kesäkuu 6, 2024

Kirottu kruunu

(Kruunun tyttäret #2 / 2)
@ Catherine Doyle
Kirottu kruunu (Kruunun tyttäret #2) - Catherine Doyle 8.68   35

Alkuteos ilmestynyt 2023. Suomentanut Annukka Kolehmainen. Sidottu.

Kaksi kuningatarta. Yksi valtakunta, joka ei halua heistä kumpaakaan.

Kaksoskuningattaret Wren ja Rose ovat nousseet yhdessä Eanan valtaistuimelle, mutta kaikki eivät ole iloisia noidista vallan kahvassa. Kun Rose suunnittelee matkaa maan halki yhdistääkseen jakautuneen kansan, ei Wren jaksa keskittyä pönöttämiseen – heidän isoäitinsä on edelleen vankina julman kuningas Alarikin käsissä, ja kärsimätön Wren jättää siskonsa lähteäkseen pelastusretkelle. Alarik ei kuitenkaan ole mielissään Wrenin vierailusta, sillä Wren on vastuussa hänen veljensä kuolemasta – eikä hän aio vapauttaa kaksosten isoäitiä ennen kuin Wren on korjannut tekonsa kielletyn ja vaarallisen verimagian avulla.

Samaan aikaan Rosen kiertue Eanan valtakunnan halki keskeytyy, kun salaperäinen muukalainen väittää olevansa kotoisin kauan sitten kadonneesta kuningaskunnasta. Mies paljastuu Rosen rakastetun Shen-Lon sukulaiseksi, joka lupaa auttaa siskoksia pysymään vallassa, kunhan vain he ensin pelastavat menetetyn aavikkovaltakunnan hiekasta.

Rosen ja Wrenin poissa ollessa Eanan pääkaupungissa poreilee kapina, ja joku juonittelee heidän päänsä menoksi. Pohjoisessa piilee kuitenkin suurempi vaara – muinainen kirous, joka voi syöstä kaksoset, noidat ja koko Eanan valtakunnan kaiken nielevään tuhoon…

Kirottu kruunu on toinen osa hengästyttävää Kruunun tyttäret -sarjaa, joka on täynnä seikkailua, juonittelua ja romantiikkaa. Sarjan ensimmäinen osa on tähän mennessä käännetty jo 12:lle kielelle, sen hashtagia on katsottu TikTokissa miljoonia kertoja, eikä sen voittokululle näy loppua.


Uutuuksia
Karakalin voima (Purppurausvan animaagit #1) 8.34   21
Miekkasieppari (Miekkasieppari #1) 10.00   1
Ihmisen luonto ja muita kertomuksia 8.22   18
Laulujen laulu 8.20   20
Siivenisku (Empyreum #1) 9.70   20
Lain pyörteissä (Wax & Wayne #1) 8.28   32
Salome 8.32   22

Uusin kirja-arvio

Piranesi 8.28   46
Lukijatar
Lukijatar
351 arvosanaa, 82 arviota, 2 viestiä

Piranesi
8 / 10

Minulta kesti jonkin aikaa päästä teokseen sisälle. Se ei samalla tavalla imaissut mukaansa kuin muut Clarken teokset. Alkuhitauden jälkeen teos kuitenkin lähtee vetämään, ja outo fantasiamaailma alkaa kiehtoa. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin teoksen jälkipuolisko, konfliktin ratkaisu, joka nosti teoksen vaikuttavaksi lukukokemukseksi, jota muistelee edelleen.

Lue lisää kirja-arvioita

Arvostelu: George R. R. Martin: Tuli & veri

Tulen ja jään laulu nosti George R. R. Martinin aikuisille suunnatun fantasian ykkösnimeksi. Sarjan kirjoittaminen kuitenkin osoittautui Martinille ylivoimaiseksi ja hän on sittemmin kirjoittanut ja toimittanut paljon muuta. 

Yksi tällainen sivuprojekti on Tuli ja veri, Otavan tuore käännös. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin Tulen ja jään laulu, mutta tapahtuu lineaarisesti paljon aikaisemmin. Sen keskiö on kuitenkin yhä sama: valtataistelu siitä, kuka hallitsee. 

