Eragon

- Dworkin

---

Eragon on todella loistava kirja, mutta juoni etenee välillä aika hitaasti.

Kirjassa on yli kuusisataa sivua ja hieno kartta Alagësiasta. Eri olentojen käyttämä kieli hieman hankaloitti lukemista, mutta onneksi kirjan lopussa oli sanasto, josta pystyi tarkistamaan muinaisen kielen ja kääpiökielen sanoja.

---

Tykkää

 

- Dragonswinger

---

Eragon sarja kuuluu mielestäni Fantasia-aatelistoon lostavalla juonellaan, ja vielä noin pitkän. Yksi kirja on lähes 800-900 sivua pitkä ja kirjoja on vielä neljä! Uskomaton suoritus Paolinilta, hän tulee jatkossakin aina olemaan suosikki-kirjailjani ja inspiroi jatkamaan kirjani kirjoittamista.
Toivottavasti tulee lisää kirjoja, vaikkapa Bromin nuoruudesta tai mitä tapahtuu Perillinen-tapahtumien jälkeen, ei Algaesia ollut ainoa maa, varmastikin oli muitakin maita merten ja vuorien takana :)

5+/5

---

Tykkää

 

- Matias G

---

Hain pokkkaria lomalle kirjastosta,löysin tämän kirjan ja aloin lukea...kannattaa lukea

---

Tykkää

 

- Dark Angel

---

Tämä kirja ei oikein ollut mieleeni. Vaikka aloinkin lukemaan sitä mieli avoinna, kävi monimutkaiset sanat vähän päähäni ja luin vain pakosta kirjan loppuun. Tämä taitaakin jäädä viimeiseksi tästä sarjasta, sillä elokuvan katsottuani olin vain vielä sekaisemmin koko jutusta. Mutta silti Eragon ja Saphira ovat mielestäni hyvä pari :D

---

Tykkää

 

- kissafani

---

Ei nyt vaan oikein ole minun makuuni sopiva.

---

Tykkää

 

- Valjus

---

Ihan kelpaavaa perusfantasiaa. Juonikin oli ihan hyvä ottaen huomioon kirjailijan iän. Suosittelen kaikkia fantasian ystäviä ehdottomasti lukemaan kirjan, sillä Eragon on kokemisen arvoinen seikkailu.

---

Tykkää

 

- VMN

---

Paolini aloitti Eragonin kirjoittamisen viisitoistavuotiaana ja sai sen valmiiksi noin kuusitoistavuotiaana, mikä on huikea saavutus. Kirja on paksu, siinä on paljon hahmoja, omaa historiaa ja juonikin sieltä löytyy. Se, että nuori on kirjoittanut niin laajan teoksen, on hyvin kunnioitettavaa, mutta siihen Eragon jääkin. Eragon on nuoren kirjoittaman tarina, ja se loistaa koko kirjan ajan.

Kirja alkaa nuoren pojan, Eragonin löytäessä kiven, joka paljastuukin lohikäärmeen munaksi, josta syntyy Saphira lohikäärme. Eragonin elämä on muuttunut ikuisiksi ajoiksi ja hän on uusi lohikäärmeratsastaja. Tästä alkaa Eragonin koko kirjan kestävä seikkailu, joka jatkuu seuraavissa osissa.

Juoni on itsessäänkin jo hyvin arvattava, lähes jokaisen fantasia ja muun kirjallisen clicheen kokoelma. Juonenkäänteet voi nähdä satojen kilometrien päästä, eikä se yllätä millään tavalla, vaan lukija enemmänkin odottaa, koska Paolini sanoo ääneen sen, mitä jo tiedämme. Juoni myös kattaa hyvin tavallisen reitin kun seikkailemme koko Paoliniin luoman maailman lävitse suuren seikkailun takia.

Mutta juoni ei ole Paoliniin pahin ongelma. Toki se on ennalta arvattava, clicheinen ja, no, yksinkertaisesti huono aina välillä, mutta se onnistuu myös viihdyttämään aina aika ajoin. Lukija tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta kirjassa on jokin oma viehätys. Juoni on selvästi nuori ja fantastisen poikamainen. Siinä ei ole sitä syvyyttä ja mysteerejä mitä useammista kirjoista on odotettavissa. Nuorille kirja on varmasti aivan hyvä, niille, jotka eivät osaa odottaa ja vaatia niin suurta, kuin itse olen oppinut. Kuitenkin, verrattuna esimerkiksi nuorten kirjaan Harry Potteriin, Eragon ei kehtaa tulla edes samaan kaupunkiin.

