Simon Lelic Laitos
Päävalikko
Kirjastovalikko
Kirjautuminen
Keitä paikalla
- Iivari
- Dyn
- 2 käyttäjää
- 33 vierasta
Lähetä sivu
[klikkaa suuremmaksi]
| 5.0 |
|
0% |
| 4.5 |
|
0% |
| 4.0 |
|
0% |
| 3.5 |
|
0% |
| 3.0 |
|
33% |
| 2.5 |
|
0% |
| 2.0 |
|
67% |
| 1.5 |
|
0% |
| 1.0 |
|
0% |
| 0.5 |
|
0% |
Keskiarvo 2.33
Arvosanani
| Luettu | 4 kertaa |
| Luetaan nyt | 0 kertaa |
| Lukulistalla | 4 kertaa |
| Suosikkina | 0 kertaa |
| Omistettuna | 0 kertaa |
| Selattu 7pv aikana (uniikkeja osumia) | 12 kertaa |
Kustantanut Like. Teoksen alkuperäinen nimi on The Facility.
Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Terhi Kuusisto. Sidottu.
Laitos on veret seisauttava tarina nykypäivän Englannista, jossa hallituksen totalitaarinen turvallisuuskoneisto säätelee arkea ja kansalaisten elämää.
Lainkuuliainen kansalainen Arthur Priestley pidätetään kovakouraisesti työmatkallaan. Kun Priestley katoaa, hänen vaimonsa turvautuu liberaalin verkkolehden toimittajan apuun. Käy ilmi, että Lontoossa on pidätetty runsaasti ihmisiä uuden terrorilain nojalla. He ovat kadonneet jälkiä jättämättä, ja Lontoossa leviää huhu valtion salaisen laitoksen olemassaolosta.
Arvosteluja:
"Henkilökohtainen ja poliittinen sekoittuvat rajusti, mutta teos ei sorru saarnaamaan. Vankien kuulustelut, laitoksen arki ja mielipuoliset perustelut ihmisoikeusrikkomuksille kertovat todesta, joka on tarua raadollisempaa. Lelicin dystopia on niin ihmiskunnan historiaa kuin nykyhetkeäkin, vaikka sitä ei mielellään ajattelisi." – Venla Leimu, Ylioppilaslehti
"Ehdottomasti yksi kevään kovimmista kirjoista." – Sari Autio, Ilta-Sanomat
"Simon Lelicin toinen suomennettu romaani iskee aiheeseen, joka on ollut karua totta syyskuusta 2001 alkaen. Kuinka paljon hallitus voi kaventaa kansalaisten oikeuksia käyttäen perusteena heidän omaa turvallisuuttaan? Romaanissa esiintyvä uhka – sen laatua ei kannata paljastaa tässä – on teoksen maailmassa aivan todellinen, ei viranomaisten sumutusta." – Vesa Sisättö, Helsingin Sanomat
"Laitos on kauhuskenaario siitä, mitä tapahtuu, kun kansalaiselta riistetään ihmisoikeudet yhteisen edun nimissä. Simon Lelic osaa luonnostella muutamalla vedolla todentuntuisia henkilöhahmoja ja vauhdikkaita kohtauksia." – Me Naiset
"Lelicin romaanissa on trillerin aineksia, mutta kirjailijalla on selvästi myös kaunokirjallisia ambitioita. Etenkin draamalliseen dialogiin on panostettu. Henkilöhahmot syvenevät ja kehittyvät sekä toimintansa että vuorosanojen kautta." – Olli Mäkinen, Pohjalainen
”Laitoksessa Kafka kohtaa Orwellin puitteinaan nyky-Englanti.” – Sunday Herald
- Arvostelu Risingshadow.netissä (Juha Salmi)
- Hiistu
Tärkein asia ensin: Mitä vähemmän tästä kirjasta ennen lukemista tietää, sen parempi. Eniten Laitoksesta nimittäin nauttinee, kun sitä saa lukea kuin kiehtovaa arvoitusta ja kysellä samoja kysymyksiä kuin päähenkilötkin: Miksi hammaslääkäri Arthur Priestley ja joukko muita ihmisiä on suljettu salaperäiseen laitokseen?
