahtumia ja henkilöitä. Tykkäsin siis tästäkin kirjasta tosi paljon.

Pidin tästä hieman enemmän kuin edeltäjästään, sillä Katniss ei enään esittänyt Peetalle vaan he olivat suunnileen tietoisia toistensa tunteista. Galesta en ole ikinä pitänyt joten hän voisi mennä pois. Finnik taas oli ihana ja Johanan olivat ihania!

Ei ollut ihan niin hyvä kuin eka osa mutta todella hyvä ja taidokas kirja tämäkin. Alkaa saumattomasti siitä mihin nälkäpeli jäi ja tempaisee heti mukaansa alusta asti. :)

Jostain syystä en pitänyt tästä niin kuin ensimmäisestä osasta. Totta kai tämäkin koukutti saman tien kun rohkeni astua Katnissin epätoivoa ja pelkoa täynnä olevaan elämään...

Aloitin tämän kirjan lukemista, mutta sitten se jotenkin jäi... En millään tarkoita, että se olisi ollut huono kirja, oli vaan niin paljon muuta tekemistä. Aion kohta aloittaa sen uudestaan. :)

Vihan liekit piti mukanaan aivan loppuun asti, vaikka luinkin sitä jo toista kertaa. Kirja eteni hyvään tahtiiin alussa ja noin sadan sivun jälkeen lukuvauhtini tuplaantui. Juonen käänteet oli hyvin kesitty, sillä ne eivät olleet ennalta arvattavia (ensimmäisellä luku kerralla tietenkin). Mitä enemmän luin kirjaa, sitä nopeampaan tahtiin sydämeni takoi. Vihan liekit koukuttaa juonenkäänteillään ja jännityksellään.

Luettuani Nälkäpelin yhdessä yössä, oli seuraavana yönä vuorossa Vihan liekit. En voi sanoa, että kirja olisi koukuttanut minut. Se huumasi. Olen ollut sidottuna Nälkäpeliin siitä saakka, kun avasin ensimmäisen osan ensimmäisen sivun. Aivan täydellistä. Kiitos Suzanne Collins!

Alku alkoi tylsästi kun en saanut juonesta kiinni. Mutta kyllä se siitä parani, että odotan innolla siihen asti kun saan rahat Matkijanärheen<3