Kirja keskittyy Targaryenien sukuun, jotka hallitsevat maata koska heillä on jotain, mitä kellään muulla ei ole: kyky hallita lohikäärmeitä. Mutta vaikka heidän asemansa valtaistuimella tuntuisi varmalta, se ei tarkoita etteikö suvun sisältä löytyisi uhkia ja ongelmia.  

Suuri osa siitä, mikä teki Tulen ja jään laulusta suositun, on sen rikas taustamaailma. Eri suvut tuntuvat eläviltä, koska niillä oli historia. Tuli ja veri on fanille mahdollisuus kurkistaa tähän historiaan. 

Samaan aikaan kirjaan tarttuvien on hyvä tietää, että Tuli ja veri ei ole kirjoitettu lähellekään samalla tyylillä kuin mitä Valtaistuinpeli on. Kirjan kerronta muistuttaa enemmän historiallista kertomusta kuin aktiivista seikkailukirjaa. Sen verrokkina voi pitää J. R. R. Tolkienin Silmarillionia.  

Haasteellisuutta kirjassa riittää. Tapahtumat kronikoidaan ilman suurempaa syvällistä henkilöhahmoihin sitoutumista tai aktiivista narratiivista jännitystä. Myös taustalla olevia henkilöitä on massiivinen määrä. 

Samaan aikaan kirjassa on kuitenkin Martinin vahvuudet: armottoman maailman kuvaaminen, maailmanrakennus ja tapahtumaketjujen seuraaminen on mielenkiintoista luettavaa. 

Satu Loitsun käännös on varsin toimivaa ja uskollinen aiemmille maailmaan sijoittuneille kirjoille. 

Tuli ja veri on eturivin fantasiakirjallisuutta, joka ansaitusti varmasti löytää tiensä monen suomalaisen harrastajan lukulistalle.

- Juha Salmi (Dragan)

Otava 2024 - Risingin tietokannassa

Arvostelu: Martha Wells: Oikullinen protokolla (Murhabotin päiväkirjat #3)

Martha Wells ehti kirjoittaa melkein kaksi vuosikymmentä ennen suurta menestystä. Hän on kirjoittanut mm. oheistuotekirjallisuutta Star Wars ja Stargate-sarjoihin. Valtaosa hänen tuotoksistaan on nuortenkirjallisuutta. Murhabotti-sarja nosti Wellsin kansainväliseksi tähdeksi sarjan kerätessä niin suuren määrän palkintoja, että Wells kieltäytyi muutamien palkintojen ehdokkuuksista. Kirjasarjasta on tekeillä myös tv-ohjelma. 

Oikullinen protokolla on Murhabotti-sarjan kolmas osa. Tämän kirjoitushetkellä sarjassa on seitsemän osaa ja muutamia novelleja, joten sarjan parissa pääsee viettämään vielä paljon aikaa.  

Sarjan keskipisteenä on päähenkilön erikoinen persoona, päähenkilö on nimittäin androidi, joka on saavuttanut itsenäisyyden. Tämä androidi on turvallisuus-tehtäviin erikoistunut tuhokone, jonka tekoäly tekee välittömiä ratkaisuja ja ohjailee samalla pieniä droneja. Kaikesta tehokkuudestaan huolimatta hän ei lainkaan tunne oloaan hyväksi ihmisten seurassa. 

Edellisissä osissa Murhabotti esti työnantajaansa kohdistuvan hyökkäyksen. Vaikka Murhabotti onkin saavuttanut itsenäisyyden ja lähtenyt omille teilleen, ei hän ole jättänyt entistä elämäänsä kokonaan taakseen. Murhabotti pyrkii yhä selvittämään mistä alkuperäisissä hyökkäyksissä oli oikein kyse. Sen tutkimukset vievät hylätylle avaruusasemalle, josta löytyy niin vihjeitä kuin uusia vaaroja.  

