marraskuu 14, 2022

Krampus

(Varjot, #3)
@ Timo Parvela, Pasi Pitkänen
Krampus (Varjot #3) - Timo Parvela, Pasi Pitkänen 6.00   1

Kuvittanut Pasi Pitkänen. Sidottu.

Valtaavatko varjot maailman?

Trillerimäinen jouluseikkailu huipentuu, kun Pete ja Sara palaavat Auroriasta ihmisten maailmaan ja kohtaavat vääristyneen todellisuuden.

Ihmiset ovat menettäneet varjonsa, ja maailmasta on tullut paikka, jossa jokainen huolehtii vain itsestään. Krampus lietsoo ympärilleen vihaa, jonka pauhua kulkusen hento helähdys ei pysty peittämään.

Ystävykset eivät silti luovu toivosta, sillä vanha joulupukki on jättänyt heidän tehtäväkseen löytää itselleen seuraajan. Salaperäisten tiukujen avulla heidän on pelastettava paitsi oma maailmansa myös Aurorian valtakunta. Mutta minkä muodon Krampus on ottanut ihmisten maailmassa, ja kuinka varjojen herran voi kukistaa?

"Jälkeen pitkän pimeän yön koitti huomen. Valkeni näky kuin maasta tuonen. Vain usva väreili yllä kalmojen. Krampus on herra varjojen."

Sammaleenvihreä kulkunen lepää Uuditin kämmenellä. Hän nostaa sen varovasti korvalleen ja kuuntelee. Metallisen pallon sisältä kuuluu vaimeaa, rauhoittavaa huminaa. Se on kuin puiden latvusten yli puhaltava leuto kesäinen tuuli. Mitä jos maailmojen tuhoutumisen ja pelastumisen välissä on tosiaan vain tämä vaatimaton metallikuula?

Varjot-trilogia on saanut maailmalla poikkeuksellisen vastaanoton, ja sen oikeudet on myyty jo useisiin maihin.


Uutuuksia
Koetus (Koetus #1) N/A
Koetus (Koetus #2) N/A
Jää jalkojesi alla (McGregorin klaani #1) 8.00   1
Ansoja 9.00   1
Vaivaispoika ja muita paholaisia 7.50   4
Praedor 8.50   2
Tilly ja kirjojen kätkijät (Pages & Kumppanit #4) 7.50   2

Uusin kirja-arvio

Viimeinen valkoinen mies 7.00   1
aituriar
aituriar
147 arvosanaa, 25 arviota, 13 viestiä

Viimeinen valkoinen mies
(Otavan kirjasto)
7 / 10

Mohsin Hamidin Viimeinen valkoinen mies on varsin kiinnostava proosallinen pohdinta siitä, miten ihonväri ja muut valinnoistamme riippumattomat ominaisuudet yhä edelleen meitä ihmisiä määrittelevät. Teos on lyhyt, ikään kuin ylipitkäksi venynyt novelli, ja luettuani sen loppuun jälkeen jäikin tunne, että asiat jäivät puolitiehen. Mielestäni se ei reilussa sadassa sivussa ehdi saavuttaa täyttä potentiaaliaan.

Lue lisää kirja-arvioita

Arvostelu: Jim Shooter: Salatut sodat

Jim Shooterin sarjakuvateoksen Salatut sodat kansikuvaStoryhouse Egmont ei ole viime vuosina julkaissut ylettömän paljon Marvel-sarjakuvia. Salatut sodat on piristävä muutos tähän. Vuonna 1984 alun perin julkaistu supersankaritapahtuma kokosi yksiin kansiin kaikki suosituimmat Marvel-supersankarit.

Kokoelma koostuu kahdestatoista lehdestä, jotka on käsikirjoittanut Jim Shooter. Hän on kirjoittanut mittavan uran niin Marvelilla kuin muuallakin. Parhaiten hänet tunnetaan (Salattujen sotien lisäksi) kenties pitkistä kirjoitusputkistaan mm. Kostajien, Kapteeni Amerikan ja Hulkin parissa.

