Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Lachesis
- Iivari
- Fates
- Rituri
- Aemilia
- Dyn
- Echramath
- Zisatto
- Boogahbo
- Marygold
- Morris
- Asa
- Jaragil
- Tiuku
- 14 käyttäjää
- 58 vierasta
Lähetä sivu
| 5.0 |
|
27% |
| 4.5 |
|
0% |
| 4.0 |
|
50% |
| 3.5 |
|
0% |
| 3.0 |
|
21% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
2% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
0% |
| 0.5 |
|
0% |

Keskiarvo 4.02
| Luettu | 58 kertaa |
| Luetaan nyt | 0 kertaa |
| Lukulistalla | 3 kertaa |
| Suosikkina | 0 kertaa |
| Omistettuna | 35 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 13 kertaa |
Kustantanut Tammi. Teoksen alkuperäinen nimi on Song of Susannah.
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Kari Salminen. Kuvittaja: Darrel Anderson. Kansi: Darrel Anderson. Sidottu.
Locus-palkintoehdokas 2005 (fantasiaromaanit).
Susannan laulu on Musta torni -sarjan kuudes kirja. Se jatkaa tarinaa revolverimies Rolandin ja hänen kumppaneidensa eli ka-tetinsa matkasta kohti Mustaa tornia. Sarjan edellisessä osassa (Callan sudet) kävi ilmi, että Susannahin sisällä asuu Mia-niminen nainen, joka on raskaana. Synnytyksen lähestyessä Mia on ottanut Susannahin ruumiin kokonaan valtaansa. Hän siirtyy vuoden 1999 New Yorkiin, aikaan ja paikkaan, joka on Susannahille vieras mutta Mialle suorastaan pelottava. Ka-tetin muiden jäsenten on nyt pelastettava Susannah ja selvitettävä, kuka Mia on ja minkälainen olio sen sisällä kasvaa.
Sillä välin kun Jake, Oi ja Callahan selvittävät Mian tarinaa, Eddie ja Roland väistelevät luoteja vuoden 1977 Mainessa ja tutustuvat siellä asuvaan kirjailijaan, joka on kirjoittanut Salem’s Lotiin sijoittuvan romaanin...
Seitsenosainen Musta torni -sarja on yhtenäinen kertomus, joka kannattaa lukea alusta loppuun oikeassa järjestyksessä. Sen lukuisat juonensäikeet muodostavat hallitun kokonaisuuden, joka tarjoaa palkitsevan lukuelämyksen niin scifin, fantasian kuin kauhunkin ystäville.
- Jussi
Susannan laulun yllätti olemalla oikeasti hyvä kirja. Se herätti samanlaisia tuntemuksia kuin kolme ensimmäistä osaa aikoinaan. Kirja oli juuri sopivan pituinen verrattuna ylipitkiin neloseen ja viitoseen. Mitään turhaa venytystä ja menneiden tapahtumien kertomista ei nähty, vaan toimintaa oli alusta loppuun ja juoni eteni kunnolla.
Alkoi vihdoinkin tuntua siltä, että kaiken sarjassa tapahtuneen taustalla on yhteinen juoni ja tarina voi saada järkevän päätöksen. Maailmasta ja sen historiasta kerrottiin kiinnostavia tietoja, mikä auttoi hahmottamaan paremmin tapahtumia. Pidin myös siitä, että pääpahikseen Purppurakuninkaaseen viitattiin jatkuvasti. Lukiessa todellakin tuntui siltä, että Mustan tornin kaatuminen on lähellä.
Eniten kirjassa häiritsi lopetus: tapahtumat jäivät täysin auki. Susannan laulu ei pärjännyt kolmelle ensimmäiselle osalle, mutta voitti selvästi kaksi edellistä. Se on mielestäni paras Musta torni -romaani sitten Joutomaan, sarjan päätösosa alkoi tämän jälkeen kiinnostaa ihan uudella tavalla.











