Valeikkuna

Graafinen suunnittelu: Dog design. Sidottu, kansipaperi.

Omaperäinen romaani valefilosofista ja hänen asiakkaistaan.

Entinen filosofian opiskelija on eristäytynyt lähes kokonaan kotiinsa ja sinne asennuttamaansa kelluntatankkiin. Kokopäivätoiminen kellunta on päähenkilölle pakko, elämäntapa, joka vie pois normaalina pidetystä valvemaailmasta. Kammion ainoa ikkunakin on illuusiotaiteilijan maalaama.

Elantonsa ansaitakseen päähenkilö, jota vaimo kutsuu valefilosofiksi, pitää tankista käsin filosofin vastaanottoa. Mutta narkolepsian vuoksi hän nukahtelee kesken asiakkaiden kohtaamisia.

Maailmantila synkkenee, kaupunkia terrorisoi matemaatikon johtama Harppi-liiga ja päähenkilön tavoin kaupunkilaiset pakenevat omiin maailmoihinsa. Aava-tytär istuu tietokoneen ääressä ja viettää aikaansa Mukamukamaassa. Biologiystävä, joka tutkii ameeban käyttäytymistä, harrastaa vapaa-aikanaan doggingia.

Kysymys siitä, kuinka erottaa aito keinotekoisesta, valhe todesta tai uni valveesta, toistuu eri tavoin filosofin vastaanotolla. Siellä keskustellaan myös syyllisyydestä ja pelosta, petoksesta ja rakkaudesta, universaalista älystä, äärettömyydestä ja kuolemattomuudesta. Mutta asiakkaat harvenevat, kelluntatankki vuotaa ja filosofin viimeiset vierailijat tulevat hänen itsensä tai toisten unista. On kenties tullut aikakausi, jolloin filosofeja ei enää tarvita.

Valeikkuna on kriittinen, hauska ja surumielinen romaani todellisuuden määrittelemisen mahdottomuudesta.

”Valeikkuna asettaa kyseenalaiseksi yritykset ottaa maailma haltuun äärirationaalisin keinoin, koska se haastaa meidät kysymään, millainen todellisuus lopulta onkaan.” – Olavi Jama, Kaleva 16.4.2009

”Leena Krohnin uusin romaani Valeikkuna on pakko ahmia. Kirja sulaa lukiessa kuin sokeri, teksti on ihanan helppoa ja soljuvaa, vaikka se käsitteleekin sekä filosofisia että scifi-tason tieteellisiä ajatuksia. – – Silti kaikki, mikä tapahtuu, on niin inhimillistä ja kaunista, että se melkein pelottaa. Lukija onkin samassa tilanteessa kuin painoton päähenkilö: kohtaamiset ovat ikkuna kaikkeen, mikä maailmassa muuttuu, mutta myös siihen, mikä ei muutu.” – Ellinoora Havaste, Lukufiilis 2009/2

”Leena Krohn on suomalaisen kirjallisuuden omaäänisin taitaja. Häntä ei pysty jäljittelemään kukaan muu kuin hän itse. – – Krohn osaa yllättää. Siitä huolimatta, että hän on jo Donna Quijotesta, Tainaronista tai Oofirin kultaa -teoksesta lähtien kuvannut maailmaa, joka on aistitodellisuuden rajamailla tai jossakin muualla, on Valeikkunan olemisen elementti tyystin odottamaton.” – Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti 29.4.2009

”Voinee liioittelematta sanoa, että Leena Krohn on oma kirjallisuudenlajinsa. Hänen näkökulmansa on globaali ja kosminen. – – Krohn on riuhtaissut itsensä viimekeväisen lasten- ja nuortenkirjansa Kotini on Riioraan sydämen sivistyksestä toiseen ääripäähän, Pereat munduksen maailmanlopun huumoriin. – – Krohn on mestari juonimaan uusheimoja, tuomiopäivän lahkoja ja paranormaaleja persoonallisuuksia. – – Krohnin mukaan kaikilla on myötäsyntyinen moraalinen vaisto ja herkkyys vääryyksille. Ihmisluonto on vielä meidän.” – Jani Saxell, Uusimaa 29.4.2009

”Kaikki on kohdallaan: kaunis kieli, viisaat ajatukset ja omalaatuinen tarina.”
– Silja Ylitalo, Turun Ylioppilaslehti 2009/9

• Arvostelu Risingshadow.netissä (Iivari Koutonen)