Salatuissa sodissa Tuonpuoleinen niminen kaikkivoipa alieni kaappaa Maasta kaikki sen suurimmat sankarit kuten Kostajat, Ihmeneloset ja Ryhmä-X:n sekä heidän vihollisensa. Päämääränään hänellä on halu nähdä kumpi osapuoli on vahvempi. Tätä sitten ratkotaan varsin suoraviivaisilla tappeluilla. Välillä osapuolten rivit rakoilevat ja muutamilla henkilöillä on omat agendansa asiaan.

Salattujen sotien kerronta oli jo sen ilmestymishetkellä vanhentunutta. Se lainasi kerrontaansa paljon Stan Leen alkuperäisistä Marvel-sarjakuvista, joille toiminta oli tärkeämpää kuin itse tarina. Se ei kuitenkaan estänyt sarjan suosiota. Eri superhahmojen välinen mähinä oli juuri sitä, mitä sarjakuvien fanit toivoivatkin.

Sarjakuvakokoelman kunniaksi on sanottava, että vaikka yleisesti supersankarigenre oli kovin paikallaan oleva vielä 80-luvulla, Salatuissa sodissa tapahtuu suhteellisen paljon asioita, jotka vaikuttavat hahmoihin vielä myöhemminkin. Salatuista sodista käynnistyi myös Marvelin tapa yhdistää aika-ajoin eri lehtensä massiiviksi tapahtumiksi.

Albumin nykysuosiota on helppo ymmärtää. Marvel elokuvat ovat nostaneet genren suositummaksi kuin koskaan ja kokoelma lienee monelle nuoremmalle Marvel-fanille ensimmäistä kertaa sukeltaa suosittuun tarinaan. Samalla Salatut sodat ovat monelle nostalgiannälkäiselle enemmän kuin toivottua lukemista.

- Juha Salmi (Dragan)

Story House Egmont 2022 - Risingin tietokannassa

Arvostelu: Olaf Stapledon: Tähtien tekijä

Olaf Stapledonin Tähtien tekijä teoksen kansiBasam Books on viime aikoina kunnostautunut julkaisemaan vanhoja klassikoita suomeksi. Scifi- ja fantasiafanien innoksi mukaan on mahtunut myös paljon spefiä. Yksi tällainen teos on Olaf Stapledonin Tähtien tekijä. Suomalaisille tuntemattomuudestaan huolimatta Stapledonin sanotaan vaikuttaneen moniin huomattavasti suuremman profiilin spefikirjailijoihin, kuten C.S. Lewisiin, Arthur C. Clarkeen ja Stanislaw Lemiin

Tähtien tekijä on mielikuvitusmatka, jossa kertoja lähtee avaruuden tutkimusmatkaajien matkaan ja samalla tulee todistaneeksi maailmankaikkeuden syvimpiä olemuksia. Staledonin visiot ovat hyvin korkealentoisia. Tarinasta löytyy kaikkea aina älykkäisiin planeettoihin asti. Aikanaan symbioosissa elävät tietoisuudet ja erilaiset visiot muiden maailmojen asiakkaista ovat varmasti olleet ennenkuulumattomia.   
 
Rehellisesti vanha kirjallisuus on monelle nykypäivän lukijalle liian hidasta. Kerrontatyyli on jäykkää ja kirjailijoilla on tapana pysähtyä esittelemään ideoitaan, jolloin juoni jää taka-alalle. Tähtien tekijä syyllistyy tähän. Joku toinen voisi nähdä koko Tähtien tekijän valtavaksi kehyskertomukseksi, jonka ytimessä on lista ideoista, mitä Stapledon on halunnut esitellä.  
 
Mikäli kirjan lähtökohdat hyväksyy, on Tähtien tekijä kuitenkin varsin vaikuttava teos. Stapledonin visiot ovat hyvin rakennettuja ja niihin uppoutuu helposti. Stapledonin teksti on yllättävänkin hyvin kirjoitettua. Siitä lienee osa kiittäminen Jussi Tuomas Kiven toimivaa käännöstyötä. 
 
