Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Rituri
- Dyn
- 2 käyttäjää
- 39 vierasta
Lähetä sivu
| 5.0 |
|
21% |
| 4.5 |
|
0% |
| 4.0 |
|
57% |
| 3.5 |
|
2% |
| 3.0 |
|
20% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
0% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
0% |
| 0.5 |
|
0% |

Keskiarvo 4.01
| Luettu | 58 kertaa |
| Luetaan nyt | 0 kertaa |
| Lukulistalla | 6 kertaa |
| Suosikkina | 1 kertaa |
| Omistettuna | 29 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 19 kertaa |
Kustantanut Karisto. Teoksen alkuperäinen nimi on Song for the Basilisk.
Alkuteos ilmestynyt 1998. Suomentanut Natasha Vilokkinen. Kannen kuva: Kinuko Y. Craft. Association of Science Fiction and Fantasy Artists, Chesley-palkinto 1999 (paras kansikuva). Sidottu, kansipaperi.
Mythopoeic-palkintoehdokas 1998, Tähtifantasia-palkintoehdokas 2009.
"Kun hän heräsi, hän ei tiennyt omaa nimeään, mutta häntä kalvoi äkillisen kuumeen lailla tieto siitä, että hänellä oli tulen nielemä menneisyys, toinen nimi."
Basiliskin laulu on palkitun fantasiakirjailija Patricia A. McKillipin arvostetuimpia teoksia. Se on upea, lyyrinen tarina hyvän ja pahan taistelusta ja musiikin maagisesta voimasta.
Berylonin hallitsijaperhe surmataan ja heidän palatsinsa poltetaan. Vain pieni Rook, joka piiloutuu tulisijan tuhkiin, säilyy hengissä. Kaukaisella kalliosaarella, bardien huomassa, Rook varttuu autuaan tietämättömänä menneisyydestään. Oudot painajaiset, täynnä tulta ja kuolemaa, eivät kuitenkaan jätä poikaa rauhaan. Vihdoin, lähes 40 vuotta tuhon päivän jälkeen, kaukaisen sukulaisen saapuminen saa Rookin muistamaan menneisyytensä. Kostonjanoinen Rook palaa Beryloniin mukanaan perheensä surmaajalle sävelletty kuolettava laulu. Mutta muillakin on suunnitelmansa, ja pian Berylonin asukkaiden kohtalot kietoutuvat yhteen kuin satumaisen sävelmän soinnut.
”Kielellisesti erittäin aistivoimainen tarina kostosta ja anteeksiannosta.” – Tähtifantasia-palkintoraati
- Jussi
Tämä toinen McKillip-suomennos on erinomainen, muttei aivan yllä Unohdetun Ombrian tasolle. Harkitsin täyttä viittä tähteä, mutta päädyin neljään. Juoni ja henkilöt eivät vaan olleet yhtä kiinnostavia, esimerkiksi tarinan sankari Rook jäi vähän vaisuksi. Kirjassa oli myös vähemmän surrealistisia piirteitä kuin loistavassa Ombriassa.
Mutta en halua missään nimessä moittia Basiliskin laulua, McKillipin kirjoitustyyli oli yhtä hienoa kuin ennenkin. Romaani oli kaunista ja syvällistä luettavaa, ja se ei noudattanut perinteisiä juonikuvioita. Plussaa myös renessanssin aikakautta muistuttavasta maailmasta, pseudokeskiaikaa on nähty tarpeeksi. Toivottavasti kirjailijan suomentaminen jatkuu!
(+3 tykkäsi tästä)









