Kansikuva: Joel Peltonen. Sidottu.
Josir Jalatva on hurvitteleva hedonisti ja vuosituhannen mahtavimman sirkustirehtöörin perijä, Micholei Rostus on aloitteleva kelloseppä ja pettynyt historianopiskelija, ja Josir tietää haluavansa hänet heti ensi näkemällä. Nuoret miehet ovat rakastavaisia suursodan runtelemassa Aurosiassa, mistä Jumala on lähtenyt lätkimään jo yli tuhat vuotta sitten taakseen katsomatta.
Jälkeensä Jumala on jättänyt joukon hylättyjä seuraajiaan, joista yksi kiroaa Micholein monikehollisuuden karuselliin. Siitä alkaa ajojahti pitkin tuhoutumatonta junarataa: sirkushuveja ja sahanpurua, aamunkoittoon venyviä juhlia ja häpeällisiä salaisuuksia, kauhtunutta samettia, jonglöörin päähän putoilevia keiloja, savua, verta ja hekumaa.
Josir Jalatvan eriskummallinen elämä on Siiri Enorannan seitsemäs romaani. Kirja on dekadentti sukellus ruumiillisuuden iloihin ja kauhuihin, räävitön ja ruma, herkkä ja kaunis, pimeä ja nälkäinen kuin elämä itse.
Lue lisää: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä - Siiri Enoranta
Arvostelu: Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga: Kuudes kirja
- Kirjoittanut Juha Salmi (Dragan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga: Kuudes kirja
Like 2017 - Risingin tietokannassa
Monet suomalaiset kustantajat tuntuvat vähentäneen sarjakuvajulkaisujaan. Yksi esimerkillisesti kääntämistä jatkava on kuitenkin Like, joka on julkaissut Saga-sarjaa kiitettävän ripeää tahtia. Tämä kyseinen kokoelma on järjestysnumeroltaan kuudes ja sisältää lehden numerot 31-36. Suomen tahti onkin lähestulkoon amerikkalaisen kanssa tasoissa, sillä tuorein englanninkielinen kokoelma on vain numeron verran suomenkielisiä julkaisuja edellä.
Saga on maailmalla ollut arvostelumenestys. Sen aikaisemmat osat ovat kahmineet useana vuonna kasapäin Eisner-palkintoja (mm. parhaan jatkuvan sarjan palkinnon kolmena vuonna peräkkäin) ja Harvey-palkintoja (mm. parhaan jatkuvan sarjan neljänä vuonna peräkkäin).
Sagan juoni seuraa erikoista perhettä, Alanaa ja Markoa, jotka kuuluvat kahteen eri alienlajiin. Ihmeen kaupalla he ovat onnistuneet saamaan yhdessä lapsen. Kriisistä toiseen siirtyvän perheen yhteyteen ajautuu jatkuvasti uusia henkilöitä omine ongelmineen.
Lue lisää: Arvostelu: Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga: Kuudes kirja
Arvostelu: Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
- Kirjoittanut Max Lampinen (max)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
Jalava 2017 - Risingin tietokannassa
Perinteisen fantasian ystävät tunnistanevat Brandon Sandersonin vähintäänkin kirjailijana, joka sai kunnian viimeistellä edesmenneen Robert Jordanin valtavan Ajan pyörä -sarjan tämän muistiinpanojen pohjalta. Sittemmin Sanderson on noussut Jordanin varjosta lukuisin omin menestyssarjoin. Hänen teoksiaan on käännetty yli 25 kielelle, nyt viimein myös suomeksi.
Brandon Sanderson on erittäin tuottelias kirjailija, jolla on monta rautaa tulessa. Hän kirjoittaa samanaikaisesti useaa fantasiakirjasarjaa sekä siinä sivussa novelleja, nuortenkirjoja ja jopa sarjakuvia. Hän on voittanut arvostetun Hugo-palkinnon niin pienoisromaanilla kuin suositulla Writing Excuses -podcastilla. Sandersonin lukuisista kirjasarjoista voisi mainita ainakin Stormlight Archivesin, jota on nyt ilmestynyt kaksi tuhatsivuista osaa. Kirjasarjasta on tarkoitus tulla kymmenen osan mittainen, Ajan pyörän veroinen suuri yhtenäinen tarina. Myös elokuvasovitus on suunnitteilla.
Sandersonin kunnianhimoisena tavoitteena on luoda kokonainen fantasiauniversumi, jossa jokainen hänen kirjasarjoistaan tapahtuu jollain hänen luomansa Cosmere-maailmankaikkeuden planeetoista. Sarjoihin on piilotettu pienempiä ja suurempia viittauksia toisiinsa, mutta ne ovat ainakin toistaiseksi olleet sen verran hienovaraisia, etteivät ne nouse häiritsevään rooliin. Englannintaitoiselle lukijalle löytyy tästä projektista pienen valtion verran opiskeltavaa Coppermind.net -wikisivulta.
Lue lisää: Arvostelu: Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
Arvostelu: Siri Pettersen: Mahti
- Kirjoittanut Ella Peltonen (Dyn)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Siri Pettersen: Mahti
Jalava 2016 - Risingin tietokannassa
Mahti päättää Odininlapsesta alkaneen kolmiosaisen fantasiatrilogian, joka tutustutti lukijansa Yminmaahan, korpinkehiin ja tätä kaikkea pyörittävään ja ylläpitävään, salaperäiseen Mahtiin. Pettersenin tarinalle leimallisia piirteitä ovat tuoneet pohjoisen mytologian hyödyntäminen ja omaleimaisen tarinan yhdistäminen perinteisen eeppisen fantasian kerrontaan.