Olaf Stapledonin Tähtien tekijä on kulttuurisesti arvokas teos, jota voi suositella niille, jotka arvostavat klassikkoscifiä. 
 
- Juha Salmi (Dragan)
 
Basam Book 2022 - Risingin tietokannassa
 

Tähtifantasia-palkinto 2022 Susanna Clarken Piranesille

Tähtivaeltaja-lehden Facebook-sivu kertoo:

Helsingin Science Fiction Seuran Tähtifantasia-palkinto parhaasta vuonna 2021 suomeksi ilmestyneestä fantasiakirjasta annetaan WSOY:n julkaisemalle Susanna Clarken romaanille Piranesi. Teoksen on suomentanut Helene Bützow.

Piranesiksi kutsuttu mies elää loputtomassa sokkelossa, joka koostuu suurista saleista ja portaikoista. Saleissa on patsaita, rakennuksen yläkerroksista näkyvät pilvet ja tähdet, alhaalla on vettä. Mies vaikuttaa menettäneen muistinsa ja on vuoroveden sekä muiden luonnonvoimien armoilla.

Päähenkilö on vanki, omanlaisensa tieteilijä ja tutkimusmatkailija. Hänen maailmansa saattaa kätkeä sisälleen muinaisia salaisuuksia. Piranesin ainoa puhekumppani on Toinen, salaperäinen mies, jolta hän saa tehtävän suoritettavakseen. Piranesi kuitenkin kyseenalaistaa hänelle annetun tehtävän mielekkyyden. Toiselle maailma on labyrintti, mutta Piranesi kutsuu sitä Taloksi, joka on kaunis ja lempeä asukkailleen.

Piranesi-romaani on omaperäinen ja yllättävä, kaunis ja kiehtova. Tiivis teos toimii niin jännittävänä mysteerinä, runollisesti kuvattuna fantasiamatkana kuin filosofisena pohdintana. Taitavasti rytmitetty kerronta pitää lukijan otteessaan ja avaa arvoitusta vähitellen. Kirjailija luo maailmastaan täyteläisen yleiskuvan, joka laajenee lukijan mielessä. Päähenkilön myönteisyys ja vilpittömyys luovat vastakohdan hänen tilanteensa erikoisuudelle ja osin kauhistuttaville tapahtumille.

Susanna Clarken romaani on taideteos, joka ei tyhjene yksittäiseen tulkintaan. Se kertoo sairastumisesta ja toipumisesta, muistista ja identiteetistä, tiedon etsinnästä, yksinäisyyden ilosta ja kaipuusta muiden ihmisten luo. Piranesi näyttää, kuinka mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa pystyy löytämään mielenrauhan pienistä asioista. Toisaalta kirjan sanoma ei kannusta romanttiseen haihatteluun. Päähenkilön selviytymiskeinoja ovat looginen päättely, arjen järjestäminen ja kouriintuntuva tekeminen.

Romaanin keskiössä ovat nimihenkilön psykologia sekä Talon, eli todellisuuden, äärettömyys, arvoituksellisuus ja kauneus. Kirja haastaa pohtimaan suhdetta maailmaan ja siitä pakenemiseen. Romaanissa taikuutta käytetään pelkäksi tekniikaksi rappeutuneena tieteenä. Kaikkeuden ihmeellisyyden paljastamisen sijasta se on väline vallantavoitteluun. Piranesi arvostaa ympäristöään sen itsensä vuoksi, kun toisille se on hyväksikäyttöä varten. Clarke viittaa yhteiskuntaan, jossa ihmiset ovat unohtaneet osansa suuremmasta kokonaisuudesta ja keskittyvät pikkumaiseen etujen kahmimiseen. Kirja vihjaa, että salaisuutta etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota avoimuuteen ja kuuntelemiseen. Huolenpito ja myötätunto ovat avaimia maailmaan.

Kokoaan suurempi Piranesi jää lukijan mieleen. Se on borgesmainen palapeli Mervyn Peaken tyyliin. Kuvitelma, joka kertoo oudosta ja ihmeellisestä todellisuudestamme ja ihmisenä olemisesta.

