Pirita

Nälkäpeleistä ei voi sanoa muuta kuin että Suzanne Collinsilla riittää ajatuksia. Hyviä sellaisia siis. Ei, nyt käsititte mut väärin.. Nälkäpelin on maailmankaikkeuden upein kirjasarja! Välillä kirjalle kiroaa pahimmat kirosanat, kun lempihahmo kuolee. Välillä istuu keskellä kyynelten vesiputousta. Kaikkein suurin tunne on kuitenkin voitontahto. Teille, joita arveluttaa kirjan "raakuus", voin sanoa että unohtakaa ennakkoluulonne. Kirjassa ei helvata vieköön ihannoida väkivaltaa, tappamista tai muuta tälläistä. Äh, jotenkin aina kun mun pitäisi kuvailla Nälkäpeliä, en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Kiteytettynä; Nälkäpeli on upea kirjasarja täynnä upeita hahmoja, paikkoja ja kuvailua. Maailman raakuus näkyy kirjassa hyvin, mutta selviää, että sitä vastaan voi myös taistella. Jos ette ole vielä lukeneet, NYT MARS LUKEMAAN!

Kun tämä kirja tuli syyslomalla vastaan, kiljaisin ilosta ja tartuin kirjaan, mutta vetäisin käden pois kun muistin että tämä on viimeinen osa. Hetken jopa mietin että jättäisin kirjan vaan siihen enkä edes lukisi sitä, koska en halunnut jättää Myyttihovin upeaa taikamaailmaa taakseni. No, ostin kirjan silti. M-A-H-T-A-V-A-A. Kliseet puuttuivat, uudet, kiehtovat hahmot (Sananjalka!) ja ihan rauhaisa lopetus. Oikeastaan jäi harmittamaan, kun Sananjalan ja Kendran juttu jäi auki. Vaikka nythän siihen voi kuvitella jokainen oman lopun;) Myös Warrenista ja Vanessasta olisi kiva tietää lisää... kunpa Brandon tekisi vielä edes näihin pareihin liittyvän pienen kirjan:/ Tai edes kertoisi mitä heille tapahtuu!