Vihan liekit alkaa varsin pian siitä, mihin ensimmäinen osa, Nälkäpeli jäi. Katniss Everdeen jatkaa päähahmona ja kertojana kertomaan elämästään ja kuinka Vyöhykkeillä ja Capitolissa käy. Tunnelma on alkanut kiristyä Katnissin tekojen jälkeen. Nälkäpeli on itse vihdoin ohi ja siirrymme sen jälkeisiin tapahtumiin, joissa Katniss joutuu olemaan osallinen. Laimean alun jälkeen kirja ottaa ilmaa siipiensä alle hyvin nopeasti ja nousee paljon korkeampaan tasoon kuin ensimmäinen osa koskaan pääsi. Vaikka olin aluksi skeptinen siitä, minne juoni suuntasi, niin Collins saa tehtyä siitä hyvän, paremman kuin Nälkäpelissä. Tällä kertaa mukana on todellisia yllätyksiä, joita lukija ei välttämättä odota, vaikkakin tietyt suuret kuviot ovat jo kaukaa nähtävissä. Katniss itse mainitsee näitä asioita ja käy niitä läpi, mutta niiden toteutusta pitkitetään hyvin pitkään, sillä hahmo itse ei ole siihen valmis. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen kirjaan, joka on mielestäni kaikin tavoin parempi kuin ensimmäinen. Kaikki ei ollut päivän selvää ja kirjassa on varmasti ainakin yksi täysin odottamaton ja suuri juonenkäänne. Myös Collinsin kirjoittaminen on parantunut selvästi. En enää huomannut niin paljoa kömpelöä ”minä tein” käyttöä, jota ensimmäisessä kirjassa oli valitettavan paljon (… minä ajattelen, minä sanon), mikä oli mukava yllätys. Muuten kielessä ei ollut pahemmin moitittavaa tai erityistä kehuttavaa. Kirjoitusvirheisiin en itse törmännyt. Kieli on perushyvää. Harmillisinta on kuitenkin ehkäpä se, että Collins ei vieläkään avaa maailman taustoja ja historiaa. Hän pääsee useammassa kohtauksessa vähällä, kun hän on jo esitellyt ne suurin osin ensimmäisessä kirjassa ja voi nyt vain ohittaa ne nopeasti. Tämä ei ole ollenkaan huono asia, vaan välttää tarinan turhan paikallaan junnaamisen, mutta olisin toivonut Collins sen sijaan kertovan jotain uutta maailmasta, jolla on paljon potentiaalia. Tämä potentiaali jätetään kuitenkin käyttämättä. Itse en näe kirjaa erityisesti nuorille suunnattuna, mutta merkkejä siitä on, mikä on muun muassa pakollinen kolmiodraama. Mielestäni tämä kolmen rakkaus ei oikein toimi ja Katnissin hahmo vaikuttaa hiukan epätodelliselta juuri hänen outojen mielenvaihtelun takia, jossa hän tuntuu vaihtuvan niin mielipiteensä kuin unelmansakin aina vähän väliä. Katniss sanoo sen itsekin, että häntä ei aihe kiinnosta tässä elämän vaiheessa, ja pakko myöntää, ei minuakaan kiinnostanut. Toki Collins sai muutaman tempun tehtyä suhteella, mutta yleisesti ottaen sitä näytettiin käytettävän enemmänkin vain kun sille oli tarvetta ja kun haluttiin vaihtaa juonen kulkua tai tuoda uuttaa lisäjännitystä. Collinsin toinen osa hänen Nälkäpeli trilogiassaan on kuitenkin paljon parempi, kuin ensimmäinen osa oli. Hän on saanut monia ensimmäisen osan virheitä korjattua, eikä enää vain ratsastanut loistavan konseptin selässä. Tässä tuo konsepti Nälkäpelistä onkin enää vain taustalla muistuttamassa mistä hahmot ovat, joten olin iloisesti yllättynyt, että Collins löysi silti, tai ehkä juuri sen takia, oikean, jännittävän juonen.

Vihan liekut luettuani tunnelmat olivat varsin sekavat; jotenkin nyt en päässyt tuolle samalle intensiiviyden tasolle kuin trilogian ensimmäisessä osassa. Vihan liekit eivät poltelleet. Teos on silti nopealukuinen ja ahmin tämän pienen tiiliskiven kahdella lukukerralla, mutta jotenkin en saavuttanut samaa tunnelmaa kuin olisin toivonut, enkä päässyt aivan yhtä syvälle maailmaan kuin aikaisemmin. Ehkä vika on liiallisessa politiikassa, jota tihkuu rivien välistä. Välillä kerronnassa tapahtuu hidastumista, juoni ei etene kun taas toisinaan mopo karkaa käsistä, eikä tapahtumien kulussa pysy mukana tai niihin ei synny voimakasta tunnesidettä. Asiat vain heitetään lukijan kasvoille ilman tarkennuksia.

Kirja oli melkeinpä samanlainen kuin edellinenkin, ainakin omasta mielestäni. Alku aina Nälkäpelin alkuun oli tylsä ja ajattelin silloin, että tämä saa huonommat pisteet kuin ensimmäinen osa. Mutta sitten alkoi Nälkäpeli, enkä malttanut laskea kirjaa käsistäni. Pidin jo ensimmäisen osan Nälkäpeli vaiheesta, mutta tässä kirjassa se oli vielä paljon parempi. Pidin Finnickistä tosi paljon ja onneksi hän jäi henkiin. Myös loppu oli onnistunut. Sekin oli parempi kuin ensimmäisessä osassa. Näin sanoen Vihan liekit olisi parempi kuin Nälkäpeli jos alku olisi ollut parempi ja mukaansatempaavampi. Mutta koska niin ei ole, kirja jäi neljän tähden lukukokemukseksi.