Vaikka sarja on ensiluokkaista scifiä, kirjalla on omat ongelmansa. Kirjana se kärsii hieman sarjan väliosan kantaongelmista: sarja ei kauheasti kasva ja ratkaisujakin päädytään odottamaan seuraavaan kirjaan. Juoni on myös kovin pitkälle ympäristöön reagoimista. 

Sarjan faneja nämä heikkoudet eivät varmasti kuitenkaan häiritse, sillä se kirjan valloittavin ominaisuus: Murhabotin persoona on yhä tallella. Hän/se on yhä uniikki hahmo, joka mieluiten katselisi vain tv-sarjoja, mutta päätyy aina huomion keskipisteeksi. Oikullinen protokolla on ensiluokkaista scifiä, jollaista julkaistaan suomeksi valitettavan harvoin.

- Juha Salmi (Dragan)

Hertta Kustannus 2024 - Risingin tietokannassa

Arvostelu: Pierre Christin & Jean-Claude Mézières: Valerian ja Laureline: Siellä missä tarinoita tehdään

Pierre Christinin kirjoittama Valerian ja Laureline lienee tunnetuin eurooppalainen scifisarjakuva. Suomessa sarja on ilmestynyt myös nimellä ‘Avaruusagentti Valerianin seikkailuja’. Sarjaa ehti ilmestyä kaksikymmentäkolme osaa, jonka jälkeen alkuperäinen tekijä pari lopetti sarjan kirjoittamisen. Tämän jälkeen on ilmestynyt kaksi muiden kirjoittajien sarjakuvaa ja nyt tämä nykyinen, alkuperäisen kirjoittajan uusi albumi. 

Siellä missä tarinoita tehdään on sarjan uusi alku. Avaruusagentit Valerian ja Laureline ovat nykyjään teinejä ja käyvät koulua. Vaikka he eivät ole enää avaruusagentteja, se ei tarkoita, etteivätkö he edelleen joutuisi mukaan seikkailuihin.

Mystinen tarinankertojalaji Delfit on kuolemassa sukupuuttoon. Säilyäkseen elossa he tarvitsevat harvinaista ainetta, jota löytyy juuri maapallolta. Tätä ainetta ei kuitenkaan anneta ilmaiseksi, vaan useampikin taho ilmoittautuu sen huutokauppaan. Avaruusagenttien rooliksi jää ratkoa huutokaupan osallistujien tarkoitusperiä.

Sarjakuva sisältää kaikki ne tunnusmerkit, mitä sarjan muistakin teoksista löytyy: uudet hahmot ovat mielikuvituksellisia, ja juoni koostuu eri tahojen kohtaamisesta. Tarinaa kuljetetaan paikoitellen uskaliaasti käyttämättä lainkaan dialogia tai muuta tekstiä. 

Virginie Augustinin tyyli muistuttaa Jean-Claude Mézièresin tyyliä, ja hänkin onnistuu irroittelemaan avaruusolennoilla ihailtavan hyvin. 

Valerian ja Laureline ovat tarinassa irrallinen sivuosa. Kriittinen lukija voisi arvostella, olisiko tarina tehokkaampi mikäli he eivät olisi mukana lainkaan. Samaan aikaan sarjan fanit ovat varmasti vain iloisia nähdessään tutut hahmot vielä uudestaan. 

Sarjakuvan suomenkielistä suosiota kuvaa myös se, että se ehti myydä itsensä kahdesti loppuun muutaman viikon sisällä ilmestymisestään.

- Juha Salmi (Dragan)

Story House Egmont 2023 - Risingin tietokannassa

 

Arvostelu: Martha Wells: Keinotekoinen olotila (Murhabotin päiväkirjat #2)

Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat on viime vuosien suurimpia scifi-ilmiöitä. Keinotekoinen olotila oli lähellä voittaa kaikki kolme suurta tieteiskirjallisuuspalkintoa, kun se voitti sekä Hugo- että Locus-palkinnot ja oli ehdokkaana Nebula-palkintoon. Tämän lisäksi koko sarja palkittiin Hugo-palkinnolla.

