Heather Fawcettin Emily Wilde -kirjoissa seurataan haltiatiedon professorin – Emilyn – tutkimuksia ja seikkailuja, joihin ne kerta toisensa jälkeen hänet johtavat. Ensimmäinen kirja keskittyi pohjoiseen ja haltiatiedon opaskirjan laatimiseen, toinen taas alpeille ja kätkettyjen maiden atlas -projektiin. Kolmas osa, Emily Wilden kadonneiden tarujen kirja, pureutuu haltiavaltakunnan arvaamattomaan sydämeen ja keijujen poliittisiin peleihin.

Keijulan politiikka – ja oikeastaan kaikki muukin tässä maailmassa – pyörii tarinoiden ympärillä. Tarinat muovaavat haltiamaita ja ohjaavat niiden asukkaiden tekoja. (s. 189)

Haltiakuningas Wendellin morsiamena Emily joutuu totuttautumaan keijuhoviin ei ainoastaan ihmisen, vaan kuningattaren roolissa. Valtakuntaa riivaa kirous, joka on sen edellisen hallitsijan, Wendellin äitipuolen, tekosia. Emily, joka ei voi vastustaa keijumaahan ja sen asukkeihin liittyviä arvoituksia, ryhtyy ratkomaan tätäkin päättäväisesti, sillä akateemisen intressin lisäksi vaakakupissa painaa mahdollisesti myös hänen rakkaansa elämä.

Tämä oli akateeminen arvoitus, ja kukapa olisi minua parempi sellaisten setvimisessä? (s. 250)

Silva lupin eli Silmäkkäiden puiden maata vaivaavan vitsauksen purkamisessa ja valtakunnan pelastamisessa Emily huomaa tärkeimmäksi työkalukseen tarinat. Hänen työstämänsä akateeminen projekti, joka alkuun koskee keijulan politiikkaa, saa kirouksen purkamisen myötä uudenlaisen näkökulman Emilyn oivaltaessa, että Keijulaa ymmärtääkseen tieteilijöiden tulisi keskittyä enemmän niihin tarinoihin, joita haltiat itse kertovat itsestään.

Tarinat ovat Keijulan rakennuspalikoita. Niiden mahdille eivät lumoukset tai kuninkaatkaan vedä vertoja. (s. 317-318)

Emily Wilde -kirjojen haltiatiedon tutkimus on jo aiemmissakin sarjan osissa painottunut tarinoihin, siispä niiden mahdin tuominen kolmannen kirjan juonen keskiöön tuntuu sopivalta päätökseltä kertomukselle, joka on alkujaan kirjoitettu trilogiaksi, jonka päätösosa kadonneiden tarujen kirja näin ollen on.

-  unikeiju

Tammi 2026 - Emily Wilden kadonneiden tarujen kirja

Olemme vuosien ajan rakentaneet Risingshadow’ta paikaksi, jossa voi löytää kirjoja, seurata tulevia julkaisuja, antaa arvosanoja ja pitää kirjaa omista lukemisistaan. Nyt otamme yhden suurimmista askelista pitkään aikaan.

Esittelemme Lukumaailman, uuden tavan tutkia omaa lukemista ja Risingshadow’n kirjastoa.

Lukumaailman lähtökohta on yksinkertainen: kirjahyllysi ei ole vain luettelo lukemistasi kirjoista. Kun sinne kertyy lukuhistoriaa ja arvosanoja, niiden taakse alkaa muodostua kuva siitä, millainen lukija olet ja miten lukemisesi on muuttunut vuosien aikana.

Mitä oma Lukumaailmasi kertoo?

Jos olet jo käyttänyt Risingshadow’n kirjahyllyä, sinulla saattaa olla valmiina vuosien tai jopa vuosikymmenten lukuhistoria. Lukumaailma tekee tästä historiasta tutkittavan.