Paolini suurimmaksi ongelmaksi osoittautuu itse kirjoittaminen, jota hän ei vielä ole kirjaa tehdessä selvästikään hallinnut. Kirja on täynnä kömpelöitä lauseita ja esittämistapoja, jotka häiritsevät jopa kehnoa juonta enemmän. Kohtaukset hyppivät ja muuttuvat täysin oudosti Paoliniin kirjoittamisen mukaan ja aiheuttaa tilanteita, joissa nauroin lähes ääneen kirjan virheille. Dialogi on tökeröä ja niin on myös sen esittäminen. Paoliniin kieli on lyhyesti sanottuna kauheaa luettavaa. Lähes jokaiselta sivulta löytyy jonkinlainen kömmähdys ja pahimmillaan, se voi kestää koko luvun tai kohtauksen.

Haluan nostaa vielä Paoliniin erinomaisen nimeämisen taidon, joka sai minussa myös aikaan hillittömiä naurunpurskahduksia. Paolini on käyttänyt lähes jokaisen hahmon nimeämiseen jotain ei-perinteistä nimeä, joten täältä et tule löytämään Thomasia tai Johnia. Hahmojen nimet ja varsinkin paikkojen nimet, ovat täyttä koomista kultaa, jotka vaikuttavat suuresti siltä, että Paolini on kirjoittaessa nukahtanut näppäimistönsä päälle, pyörinyt hiukan ja herätessään huomannut osuvansa kultasuoneen keksittyään uuden nimen. Sama komiikka jatkuu Paoliniin oman muinaiskielen kanssa, jota hahmot puhuvat.

Paolini on tehnyt huikean saavutuksen niin nuoreksi, mutta siihen saavutus jää. Ehkä kirja toimii nuorelta nuorelle, mutta itse en huomannut pitäväni kirjasta. Juoni itsessään oli varsin arvattava ja kömpelö, mutta kielen ongelmat olivat suurin kirous, joka piti kirjaa otteessaan, valitettavasti alusta loppuun.

---

Tykkää

  (+1 tykkää tästä)

- Bestla

---

Tämä on aivan ihana, paras fantasiasarja mielestäni (:
Perillisessä on todella hyvä juoni, varsinkin ottaen huomioon, että kirjailija aloitti Eragonin kirjoittamisen jo 15-vuotiaana. OwO

---

Tykkää

 

- milli99

---

Eragon on yksi parhaita "tavallisia" fantasia kirjoja jotka olen lukenut. Vaikka kirjan perus idea on ehkä jo hieman käytetty kirja on silti omaperäinen ja upea lukuelämys. Suosittelen kaikille jotka edes miettivät kannattaisiko kirja lukea.

---

Tykkää

  (+1 tykkää tästä)

- Nina98

---

Ihana, upea fantasiasarja, joka on minulle aivan erityinen. Kirjailija on esikuvani, sillä hän julkaisi esikoisteoksensa jo 16-vuotiaana. Se saa minut edes hiukan uskomaan, että omilla kirjoituksilleni olisi pieni mahdollisuus julkaisuun.

Saphira on mukavin lohikäärme, johon minä olen tutustunut. Hän ja Eragon ovat suloinen ja erottamaton parivaljakko. Ainoa asia, mikä minua harmittaa, on se, ettei Eragon koskaan ehtinyt kunnolla tutustua isäänsä.

---

Tykkää

 

- Elyon

---

Mulle tuli tästä jostain syystä mieleen Viisikot. Paljon parempana ja fantasiasävytteisempänä vain. Tunnelma on jotenkin sama, tai siis kirjasta tuli mulle samat fiilikset kuin Viisikoista joskus kakkosella.

Tarina oli hienosti kirjoitettu, ja mielestäni tämä on yksi parhaista lohikäärmekirjoista. Ainoastaan Saphiran ja Eragonin välit jotenkin vaivasivat. Juttelu oli liian tiivistä, kun ottaa huomioon että siinä oli ihminen ja lohikäärme, ei ihminen ja ihminen eikä lohikäärme ja lohikäärme.

---

Tykkää

 

- TheBookWorm

---

kaikki kritisoivat tätä teosta "taas yhdeksi yli-innokkaan teinin kijoitelmaksi" aina kun kuulen jotain vastaavaa tekee minun kävellä tekijän luo ja huutaa "deyja zar`roc!" (kuole kurjuus!). tämä teos on tuloksena nuoresta MIEHESTÄ jolla oli iso unelma. Christopher loi itse uuden kielen, maan, uskonnon ja rodun. tämä kirja-sarja ei ole smoothie jossa pyöräytettiin vähän fantasiaa ja siansaksaa. kaikki jotka asettavat sanansa tätä vastaan, saavat hävetä, sillä he eivät pystyisi itse edes puoleen.
kaikille muille: kvetha fricai! atra esterní ono thelduin. Mor´ranr lífa unin hjarta onr.un du evarínya ono varda. sé onr sverdar sitja hvass!

