Häkkilintu

Häkkilintu on todella hieno teos. Juoni on erilainen ja hyvä, toteutus on ensiluokkaista ja hahmot ovat ihan hyviä. Luin aikaisemmin keväällä Barbara Erskinen Nainen menneisyydestä kirjan ja kritisoin vahvasti kirjan pitkittymistä ja päähenkilöitä. Häkkilintu kirjassa ei ole noita ongelmia. Nainen menneisyydestä kirjan paikoitellen tönkkö kirjoitustyyli on hävinnyt kokonaan Häkkilinnussa. Mielestäni kirja on kirjoitettu täydellisesti ja tunteetkin on kirjoitettu onnistuneemmin mitä Erskinen esikoisromaanissa. Ja vaikka Häkkilintu on Nainen menneisyydestä tapaan kaksiosainen, niin Häkkilintu ei ole pitkitetty, vaan se on juuri täydellisen mittainen. Kirjassa tapahtuu koko ajan, mutta ei kuitenkaan liikaa. Molempien aikojen päähenkilö on hyvä, eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, ettei olisi kiinnostanut lukea jommankumman näkökulmasta. Myös rakkaustarinat ovat paljon onnistuneempia tässä kirjassa. Clare ja Neil olivat hyvä pari, vaikka olisinkin toivonut Henryä Claren rakkaaksi. Menneessä ajassa Isobel ja Robert olivat ihana pari, ja heidän romanssiinsa oli nähty vaivaa. 

Näin tiivistettynä Häkkilintu on todella hyvä ja hienosti kirjoitettu kirja. Tämän kirjan myötä Erskine nousi yhdeksi suosikkikirjailijoistani ja toivoisin, että häneltä suomennettaisiin enemmänkin kirjoja.