Keinotekoinen olotila jatkaa Hälytystilan tarinaa. Siinä Murhabotti-niminen turvallisuusandroidi joutui pelastamaan joukon tutkijoita. Samalla näille paljastui Murhabotin suurin salaisuus: Murhabotti ei noudata alkuperäistä ohjelmointia vaan on itsenäinen toimija. 

Murhabotti antoi nimensä itselleen siksi, että se joskus tappoi paljon ihmisiä, jopa ne, joita hänen olisi pitänyt suojella. Sen muisti on pyyhitty sen jälkeen ja se haluaisi tietää asiasta enemmän. Nyt kun sillä on vapaus mennä minne tahansa, se päättää lähteä tutkimaan asiaa. 

Suurin omaperäinen asia sarjassa on Murhabotin persoonallinen henkilöhahmo. Se kun on varsin ihmismäinen, mutta samalla selvästi ei ole. Murhabotille tärkeää ovat sen kuluttamat viihdevideot ja jos se saisi päättää, se ei muuta tekisikään. Ihmissuhteita Murhabotti ei kaipaa, vaikka jotkut onnistuvatkin pääsemään sen kuoren alle. 

Kun ensimmäisessä osassa nähtiin Murhabotin ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, tällä kertaa hänen tärkeimmäksi keskustelukumppaniksi löytyy avaruusaluksen AI ART. Tämä on jälleen varsin hedelmällinen rajapinta seurata tarinaa. 

Keinotekoinen olotila on parasta scifiä mitä tällä hetkellä suomeksi saa. Sarja on tutustumisen arvoinen kaikille genren ystäville.

- Juha Salmi (Dragan)

Hertta Kustannus 2023 - Risingin tietokannassa

Arvostelu: Martha Wells: Hälytystila (Murhabotin päiväkirjat #1)

Martha Wells on kirjailija, jolla on laaja julkaisuhistoria. Hän on kirjoittanut niin scifiä kuin fantasiaa ja kirjoittanut mm. nuortenkirjoja ja oheistuote kirjoja Stargate-sarjaan. Hälytystila oli kirja, joka käänsi hänen kirjailijanuransa. Se voitti Hugo-, Locus- ja Nebula-palkinnot parhaasta lyhytromaanista ja sarjan jatko-osat ovat keränneet vaikuttavalla tahdilla samoja palkintoja. 2021 sarja sai Hugo-palkinnon parhaasta sarjasta. 

Hälytystilassa kaukaisella planeetalla on tutkimusryhmä kartoittamassa planeetan elinympäristöä. Pian paljastuu, että uhkaa löytyykin riittämiin.  Seurueen turvallisuudesta vastaa erityisesti ohjelmoitu turvallisuusandroidi, jolla on ihmisiin nähden ylivertaiset kyvyt ja kehon ominaisuudet. Retkikunnan androidilla on lisäksi salaisuus: se on hakkeroinut oman hallintamoduulinsa ja on siten tiedostava ja itsenäinen henkilö. Ja tämän henkilön vastuulla on pelastaa retkikunta pulasta. Murhabotti ei oikeastaan tule ihmisten kanssa toimeen; hän joutuu salaamaan kykyjään eikä hän pidä suurimmasta osasta ihmisiä. Ihmiset puolestaan näkevät hänet koneena ja osa jopa pelkää tätä. 

Hälytystila on ensiluokkaista scifiä, jossa yhdistyy toiminta ja huumori. Sitä voi varauksetta suositella scifistä pitäville. Hälytystilan kantava voima on Murhabotin kertojaääni. Televisiosarjoihin koukussa oleva analyyttinen tuhokone on varsin vahva hahmo, jonka olemus on tuotu hyvin esiin kaikissa Murhabotin toimissa.

Sarjan seitsemännen osan odotetaan julkaistavan tänä vuonna englanniksi ja sarjan toinen osa näkyi Hertta-kustantamon syksyn katalogissa. 

- Juha Salmi (Dragan)

Hertta Kustannus 2023 - Risingin tietokannassa