Täydellinen, Täydellinen, Täydellinen! Täydellinen isolla T:llä! Tämän kirjan tapahtumat tuntuivat todelta, niin oudolta kuin se useasta saattaa kuulostaa. Edellistä osaa lukiessa minä tunsin myöskin olevani mukana kirjan tapahtumissa, mutta tässä tunne oli vielä aidompi! Tämän (ja lukuisten muidenkin) takia Vihanliekit on mielestäni ehdottomasti paras kirja koko trilogiasta! No, nyt niihin lukuisiin muihin. Ensinäkin, kirjaa lukiessa ensimmäistä kertaa ei osannut aavistaa yhtään mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kirjaa lukiessa ei saanut olla väsynyt, niin olin itselleni luvannut. Halusin nimittäin tuntea koko lukukokemuksen täydellisyydessään! Toiseksi, juoni oli ihanasti mutkikkaampi kuin edellisessä. Itse nostan suuresti hattua Suzannen keksimälle areenakellolle. En olisi ikinä keksinyt mitään samankaltaista. Kolmanneksi,tätä ei vain saanut mielestään pois! Muistan nähneeni areenakellosta unta ensimmäistä kertaa lukiessani. +1,tämän jaksaa lukea useita kertoja. Itse luen tätä tällä hetkellä toista kertaa, ja tuli "Ai niin joo, noinhan se meni!"-elämyksiä useita kertoja. Esimerkiksi olin kokonaan unohtanut Katnissin "raskauden", ja muistin pelin itse alkaneen aijemmin. Olin myöskin unohtanut useat muut tärkeät asiat. Vielä kaiken tuon ylistämisen jälkeen haluan sanoa : Olkoon onni aina sinulle myötäinen!

Usein on niin että ensimmäisen osan jälkeen toinen on huonompi, mutta täst tuli parempi! Sydän hakkasi monessa kohtaan ja en hennonnut päästää kirjasta irti! Kirjan luojan pitäisi olla ylpeä itsestään niin erikoisen kirjan kun on tehhyt!

Ykkös-osan jälkeen odotin aika tylsää kirjaa, mutta Vihan liekeissä oli enemmän yllättäviä juonenkäänteitä kun Salkkareissa. Viha Capitolia vastaan alko tuntuu jo ihan painostavana ja kuvottavana, ja silti kirja oli pakko lukee läpi. Kaikkein pahin "dick move" oli kyllä se neljännesvuosisadan Nälkäpelin yllätys. Just kun oli tottunu siihen ajatukseen et nyt Katniss ja Peeta on enemmän tai vähemmän turvassa, ne keksii tuommosta. Vyöhyke 13:sta ois mielenkiintosta kuulla enemmän (alotin justiinsa Matkijanärhen), ja oli ihana kun hahmoihin saa lisää syvyyttä ja tuntumaa. Ja tässä oli kanssa sopivasti Twilight-tyyppistä kolmiodraamaa, mutta Nälkäpelissä se on paljon paremmin tehtyä, ei semmosta matchoilemista niinkuin vampeilla ja ihmissusilla. En ehkä tykänny tästä osasta ihan niin paljon, mutta tämäkin oli nopeesti luettu, herkullisesti kirjotettu ja ihana. Toivottavasti Hollywood ei tee kamalia muutoksia Vihan liekkien juoneen sitten kun elokuvaa aletaan tehä (vai tehäänkö sitä jo?). Joka tapauksessa selkäpiitä karmiva ja mielikuvitusta kutkuttava kertomus mahdollisesta tulevaisuudesta.