Siinä missä sarjan toinen osa Mätä nyrjähteli omien ongelmiensa kanssa, Mahti pääsee taas lähelle Odininlapsen omaleimaisuutta. Yminmaan lisäksi seikkaillaan nyt sokeiden valtakunnassa, jossa vallitsee ikitalvi ja kaupungit rakennetaan jäätikön alle. Sokeat eivät heikkoutta salli, ja Hirkan tehtävä - johtaa isänsä kansa sotaan ja mielellään myös pelastaa hänelle niin rakas Yminmaa - näyttää lähes mahdottomalta. Pettersen osoittaa todellista taituruutta punomalla kaikki juonilankansa yhteen ja saattamalla trilogian loogisesti toimivaan päätökseen.
Lue lisää: Arvostelu: Siri Pettersen: Mahti
Arvostelu: Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Gummerus 2017 - Risingin tietokannassa
Erika Vikin Kaksoisauringot-sarjan aloittava esikoisteos Hän sanoi nimekseen Aleia on sekoitus fantasiaa ja lännenseikkailua höystettynä kevyellä steampunk-mausteella. Vik on luonut trilogiaksi kasvavan maailman, joka muistuttaa omaamme 1800-luvulla, mutta jota valaisee kaksi aurinkoa ja jonka ajanlaskua mitataan kahdella tapaa: tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2865 ihmisten aikaa tai toisin ilmaistuna 524jt, jälkeen tulilintujen lähdön. Myyttisistä tulilinnuista puhutaan ensimmäisessä osassa vain vähän, nähtäväksi jää avaako kirjailija niiden historiaa myöhemmin lisää. Maailmasta löytyy myös muita erikoislaatuisia eläimiä, kuten amargundi-liskot ja sininen fennekkikettu.
Keskeisinä näkökulmahahmoina tavataan seleesi-mies Corildon ja ihmistyttö Aleia. Seleesejä pelätään ja syrjitään ihmisistä hieman eroavan ulkonäkönsä ja erikoisten kykyjensä vuoksi. Esimerkiksi Corildon pystyy aistimaan ja kontrolloimaan tuulia, mutta mahtia kanavoivia kykyjä on olemassa muitakin. Corildon on Seleesian tieteellisen toiminnan edistämisen seuran kartografi ja hän asuu ihmisten keskuudessa kaukana pohjoisessa. Kun Aleia tuupertuu keskellä talvea hänen portilleen, miehen arkirutiinit hajoavat ja hän joutuu vuosien yksin asumisen jälkeen jakamaan talon toisen kanssa ja lopulta hakeutumaan takaisin kaltaistensa pariin saadakseen vastauksia Aleian omituiseen muistinmenetykseen.
Lue lisää: Arvostelu: Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Arvostelu: Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
- Kirjoittanut Maria Carole (StaCa)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
Aula & Co 2016 - Risingin tietokannassa
Punainen kuningatar avaa taas yhden uuden ja hämmentävän kehutun YA-dystopiasarjan. Tällä kertaa kyse on maailmasta, joka jakautuu kahteen ihmisten veren mukaan: punaveriseen rahvaaseen ja hopeaveriseen eliittiin. Hopeiset hallitsevat ja elävät leveästi, etenkin poikkeuksellisten voimiensa ansiosta. Punaisten palvelijoiden osana on ahtautua slummeihin ja, jos huonosti käy, päätyä sotaväkeen. Kirjan teemojen seasta löytää sotaa, valtapelejä ja terrorismia; sellaisena se on hyvin ajankohtainen.
Kirjan päähenkilö, 17-vuotias Mare on taskuvaras, jonka elämä mullistuu, kun vastarintaliike Purppurakaarti hyökkää hopeisia vastaan ja Mare jää tapahtumien keskelle. Kummemmin juonta spoilaamatta voi kertoa, että Mare löytää itsestään voimia, joiden piti kuulua ainoastaan hopeisille.
Punainen kuningatar on kirja, josta ei puutu vauhtia ja juonenkäänteitä, saati romantiikkaa tai petoksia. Sellaisena se on helposti lähestyttävä ja pitää yllättävän mukavasti otteessaan. Lukija ei pääse kyllästymään. Vauhti osaltaan koituu myös kirjan kohtaloksi: juuri mitään ei avata kovin perusteellisesti. Maailmanluonti ja etenkin henkilönrakennus jäävät useilta osin pintaraapaisuiksi. Muutamissa kohtauksissa jopa joutuu kysymään, miksi ne on tungettu sekaan, jos niillä ei ole kokonaisuudessa kummempaa merkitystä, eikä niihin malteta paneutua kunnolla. Eikä minua hirveämmin säälittänyt Maren kohtalo tai kiinnostanut kehen hän päättää ihastua tai olla ihastumatta. Joka tapauksessa tyttöraukka piti pelastaa milloin mistäkin.
Lue lisää: Arvostelu: Victoria Aveyard: Punainen kuningatar