Voit nähdä esimerkiksi, millaisista kirjoista lukemisesi muodostuu, mitkä tyylilajit korostuvat omassa kirjahyllyssäsi, miten annat arvosanoja ja kuinka lukemisesi on muuttunut ajan kuluessa.

Kyse ei ole vain yhdestä tilastosivusta. Tavoitteena on auttaa löytämään omasta lukuhistoriasta asioita, joita pitkästä kirjalistasta olisi muuten vaikea huomata.

Mitä enemmän kirjahyllyssäsi on luettuja ja arvioituja kirjoja, sitä enemmän Lukumaailmalla on kerrottavaa. Täydellistä lukuhistoriaa ei kuitenkaan tarvitse rakentaa kerralla. Lukumaailmasi kasvaa kirjahyllysi mukana.

Petri Hiltusen Praedor-fantasiamaailma elää jonkinlaista uutta kultakautta. Vaikka Hiltunen itse on sanonut julkaisseensa viimeisen Praedor-sarjakuvansa, on muilta kirjoittajilta ilmestynyt uusia kirjoja tiheään tahtiin. Praedorin tapahtumat sijoittuvat Jaconiaan, fantasiamaailmaan, jossa on tapahtunut maailmanloppu. Kaikki elämä on keskittynyt pienelle maa-alueelle. Tätä elinkelpoista maata ympäröi loputon rauniomaailma. Rauniomaailmassa elää sanoinkuvaamattomia hirmuja, ja sinne jatkuvasti matkaa erilaisia onnenonkijoita, praedoreja, tavoitteenaan löytää rikkauksia.

Viisi (tyhmän)rohkeaa on Veeti Länsikunnaksen esikoisteos. Se sisältää seitsemän seikkailukertomusta, joiden taustat ovat roolipeleissä. Länsikunnas on suunnitellut kirjalleen jo jatkoa. Kokoelma seuraa viittä praedoriksi ryhtynyttä seikkailijaa, jotka pyrkivät rikastumaan tai vähintään selviämään maailman vastuksista. Tarinat noudattelevat hyvin samankaltaista rakennetta: tiukan taustoittamisen jälkeen seikkailuja ratkotaan rymistellen. Hahmoihin ei hirveästi tutustuta ja tavoitteetkin ovat pohjimmiltaan aika suoraviivaisia. Tämä ei sinällään haittaa, kevyellä seikkailufantasialla on oma lukijakuntansa ja tämä kokoelma tarjoaa faneilleen juuri sitä, mitä he haluavatkin.

Vaikka kotimaista pienkustanteiden spefiä haluaisi arvostella lempeästi, on mahdoton olla huomauttamatta siitä, että Viisi (tyhmän)rohkeaa olisi kaivannut voimakkaampaa kustannustoimitusta. Lauseet rönsyilevät ajoittain, mikä tekee tekstistä turhaan raskaslukuista. Kirja myös mainitsee takakannessaan väärän määrän novelleja, mikä lienee sekin seurausta vauhdikkaasta julkaisuprosessista. Tätä on vaikea olla vertaamatta edelliseen, Toivo Kuitun kirjoittamaan Praedor-kirjaan, Merkillinen medaljonki ja muita kertomuksia - molemmat kun ovat tuoreita Praedor-novellikokoelmia. Kuitun novellit olivat lyhyitä ja tiiviitä, kun taas Länsikunnas kertoo tarinansa laajemmin tarjoten mukaan mm. praedor-elämän arkikuvausta. Jälkisanoissa Länsikunnas avaa tarinoiden puitteita. Se nostaa kokoelman luettavuutta ja tuntuu toimivalta kurkistukselta kirjoittajan mielenmaisemaan. 

Viisi (tyhmän)rohkeaa on viihteellistä ja kevyttä miekka & magia -kirjallisuutta. Se ei ole korkeakulttuuria, mutta sellaisia toivoisi silti löytyvän kirjahyllyistä.

- Juha Salmi (Dragan)

Nysalor 2026 - Viisi (tyhmän)rohkeaa