Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Maailmanherra
- Scartti
- kirja_friikki
- Iivari
- Radoxeald Lectunium
- haplotus
- Tiuku
- Rituri
- Dyn
- Azure
- Echramath
- mmiia
- Zisatto
- Pisania
- 14 käyttäjää
- 56 vierasta
Lähetä sivu
| 5.0 |
|
23% |
| 4.5 |
|
0% |
| 4.0 |
|
53% |
| 3.5 |
|
0% |
| 3.0 |
|
22% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
1% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
1% |
| 0.5 |
|
0% |

Keskiarvo 3.96
| Luettu | 122 kertaa |
| Luetaan nyt | 1 kertaa |
| Lukulistalla | 11 kertaa |
| Suosikkina | 4 kertaa |
| Omistettuna | 45 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 20 kertaa |
Kustantanut Otava. Teoksen alkuperäinen nimi on Dracula.
Alkuteos ilmestynyt 1897.
1. laitos: Kammottava kreivi. Nide Oy, 1952.
Lyhentäen suomentanut Risto Kalliomaa.
2. laitos: Otava, 1977. Lyhentämättömästä alkuperäisteoksesta suomentanut sekä johdannolla ja huomautuksilla varustanut Jarkko Laine.
Kannen piirros: Matti Louhi. Sidottu.
5. painos: Otava, 2007. Keskiyön kirjasto. Sidottu, kansipaperi.
6. painos: Otava, 2007. Seven. Nidottu.
Vampyyrikirjallisuuden raamattu
Kreivi Draculan linnaa Transsilvaniassa asuttavat elävät kuolleet ja vartioivat kuun kelmeässä valossa ulvovat sudet, yön lapset. Kun vampyyrimonarkki matkustaa terrorisoimaan Lontoon asukkaita, hän joutuu taisteluun hyvän voimia vastaan. Kreivi jättää jälkeensä vertahyytävää kauhua, mutta myös lumoihinsa joutuneita ihmisparkoja.
Vuonna 1897 ilmestynyt Dracula on klassinen kauhuromaani ja kaikkien vampyyrikirjojen äiti, josta on tehty lukuisia elokuvaversioita.
- Tapsa
Mikäli mielit aloittaa klassikoiden lukemisen, et voisi aloittaa paljon paremmin kuin Draculalla. Useimpiin nykyromaaneihin verrattuna se on hidastempoinen eivätkä tapahtumat kovin järisyttäviä, mutta sisältää kuitenkin meitä uuden vuosituhannen asukkejakin kiinnostavaa materiaalia, ja on vaikka Austeniin tai Brontëen verrattuna toiminnallinen.
Dracula sisältää traagisia ihmiskohtaloita, yliluonnollisia voimia, silkkaa kauhua ja – niille, jotka siitä pitävät – runsaasti viktoriaanista patsastelua. Romaanin alku Draculan linnassa on hyvin voimakas ja mieleenpainuva jakso, ja sitä seuraa hidas intensiteetin kasvattaminen, jossa rauhallinen englantilainen idylli muuttuu karmaisevaksi painajaiseksi.
Draculan naiskuva on aikakaudelle tyypillisesti varsin puritaaninen, mutta siinä leikitellään seksuaalisillakin ajatuksilla muutaman mutkan kautta ja annetaan naishenkilöille muutakin tekemistä kuin miesten pelastamiksi tulo (vaikka harrastavat he sitäkin). Miehet itse ovat enimmäkseen tylsän ritarillisia, joskin rikkaita ja komeita, mutta heidänkin joukostaan löytyy moniulotteisempia hahmoja: vitsikäs mystikko Van Helsing sekä mieleltään murtunut luopio Renfield.
avataria
- Varjolehti
Huolimatta juonen hitaudesta ja tarpeettomasta edestakaisin säntäilystä Draculassa on samanlaista myyttisen alkulähteen tenhoa kuin Sormusten herrassakin. Kaikkien Hollywood-versioiden ja Stephenie Meyereiden keskeltä olisi itse kunkin ehkä tarpeellista palata takaisin Transylvaniaan ja selvittää, miltä alkuperäinen vampyyri näyttää ja mitä pelkää. Karpaattien maisemia kuvaillaan tekstissä todella viehättävästi, ja kirjan alku ja loppu ovat jännittävää, täysiveristä kauhuromantiikkaa. Keskellä vain on välillä turhankin tasaista.
Tekstiä elävöittää kuitenkin halki kirjan erilaiset kertovat äänet, eri hahmojen päiväkirjoista ja muista ”dokumenteista” kokoonkursittu muoto. Sinänsä kiinnostavan formaatin ongelmana on kylläkin väistämätön toisto (jokainen ahdistunut päiväkirjan pitäjä toivoo ”Jumalan varjelusta” vuoron perään) ja ajoittainen ajatuskulujen sekavuus. Lisäksi ne hahmot, jotka eivät pidä päiväkirjaa, jäävät ikävän litteiksi.
Suosittelen kirjaa moniäänisen kerronan ja vanhan kauhun ystäville sekä kaikille niille, joita kiinnostaa nykykulttuurissakin tiheästi esiintyvän vampyyrikuvaston taustat. Uusi Keskiyön kirjaston painos on paitsi tyylikkään näköinen myös runsailla selityksillä varustettu.
(+5 tykkäsi tästä)