Aww.. Uusi areena, mutta "vanhat" tribuutit..:D Enemmän pidin ensimmäisestä kirjasta, tai no..En ole enää varma kun luin toisen kerran. Loppukohta oli sielua raastava, olisi nin tahtonut lukea lisää, mutta ei..

Olin hiukan epäluuloinen aluksi, kun löysin tämän kirjaskaupasta, koska en ollut niin pitänyt Nälkäpelin ensimmäisestä osasta. Tämä teki poikkeuksen. Vihan liekit oli ihan MAHTAVA lukukokemus<3 Rakastuin Peeta leipuripoikaan ja Katnisiin, vaikka ensimmäisessä osassa Peeta tuntui liian uhrautuvalta ja Katnis liian teinitytöltä. Vihan liekit piti otteessaan loppuun saakka ja se jäikin hyvin jänittävään kohtaan=) 5/5 Suosittelen=3

Ensimmäinen osa oli niin hyvä, että toinen oli pakko hankkia mahdollisimman pian. Ja voin todellakin avoimesti myöntää, että kirja EI ollut pettymys. Päinvastoin. En kyllä vieläkään osaa sanoa kumpi oli parempi; ensimmäinen vai toinen osa ? Loppu jäi ihanan 'traagiseen' kohtaan, joten kolmas kirja löytyykin varmasti piakkoin hyllystäni.

Epäilin koko sarjaa aluksi ja useaankin otteeseen takakannen lukenut kirjakaupassa. Ja nyt kun oli joulu eikä mitään luettavaa lomamatkalle päätin pyytää joululahjaks. Sain kaikki kolme. Ajattelin että 2 kirjaa riittää 2vko lomalle. Ensinmäinen meni rentoa vauhtia. oli kyllä sopivasti jännitystä että piti jatkaa vielä lukemista vaikka oli myöhä mutta tässä sitä oli enemmän. Kirjaa ei voinut laskea käsistä ja kirja tunkeutui jopa uniini. Viimeisen kirjan aloitan lukemaan viikonloppuna kunhan pääsen kotiin. Olisi pitänyt ottaa kaikki mukaan. Oisin saanut viimeisen luettua viimeistään lentokoneessa. Nyt sitten innolla ja kauhulla odotan viimeistä osaa. Juonen käänteet tosiaan tuli aika tiuhaan tahtiin. Itsekkään ei tiedä mitä on totta ja mikä ei ja mitä tulema pitää. Olemme yhtä Katnissin kanssa. Samat ajatukset ja samat tiedot.

Jos pidit ensimmäisestä kirjasta, pidät myös tästä. Ehkä jopa enemmän. Katnissin ja Peetan ystävyys saa uusia ulottuvuuksia. Edessä olevat koitokset tuntuvat entistä hurjemmilta. Tämä vaan on kirja, jota ei voi missata mistään hinnasta.

Vihan liekit on suurenmoinen jatko-osa Nälkäpeliin. Tämä oli minusta vielä parempi, kuin edellinen osa, sillä päähenkilöt olivat tuttuja ja tässä tuli niin paljon niin fantastisia käänteitä, että menin ihan häkellyksiin. Tätä luin yömyöhään, kunnes silmät melkein lorpahtivat kiinni, ja oli pakko lopettaa, kunnes aamulla pääsi jatkamaan. Omin sanoin en osaa muuten kuvata, kuin lainaamalla Stephenie Meyeriä: "Vihan liekit ei ainoastaan vastannut odotuksiani, se ylitti ne." Loppukin oli niin jännittävän kutkuttava, ettn malttaisi odottaa viimeistä osaa, jossa kai nähdään kapina, ja mahdollisesti Capitolin kukistuminen? Saa nähdä sitten, tai oikeastaan lukea. Collins on parhaita kirjailijoita nykypäivinä, ja oikeastaan koko ajaltamme.