kesä 20
torstai
Risingshadow on Suomen suurin scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittynyt sivusto. Tarjoamme mm. kattavan ja ajantasaisen spefikirjatietokannan, arvosteluja uutuuskirjoista ja aktiivisen keskustelualueen!


Kirjautuminen



Mainonta

Mainospalkki

Keitä paikalla

  • Tiuku
  • Dragan
Yhteensä paikalla:
  • 2 käyttäjää
  • 30 vierasta

Facebook

Lähetä sivu

http://www.risingshadow.fi/library_link/images/books/672.jpg
[klikkaa suuremmaksi]

Arvosanoja 59 kpl
5.0 5%
4.5 0%
4.0 19%
3.5 0%
3.0 63%
2.5 0%
2.0 14%
1.5 0%
1.0 0%
0.5 0%


Keskiarvo 3.15

Arvosanani
star1star2star3star4star5star6star7star8star9star10

Omistan kirjan

Luen nyt

Lisää arvostelu

Lisää suosikiksi

Lukulistalle

Kirjahyllyjen tilastoja
Luettu69 kertaa
Luetaan nyt0 kertaa
Lukulistalla1 kertaa
Suosikkina0 kertaa
Omistettuna10 kertaa
Selattu 7pv aikana
(uniikkeja osumia)
8 kertaa

Julkaisupäivä 2003
Muokannut Thialfi 13.01.2009


Kustantanut Tammi. Teoksen alkuperäinen nimi on The Escape.

Alkuteos ilmestynyt 1998. Suomentanut Tarja Rouhiainen. Kannen kuva: David B. Mattingly.

Voisiko mikään olla kamalampaa kuin saada selville, että oma äiti on Visser Yksi, pahuuden ilmentymä, yeerkien johtaja, maan valloittaja? Marcolle se on totista totta. Yeerkien johtaja on tehnyt hänen äidistään ohjastajan. Ja nyt Marco aavistaa, että kohtaaminen on väistämättä edessä.

Marco, toiset animorfit ja Ax saavat selville, että Visser Yksi johtaa salaista, maanalaista projektia. He tietävät, että heidän tehtävänsä on sekaantua projektiin. Mutta onko nyt edessä taistelu, johon Marco ei voi osallistua?


 Muita kirjoja joista saatat pitää
Sokkeloportaikko Hopeaevä (Nuori James Bond, #1) Viimeinen tukikohta (Tripodien aika, #1) Avaruusvakooja (Scott Saunders -sarja, #1) Tripodien aika
 Kirja arvosteluja (yhteensä 1 kpl)
ei
avataria
- tintti
04.12.2007

Jotenkin tylsäjuoninen kirja. Oikeastaan mitään uutta ei tapahtunut, enkä yleisestikään pidä Marcon kertomista kirjoista. Rupeaa pikkuhiljaa ärsyttämään animorfien selviäminen ihan kaikesta, kirjojen rakennekin pysyy aina samana. Olin kyllä ihan tyytyväinen kirjan vallitsevaan vesi-elementtiin.

Kirjan henkilöt pysyivät samoina kuin edellisissäkin osissa. Olin positiivisesti yllättynyt Tobiaksen lisääntyneestä sarkasmista tässä kirjassa. Olisin odottanut Marcolta enemmän tunteiden purkautumista hänen tajutessaan äitinsä olevan avaruusaluksessa. Olin pettynyt Marcon lähes olemattomaan huumoriin tässä kirjassa.

Kirjan loppu oli samantapainen kuin muissakin sarjan kirjoissa. Iso tappelu, josta kaikki animorfit selviävät ilman suurempia vammoja. Tosin tässä osassa jätettiin Marcon äidin kohtalo hieman avoimeksi, mistä saa innostusta sarjan seuraavien osien lukemiseen.
Tykkää