Englantilaisen Susanna Clarken (s. 1959) edellinen romaani oli Jonathan Strange & herra Norrell (2004), joka ilmestyi suomeksi vuonna 2005. Molempien teosten loistavat suomennokset ovat Helene Bützowin käsialaa.

Tähtifantasia-palkinto jaettiin kuudettatoista kertaa. Palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä sekä kirjabloggaaja Niina Tolonen.

Arvostelu: Ursula Mursu: Myrtti ja noitatukka

myrtti-ja-noitatukka-ursula-mursu.jpgUrsula Mursun lastenromaani Myrtti ja noitatukka on riemukas avaus uudelle Kuuilma-lastenkirjasarjalle. Seikkailullinen romaani on maailmankuvaltaan moderni, vaikka satumainen tyyli muistuttaakin perinteisistä saturomaaneista.

Myrtti pääsee viettämään syntymäpäiviään Riemulaiturin huvipuistoon tätinsä kanssa. Hauska päivä saa yllättävän käänteen, kun kummitusjuna ei palaakaan laiturille vaan vie Myrtin maapallon sisälle Kuuilmaan. Myrtti ei saa laitetta palauttamaan häntä huvipuistoon, joten takaisin pääsemiseksi on keksittävä jotain muuta. Niinpä Myrtti lähtee tutkimaan noitien asuttamaa Kuuilmaa uskollisen ystävänsä muurahaiskarhupehmo Fuugan ja muovisen dinosauruksen kanssa. Jotenkinhan Kuuilmasta on päästävä takaisin kotiin?

Kirjaa suositellaan yli 5-vuotiaille ja se sopii hyvin sekä ääneen luettavaksi että jo itse lukevalle lapselle. Sopivan mittaisiin lukuihin jaettu kirja sopii hyvin esimerkiksi iltasatulukemiseksi ja mielikuvituksellista, rikasta tekstiä on miellyttävää lukea. Ja vaikka Myrtin seikkailuissa on paikoin hieman hurjiakin käänteitä, on maailma kuitenkin lempeä ja tarinassa on paljon leikillistä huumoria.

Apila Pepitan värikäs kuvitus tukee hyvin kirjan tarinaa. Lähes jokaisella aukeamalla on jokin kuva, mikä viehättänee erityisesti nuorempia lukijoita ja auttaa pysymään tarinan imussa.

Kokonaisuutena Myrtti ja noitatukka on ihastuttava seikkailutarina, ja samalla se osoittaa, kuinka lastenkirja voi liikoja selittelemättä olla inklusiivinen. Myrtin tarina saa syksyllä jatkoa Myrtti ja kudelmataika -kirjassa.

- Linnea Peurakoski

Kumma kustannus 2021 - Risingin tietokannassa.

Arvostelu: David Drake: Vettius ja kumppanit

David Draken Vettius ja kumppanit kansikuvaBaen Books on tietyntyyppisen perinteikkään ja viihteellisen spefin pieni suuri kustantamo, joka tunnetaan e-kirjojen tienraivaajana toimimisesta sekä suuresta interaktiivisuudesta kirjailijoiden ja lukijoiden välillä. Kustantamon kirjailijat vastailevat mielellään kysymyksiin Baen’s Bar -forumilla ja jotkut kirjailijat jopa ovat ottaneet asiakseen saattaa faniensa fanifiktiota julki ja osaksi teostensa kaanonia. Suomessa kustantamo on suurelle yleisölle valitettavan tuntematon, johtuen osaksi varmastikin käännösten vähäisyydestä. Monellakin mittarilla tunnetuin “Baen-sarjoista” on Hugo-palkinnoillakin juhlinut Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan Saga, jonka kääntäminen suomeksi floppasi ensimmäiseen osaan.

