Uudestisyntynyt rakastaja

- Fade

---

Vau, Ward on taas saanut luotua yhden aivan ihanan kirjan, joka on niin surullinen kuin iloinenkin. Tohrin eri vaiheista surun käsittelyssä oli mukava lukea, ja siinä sivussa kulki hyvin Johnin ja Xhexin suhde. Kirjassa ei ollut kovinkaan montaa kohtaa jotka tuntuivat hieman tylsiltä, mutta muutamalta ei koskaan välty. Siihen nähden, että kirja oli hyvin paksu, mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Lassiterista tuli yksi lempihahmoistani, ainakin tässä kirjassa kerrottujen asioiden mukaan.
On mukavaa huomata, että vaikka peruspohja näissä kaikissa kirjoissa on melko samanlainen, niin Ward on saanut jokaisen kirjaan jotain uutta ja erilaista.

---

Tykkää

 

- Snapsu

---

Pidän tästä kirjasarjasta todella paljon ja mutta jotenkin tämä kirja ärsytti valtavasti. Tohrin kärsimys oli niin typerää jankuttamista menetetystä rakkaudesta ja luopumisen vaikeudesta kun hän ei edes tajunnut että surusta pitäisi luopua. Odotin koko ajan vain että jotain edes tapahtuisi ja että Tohrmentin ja Autumin suhde muuttuisi molemminpuoleiseksi rakkaudeksi. Muut kirjasarjan tarinathan eivät edenneet senkään vertaa mitä Tohrmentin tarina. Ja se Autumin nimen suomennos oli ihan turhaa, kun muitakaan nimiä ei ole suomennettu.

---

Tykkää

 

- CCrystal

---

Olihan tämä kyllä taattua Mustan tikarin veljeskunta- laatua ja aina yhtä mahtava lukukokemus, mutta olisin minä kuitenkin kyllä jotenkin halunnut, että Wellsie olisi palannut Tohrin luo jollain konstilla. Pidin heistä parina niin kovin, mutta kyllähän pääasia on kuitenkin, että kaikki päättyi onnellisesti. :)

---

Tykkää

 

- lina

---

Mahtava kirja!! Minua häiritsi hirveästi Autumm nimen suomentaminen.Olisin halunnut tarinan jatkuvan pidempään.

Wellsiee tulee hirveä ikävä ja pikku lapsosta, vaikkei niistä kerrottu paljoakaan. Pari kyyneltä pääsi kyllä vierimään poskea pítkin huomaamatta, mutta kokonaisuus oli mahtava ja kirjan opetus oli hyvä!

---

Tykkää

  (+1 tykkäsi tästä)

- Marpe75

---

Taattua Ward laatua. Lukeminen sujui hujauksessa ja kuten aina näiden tämän sarjan kirjojen jälkeen jäin janoamaan lisää. Mulle nää on aina liian lyhyitä, vaikka olis kuinka monta sataa sivua. Mua raivostutti myös Autumn nimen suomentaminen... Todella typerää, ei nimiä kuulu suomentaa.

Olen pitänyt kaikista sarjan kirjoista, mutta Thormentin tarina on koskettanut pitkin matkaa ehkä eniten ja pidin siitä, että hänkin sai tämän kirjan myötä oman onnensa.

---

Tykkää

 

- Chanie

---

Ensinmäisten 200 sivun aikana en tehnyt mitään muuta kuin itkenyt. Niin riipaisevasti oli teksti kirjoitettu!
Samoilla kannoilla olen edellisen arvostelijan kanssa. Hauskat heitot todella saivat nauramaan, eikä kirjaa kauaa tarvinnut odottaa.
Kirjan lopussa suutuin, mutta se oli suomentajan syy. Miksi ihmeessä Olemattomalle annettu nimi piti suomentaa? Autumn olisi ollut niin kaunis nimi!
Kannen valinta on tälläkertaa hyvin onnistunut. Ja mitä tuli kirjan pituuteen, ei ollut mikään ongelma lukea niin montaa sivua, kun tarina eteni niin sujuvasti.
Tuntui hyvältä siirtää kirjahyllystä muiden kirjojen paikkaa, jotta saisin tämän kirjan muiden osien jatkoksi! :)

---

Tykkää

  (+1 tykkäsi tästä)

- Q_Black

---

Olipas kiva, että mekin suomalaisfanit saatiin tämän kirja luentaan saman vuoden puolella kun se ilmestyi. Jotenkin tätä lukiessa tuli sellainen olo, että vanhat pölyt oli pyyhitty nurkkiin ja aloitettu puhtaalta pöydältä. Sai vaan sai sellaisen olon, että lukisi ensimmäisiä ilmestyneitä Black Daggereita ja se oli pelkästään hyvä asia koska meinasi taantua siihen samankaltaiseen menoon ja meininkiin parin viime kirjan kohdalla.

Tähän kirjaan oli saatu uudenlaista voimaa ja viehätystä ja vitsit jaksoivat taas naurattaa ihan kunnolla. Lisäksi Tohrmentin ja Autumnin suhde oli herkullista luettavaa kaikkine ylä- ja alamäkineen. Aloin jopa pitää Tohrista, joka oli alunperin aika mitäänsanomaton hahmo itselle. Autumn sen sijaan oli ihan loistava persoona kun pääsi "alkujäykkyydestään".

Lisäksi mukana oli tuttuakin tutumpi sivujuoni koukuttavine juonenkäänteineen. Ward jätti kyllä taas parikin juttua niin auki, että ei voi esittää yllättynyttä jatkon suhteen ja ensi vuonnahan sitä saadaankin jatkoa Q:n ja B:n muodossa, mutta kipeästi kyllä aloin kaivata kirjaa myös Laylasta koska sen tarina alkoi olla aika mielenkiintoinen näiden kansien välissä.

---

Tykkää

  (+1 tykkäsi tästä)