---

Tykkää

  (+3 tykkää tästä)

- ShadowDust

---

Hyvä kirja, hyvä juoni, hyvä ajattelutapa. Yksi parhaimpia kirjasarjoja. Pidän kirjailijan omalaatuisesta tavasta ilmaista taruolentojen ikuisuus ja ystävyys. Harvoin tulee tämän kaltaisia kirjoja vastaan, ja varsinkaan esikoiskirjoja ei tule näin mahtavia.

---

Tykkää

  (+1 tykkää tästä)

- The Fantasy

---

Perus lohikäärmefantasiaa. Kirja oli sinänsä hyvä, sinänsä huono. Kuten tintti mainitsikin: ''Kirjan juoni ei ollut mitenkään hätkähdyttävä, aivan perusfantasiaa. Köyhä maalaispoika saa tietää omaavansa yliluonnollisia kykyjä on jo vähän liiankin käytetty aihe, eikä tämä kirja tarjonnut siihen mitään uutta.''

Minä ole erimieltä tuosta ettei Eragon tarjonnut mitään uutta. Kirjassa oli muutamia hauskoja kohtauksia ja taistelut hyviä, mutta Saphira ei ollut kovin hyvä. Mielestäni siinä ei ole kovin paljon järkeä että lohikäärme ja ratsastaja puhuvat toisilleen ajatuksen välillä mutta kirja on hyvä, ja se kannattaa lukea.

Eragon on soveltuva kirja kaikille lohikäärmeistä ja fantasiasta pitäville.

---

Tykkää

 

- Venia

---

No, lähdetään liikkeelle siitä, että kirjan on kirjoittanut 15-vuotias teinipoika. Siihen nähden kirja on aivan hyvä. Mutta sitten kun ajattelee muita saman kaltaisia, ja parempia kirjoja, niin ei voi olla kuin pettynyt. Siitä huolimatta kaikessa kliseisyydessäänkin juoni on mukaansa tempaava, ja pahimmalta päänvaivalta säästyy kun ei suhtaudu siihen sadan prosentin vakavuudella.

Ongelmana on oikeastaan se, että Eragonissa ei ole mitään omaa, tai ennenkuulumatonta. Henkilönä Eragon on harvinaisen tylsä, vaikka kieltämättä Paolini kuvaa hänen ajatusmaailmaansa hyvin. Eragonin ehdottomasti mielenkiintoisin henkilö on Brom, koska hänen merkityksensä viimekädessä on todella suuri ja hänestä paljastuu aina jotain uutta.

Haltiat, kääpiöt jne. olivat aika puuduttava elemetti ja Eragon olisi ollut hitusen verran parempi ilman niitä. Häiritsevä asia on myös se, että Eragon on kirjoitettu aika lapsekkaalla tavalla, vaikka siinä kuvataankin paikoittain aika raakoja asioita - no, onhan kyse kuitenkin nuorille suunnatusta kirjasta. Eragon sopii minusta parhaiten 12-15 vuotiaille nuorille.

---

Tykkää

  (+1 tykkää tästä)

- Swilf

---

Kirja oli hidasta luettavva sen paksuuden takia. Alku oli odotettua tylsempi paitsi Razazien hyökkäys carvahalliin. Taistelut kirjassa olivat kaikista kivoimpia. joskus kun ihminen kuoli tuli itku silmään. Pitkästyttävää kirjassa oli taistelujen suunnitelu ja parantelu. Muuten kirja oli hyvää perusfantasiaa. Annoin kirjalle neljä tähteä, koska välillä juoni oli töksähtelevää. Välillä tuli mieleen taru sormusten herra. Kannnattaa lukea todella hyvä kirja.

---

Tykkää

 

- Jehudiel

---

Eragon on perusfantasiaa, niinkuin tintti sanoi, mutta minun mielestäni varsin hyvää sellaista. Paolini on selvästi käyttänyt tovin jos toisenkin Alagaësiaa luodessaan, kielet, vuoristot, maat ja se kaikki on vienyt varmasti aikaa.

Peruselementit ovat mukana: lohikäärmeet, haltiat, kääpiöt ja maalaispoika, joka joutuu lähtemään kotilandelta.

Mutta matkakertomus ja loppubattle olivat ekaa kertaa lukiessani hyviä, ja kyllä tämä kirja minun vaatimukseni täyttää luettavasta fantasiasta.

