Kirjasto Mila Teräs Perhosen varjo
huhti 16
keskiviikko

Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto.
Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan, arvosteluja
uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!

http://www.risingshadow.fi/library_link/images/books/6631.jpg
[klikkaa suuremmaksi]

Arvosanoja 19 kpl
5.0 5%
4.5 0%
4.0 16%
3.5 5%
3.0 21%
2.5 16%
2.0 16%
1.5 5%
1.0 16%
0.5 0%


Keskiarvo 2.66

Arvosanani
star1star2star3star4star5star6star7star8star9star10

Omistan kirjan

Luen nyt

Lisää arvostelu

Lisää suosikiksi

Lukulistalle

Perhosen varjo


Julkaisupäivä syyskuu 25, 2012
Muokannut Jussi 26.09.2012


Kustantanut Otava.

Sidottu.

Invisible. Slim. Wings. Juuri sellainen Linnea haluaisi olla - hauras kuin keiju tai perhonen, melkein ilmaa

Linnea on kohta neljäntoista ja ymmällään naisen mittoihin muotoutuvasta vartalostaan - se tuntuu hänestä väärältä ja inhottavalta. Jos lopettaisi syömisen, muuttuisi ehkä hennoksi kuin keiju...

Kun Linnea näkee unessaan ihmeellisen perhosen, hän päättää sittenkin lähteä kesälomalla maalle Hiidenperään. Siellä isoäiti huomaa Linnean lapaluussa suvun merkin. Luomi on kuin liekki tai siipi, se on kohtalon ratkaisijan merkki.

Linnea sukeltaa syvälle sukunsa erikoisiin vaiheisiin. Ja joutuu tekemään vaikean valinnan.

Mila Teräs (s. 1975) on kirjoittanut useita kiitettyjä lasten- ja nuortenkirjoja. Perhosen varjo on realismia ja fantasiaelementtejä jännittävästi yhdistävä kasvukertomus ja rakkaustarina.


 Muita kirjoja joista saatat pitää
Hurja matka halki yön Vuorileijonan varjo Kultainen kompassi (Universumien tomu, #1) Ylismaan Gregor (Alismaan tarinat, #1) Molly Moon – hervoton hypnoosiseikkailu (Molly Moon, #1) Karou, savun tytär (Karou-trilogia, #1) Cathyn kirja (Cathy, #1)
 Kirja arvosteluja (yhteensä 5 kpl)
- The Big Bad Wolf
09.03.2014

Perhosen varjo oli kuin lasia. Kaunista, herkkää, särkyvää, mutta kuitenkin raskasta.

Kirjan alku oli lähinnä vain surkeaa teiniangstia, isäpuoli syvältä, oi ihastus, entä jos menkat ja ruoka on rikos, loppupuoli enemmän fantasiaa. Perhonen oli lähes ainut, joka jatkoi ja jaksoi mukana, muuten juonen alku ja loppu olivat irrallaan toisistaan. Linnean ajatuksiin ei päästy sisälle, tai no, tulihan sieltä se anoreksia ilmi, mutta ei tuntunut missään. Vähän kuin katsoisi salkkareita. Ilmeestä ja olemuksesta näkee, mitä ohjaaja tahtoo kamerassa näkyvän, mutta näyttelijän oma ääni jää piiloon. Tai siis, eläytyminen. Olla hahmo, olla oma päähenkilönsä. Kuinka vakuuttaa lukija tunteista, joita ei itse koe?

Tai enhän minä tiedä, mutta omassa kirjoituksessani vain sisäistymällä ja eläytymällä saan tunnetta paperille. Mutta ihmisiä on erilaisia, enkä tarkoita astua kenenkään varpaille.

Kiinnostavia ideoita, joista on raapaistu pintaa. Anoreksia, metsäkeijuja, isoäiti, murrosikä, ihastus, "ensirakkaus"... Ainekset kohdillaan, mutta ehkä vielä olisi voitu kypsentää lisää.

Plussaa sille, ettei kirjassa mainittu suoraan anoreksia kuin kerran ja sekään ei viitannut Linneaan.
Tykkää
  (+1 tykkää tästä)

- Myrsky10
01.12.2013

Ihan hyvä kirja. Kirja ei kyllä kuulu lukemieni kirjojen parhaimmistoon.
Tykkää
 

- Akvaariokala
03.04.2013

KIrja oli jotenkin ärsyttävä.
Tykkää
 

- Helinä
06.11.2012

[ juonipaljastuksia ]
 
Kannen ja takakannen tekstin perusteella olisin odottanut tältä kirjalta enemmän. Mila Teräkseltä ehkä kaikki nuorten ja nuorten aikuisten kirjat on tullut luettua, ja täytyy sanoa, että selvästi keskitasoa huonompi. En sano, että tämä olisi huono, mutta selvästi huonompi. Linnea oli jotenkin luonnosmainen hahmo, idea oli kyllä, mutta tuntuu, että hänen ajatuksensa ja ajatusmaailmansa olisi ollut jotenkin liian- miten sen nyt sanoisi- lapsenomainen. Olisin kaivannut enemmän jotain kipinöintiä Linnean ja Liekin välille, mutta sitä ei siitä oikein löyttynyt. Aika keskinkertainen kirja, ei jää muistiin.
Tykkää
 

- Ara
08.10.2012

[ juonipaljastuksia ]
 
Perhosen varjossa on oikeastaan vaan yksi hahmo, johon keskitytään, muut ovat vain etäisiä sivuhahmoja, jotka vain piipahtavat mukana tarinassa ja katoavat sitten takavasemmalle. Ja ainoa hahmon, Linnean maailmaan ei pääse kunnolla sisälle. Teräs kuvailee kyllä hyvin anoreksisen ajatuksia ja vanhempien eron aiheuttamia ongelmia, mutta syvempää pohdiskelua ei tule, vaikka kuinka odottaa.
Ja harmittaa sanoa näin, mutta loppu oli liian nopeasti ja helposti tehty, kuin kirjailijalta olisi loppunut ajatukset ja mielenkiinto kesken. Koko kirja on luonnosmainen, kuin pelkkä raakile vielä, jonka perusidea ja juonenkäänteet on kirjoitettu, mutta joka vaatisi lisää syvyyttä, pohdiskelua ja ylipäätään kaikkea vielä lisää.
Perusidea on hyvä, mutta toteutus ei yksinkertaisesti vain onnistunut. Aiheesta olisi kyennyt kirjoittamaan vielä kaksikertaa enemmän tekstiä.
Tykkää
  (+1 tykkää tästä)

Kirjasto Mila Teräs Perhosen varjo