Nyt olisi kuitenkin Baenia Suomeksi taas tarjolla, hieman yllättävästä tulokulmasta. David Drake on pitkän linjan Baen-kirjailija, jonka tunnetuimmat sarjat ovat jo 70-luvulta lähtien julkaistu oikein vanhan koulun sotilasscifisarja Hammer's Slammers, joka nyt arvostellun kirjan tapaan on pitkälti novellimuotoinen sekä uudempi Lt. Leary -sarja, jossa yhdistyvät kiehtovasti avaruusooppera sekä historiallisista meriromaaneista lainaillut elementit. Vettius ja kumppanit ei liity kumpaankaan näistä mitenkään, vaan on melko perinteistä historiallista kerrontaa pienin spefimaustein. Käännösvalintana teos on siis hieman yllättävä, mutta Baen-kustantamon kirjailijolle erilaisten (perinteisten) genrejen kokeilu on varsin tyypillistä.

Mainittakoon tähän väliin varoitus, että Baen-kustantamo on tunnettu yhdestä, ehkä pahamaineisestakin piirteestä – he eivät juuri sensuroi teoksiaan. Nostetaan esimerkeiksi kokoelman vanhimpiin kuuluvat novellit “Mustaa rautaa” ja “Lyhin reitti”, jotka sisältävät melko rajua sanailua sekä naisia että orjia kohtaan. Historiallisten seikkailuromaanien suurkuluttajia, joille tämäkin kokoelma lienee suunnattu, tämä ei ehkä hetkauta, koska kuvattuna aikanakin asenteet olivat erilaisia, mutta paikoin Drake on tarkoituksenmukaisestikin korostanut tällaisia piirteitä.

Vaikka teoksen nimen kumppanit on monikossa (englanniksi Vettius and His Friends), historiallisen sarjakirjallisuuden perinteiden mukaisesti vartioupseeri Vettiuksella on ennen kaikkea yksi aisapari ylitse muiden – silkkikauppias Dama. Kuten esimerkiksi Bernard Cornwellin kapteeni Sharpella on Harperinsa ja O’Brianin kapteeni Aubreylla lääkäri Maturininsa. Ihan yhtä syvälle ystävyyden yksityiskohtiin ei novellimuodossa tietenkään päästä, mutta esipuheessaan Drake kirjoittaa tämän olevan tarkoituksellista. Esikuvina ovat toimineet Conan sekä Hammer's Slammers. Tämän vuoksi novelleja voi muuten vapaasti lueskella sieltä täältä, mutta kokoelman selvästi pisin ja ensimmäiseksi sijoitettu novelli “Väärä profeetta” tekee tähän poikkeuksen, sillä siinä kuvataan Vettiuksen ja Daman ensitapaamista ja suosittelenkin aloittamaan lukemisen siitä.

“Väärä profeetta” on kokoelman novelleista myös selvästi uusin, julkaistu vuonna 1989. Muut novellit on kirjoitettu pitkälti 1970-luvun loppupuolella lukuun ottamatta kokoelman päättäviä novelleja “Meripihkaan vangitut unet” ja Egyptiin sijoittuvaa “Kuningaskrokotiilia”, jotka on kirjoitettu 1980-luvun puolella. Näissä viimeisissä novelleissa, kuten muutamassa muussakaan, ei esiinny Vettiusta ja Damaa. Pääosin kokoelman novelleissa pysytään Rooman valtakunnan laajalla alueella, mikä jo itsessään on monipuolinen miljöö. “Kuningaskrokotiilin” Egyptin lisäksi toinen poikkeus on “Hautapeikko”, jossa loikataan yllättäen pohjoisiin maisemiin seuraamaan berserkin ja peikon kohtaamista. Kokoelmasta löytyy siis jokaiselle jotakin, vaikka pääpaino Roomassa onkin. Itselleni mieluisinta antia olivat teoksen ydin eli Vettiuksen ja Daman edesottamukset. Drake osaa hienosti limittää historiallisia faktoja, juonitteludialogia ja myös toimintaa saman novellin sisään. Kokoelma tuntuu hyvällä tavalla mittaansa pidemmältä, kuin olisi lukenut parikin kirjaa yhden hinnalla.

- Max Lampinen (max)

Vaskikirjat 2022 - Risingin tietokannassa