Stephen King Christine – tappaja-auto
Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Darkki
- Iivari
- Emelie
- Rituri
- Ansa
- tnjrp
- 6 käyttäjää
- 41 vierasta
Lähetä sivu
[klikkaa suuremmaksi]
| 5.0 |
|
4% |
| 4.5 |
|
0% |
| 4.0 |
|
36% |
| 3.5 |
|
0% |
| 3.0 |
|
36% |
| 2.5 |
|
2% |
| 2.0 |
|
22% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
0% |
| 0.5 |
|
0% |
Keskiarvo 3.21
Arvosanani
| Luettu | 61 kertaa |
| Luetaan nyt | 1 kertaa |
| Lukulistalla | 3 kertaa |
| Suosikkina | 0 kertaa |
| Omistettuna | 32 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 10 kertaa |
Kustantanut Tammi. Teoksen alkuperäinen nimi on Christine.
Alkuteos ilmestynyt 1984. Suomentanut Pentti Isomursu. Sidottu, kansipaperi. 2. laitos: Suuri Suomalainen Kirjakerho 1984. 2. ja 3. painos 1991, nidottu. 4. painos 1993, sidottu.
Arnie Cunningham on näppylänaamainen hintelä kaveri, josta toverit eivät piittaa. Vain ainoa ystävä Dennis, ja oma tyttö Leigh näkevät Arniessa arvoja, joita muut eivät huomaa.
Sitten kuvaan ilmestyy Christine, tulipunainen vuoden 1958 Plymouth, joka saa Arnien mekaanikonvaistot liikkeelle ja tosi rakkauden heräämään. Sillä rakkautta se on, tuo kiihko, jolla Arnie päättää palauttaa Christinen voiman ja kauneuden entiseen kukoistukseensa. Ja Christine vastaa hänen rakkauteensa: sen kuhmut ja lommot siliävät, kun Arnie vain katsookin niihin.
Mutta Christine on mustasukkainen rakastettu – se ei suvaitse kilpailijoita rinnallaan. Se on päättänyt raivata Leighin pois tieltä, ja huhu kertoo sen saattaneen edellisen omistajansa perheen hengenvaaraan. Yön hetkinä punainen tappaja-auto kiitää teitä tuoden tuhoa ja kuolemaa niille, jotka ovat vahingoittaneet Arnieta tai yrittäneet vieroittaa hänet Christinestä. Ja auton demoninen raivo ottaa omakseen myös Arnien, joka alkaa kulkea omaa kaiken pirstovaa tietään...
- NocheStella
Kirja oli lukukokemuksena ihan mukava, vaikkakin hieman puuduttavaa luettavaa liiaallisten kuvausten ja jahkailujen vuoksi. Ei siinä mitään, saahan kirjassa kuvausta olla ja pitääkin olla, mutta jos näin pitkässä kirjassa tapahtuminen alkaa vasta kaukana yli puolenvälin, joku kyllä mättää ja pahasti. Tunnelmaa latisti entisestään vielä se, että kirjailijasta aina puhutaan "kauhun mestarina", sillä tämä kyseinen teos ei kyllä järin kauhistuttava ollut.
(+1 tykkäsi tästä)
Stephen King Christine – tappaja-auto