Laitoksen tarkoitusperän jotensakin selvittyä voikin alkaa pohtia, onko sen olemassaolo mielekästä. Oliko ihmisten sulkeminen tähän laitokseen tarpeellista? Saavutettiinko suurempi hyvä; kuinka suuri määrä vallanpitäjien mielivaltaa on hyväksyttävissä? Tarinan tapahtumat kuvastavat onnistuneesti epäonnistunutta päätöksentekoa, joka saattaa lähteä liikkeelle hyvistä aikomuksista, mutta lopulta on epäselvää, kuka enää hallitsee kokonaisuutta. Päättäjät alkavat pelätä omia päätöksiään: harva uskaltaa tunnustaa, että tehdyt valinnat ja teot olisivat ehkä vääriä, koska muutoin niistä voisi joutua ottamaan vastuun. Eikä laitos ole asia, josta haluaisi olla vastuussa.
Kirjan ”scifistisyys” on vähän kyseenalaista, koska periaatteessa tapahtumat voisivat sijoittua nykyaikaankin - mitä nyt kansalaistensa elämää kirjan kuvaamissa määrin kontrolloiva (britti)yhteiskunta lienee (toivottavasti) vielä dystopiaa.
Kirja antaa itsestään vaikutelman, että se kyllä haluaisi ottaa kantaa asioihin ja esittää ärhäkkää yhteiskuntakritiikkiä. Itselleni tuon kritiikin terävin kärki jäi valitettavasti hieman hämäräksi. Kirjan "sanoma" mitä ilmeisimmin on, ettei ketään saisi kohdella siten kuin ihmisiä kirjan maailmassa kohdellaan, mutta samalla halutaan kauhistuttaa sillä, että kelle hyvänsä (myös kaikin puolin "normaaleille" lukijoille) voisi käydä samoin. Yhtäältä kirja puhuu vähemmistöjen puolesta, ja itse pidin kovasti esimerkiksi Roarch-nimisestä sympaattisesta ns. vähemmistöhahmosta. Toisaalta moneen otteeseen korostetaan, kuinka juuri "lainkuuliainen" Arthur, syytön mies, joutuu mielivallan uhriksi ja väärin perustein tuomituksi laitokseen. Mutta jos Arthur oli syytön, olivatko sitten jotkut toiset laitoksen asukit muka häntä enemmän syyllisiä asemaansa?
Yhteiskunnallisen kritiikin sijaan nautin eniten kirjan pohdiskelevasta sävystä ja henkilöhahmoista. Moraalinen pohdiskelukin on toimivampaa yksilötasolla, henkilöhahmojen kohtaamissa päätöksissä. Lähes jokainen kirjan henkilöistä joutuu ratkaisemaan, ketä on valmis suojelemaan, kenet uhraamaan, ja minkä tähden. Kerronta ei ole tapahtumissa jatkuvasti läsnä, vaan kokonaiskäsityksen laitoksen arjesta ja muiden asioiden etenemisestä saa yksittäisten, välistä vähäeleistenkin kohtausten kuvauksista. (Laitoksen kurjat olot, esim. vesipula, tosin eivät kaikessa kurjuudessaan ole enää täysin uskottaviakaan.) Henkilöhahmojakaan ei sinällään kuvailla paljoa, mutta nuo valikoidut kohtaukset ja luontevan nokkelasti sanaileva dialogi tekevät heistä lihaa ja verta. Heidän vierellään viivähti mieluusti hetkisen. Epäinhimillisestä yhteiskunnasta kertova kirja onkin parhaimmillaan mitä inhimillisin, eikä koskettavista hetkistä ainakaan omalta osaltani ollut pulaa. Välillä suorastaan tuntui, kuin koko kirja olisi yksiä pitkiä jäähyväisiä.
Simon Lelic Laitos