---

Tykkää

 

- Samira

---

Perusfantasiaa, jonka aineina lohikäärmeet ja eeppinen maailmanpelastus. Kirjan juoni ei päätä huimaa, mutta mitäpä odottaisit 15-vuotiaalta pojanklopilta?

Henkilöt tuntuvat ... myös 15v:n ideoimilta. Erityisesti päähenkilö Eragon oli pettymys. Hahmo oli värittömämpi kuin läpinäkyvä lasi. Ilmeisesti Paolini keskittyi liikaa tähän "kiehtovaan maailmaan taruineen, kielineen ja historioineen", että unohti henkilöt tyysti. *Huokaus*

---

Tykkää

  (+2 tykkää tästä)

- ninu

---

Kamalan hehkutuksen jälkeen, mitä kuulin kirjasta, odotin kirjalta enemmän. Pettymys oli, kun kirja paljastui vain rompsuksi, jonka loppu huutaa jatko-osan perään.

Eragon henkilönä kiehtoi tarinan ajan, kunnes lopussa (joka oli tökerö) jossa jätettiin liikaa kysymyksiä avoimeksi, herpaantui ote itse henkilöön pika-taistelun melskeessä. Loppu oli tökerö ja lattea. Toivottavasti Eragonin jatko-osa Esikoinen korjaa Eragonissa osoittautuneet puutteet.

Kirja kokonaisuudessaan oli keskinkertainen, mutta ehkä suunnattu hieman nuoremmille "lohikäärmeratsastajille".
Teksti on osittain raakaa, mutta kerronta lapsellista(?). Kirja jääkin teini-iän hurahdukseksi, sillä vanhempana ei Eragon jaksa enää kiinnostaa.

---

Tykkää

  (+2 tykkää tästä)

- tintti

---

Kirjan juoni ei ollut mitenkään hätkähdyttävä, aivan perusfantasiaa. Köyhä maalaispoika saa tietää omaavansa yliluonnollisia kykyjä on jo vähän liiankin käytetty aihe, eikä tämä kirja tarjonnut siihen mitään uutta. Kirjan kerronta oli mielestäni liikaa suunnattu lapsille. Lauseet olivat joissain kohdissa, varsinkin paikkojen kuvailuissa, hirveän lyhyitä ja tönkköjä.

Kirjan henkilöistä iso plussa. Vaikka Eragon ei olekaan ihan tavallinen poika, hänellä on myös normaalin ihmisen tunteita: pelkoa, aggressiota, epätietoisuutta. Saphiran ja Eragonin suhdetta oli mielenkiintoista seurata, tosin Saphiran liika huolehtivaisuus sai hänet tuntumaan vähän liiankin ihmismäiseltä. Siitä tuli sellainen olo, kuin Saphira olisi Eragonin isosisko. Brom oli mielestäni mielenkiintoisin henkilö osoittaessaan rakkauttaan vähän omalaatuisella tavalla.

Kirjan loppu oli hieman töksähtävä. Viimeinen taistelu käytiin vähän turhankin nopeasti läpi ja loppu jäi kesken samalla kuitenkin aukaisten hieman seuraavan kirjan tapahtumia. Kirjaan oli saatu ujutettua huumoria mukaan, mutta olisin toivonut sitä enemmän. En lähtisi kirjaa suosittelemaan hirveän vanhoille, ehkä max. 15-vuotiaille tai alle. Toisaalta teksti oli suhteellisen raakaa, joten ei kuitenkaan ihan nuorillekaan.

---

Tykkää

  (+6 tykkää tästä)

- juuna

---

Näin ekaksi elokuvan joka perustui tähän kirjaan. Tykkäsin siitä joten päätin kokeilla ja lukea millainen tarina on kirjana.
Ihastuin siihen täysin. Oli mahtavaa huomata miten Eragon kasvoi henkisesti ja miten hänen ja lohikäärme Saphiran suhde kehittyi.
Maailma, magia, kielet ja tarinat ovat upeasti keksitty ja luotu. Kirja on yksi parhaimmista jonka olen lukenut!

Kun luin tämän loppuun tuli heti mieli mennä jostakin hankkimaan jatko osa.

---

Tykkää

  (+7 tykkää tästä)

- Fantasyfan

---

Lähdin liikkeelle kirjan kanssa jo valmiiksi negatiivisella mielellä, joten olisin voinut ainakin yllättyä positiivisesti.

Kirja on hyvin perinteistä (ilkeämmin kliseistä) fantasiaa. Jos haluaa fantasiaa ilman, että siinä on mitään uutta ja kiehtovaa, niin tämä on loistava valinta. Mutta kun maailma ei kiehdo eikä jaksa välittää miten päähenkilölle käy, jää itse lukukokemus hyvin latteaksi.

---

Tykkää

  (+8 tykkää tästä)