Alkuteos ilmestynyt 2015. Suomentanut Sarianna Silvonen. Kartta: Kelly de Groot. Kansi: Adrian Dadich. Sidottu.
Kaikki kuolevaiset pelkäävät sitä, mikä pohjoisessa metsän takana vaanii.
Ankaran talven keskellä nuori metsästäjätär Feyre uskaltautuu nälän ajamana vaarallisen syvälle metsään. Saalista jahtaa myös suuri susi, ja tapettuaan pedon Feyre oppii, miten kovan hinnan haltiasukuisen olennon hengen riistämisestä joutuu maksamaan.
Feyre raahataan Prythianin pahamaineiseen valtakuntaan. Hänet vanginneen pedon kasvoja peittää jalokivikoristeinen naamio, mutta läpitunkevan vihreät silmät kutsuvat häntä puoleensa. Olento on Tamlin, yksi Prythianin korkea-arvoisista, vaarallisista haltioista.
Vähitellen Feyren tunteet muuttuvat hyisestä vihasta polttavaksi intohimoksi, joka saa hänet sivuuttamaan kaikki kuulemansa varoitukset. Mutta muinaisen kirouksen varjo heittäytyy haltioiden maiden ylle, ja Feyren täytyy löytää tapa pysäyttää se... tai Tamlin ja tämän maailma tuhoutuvat iäksi.
Okaruusujen valtakunta on Sarah J. Maasin uuden häikäisevän fantasiasarjan avausosa.
"Seksuaalista jännitettä ja hurjaa toimintaa kannattelevat taitavasti kuvatut, moniulotteiset henkilöhahmot ja heidän vivahteikas keskinäinen dynamiikkansa." – Kirkus
Hän omisti vampyyrin. Vampyyreja oli olemassa ja niitä myytiin ja hän omisti niistä yhden. Hän oli vampyyrinomistaja. Mikä oli kai vähän sama kuin olla koiranomistaja, mutta kakkapussien sijaan hän saisi kulkea sen perässä ruumispussien kanssa.
Anna saa 30-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi ihka oikean vampyyrin, joka komeine ulkomuotoineen on kuin elävä (tai siis kuollut) klisee hänen lukemistaan vampyyriromaaneista. Mukana tulee häkki, kaulapanta ja omistajan opas. Annaa lahja ei ilahduta lainkaan, mutta sen palauttaminen osoittautuu haasteeksi, sillä vampyyreitä lemmikeiksi toimittava Kennel-yhtiö on perin vaikeasti tavoitettavissa.
Sivustomme kirjatietokantaan on nyt julkaistu aivan uutena ominaisuutena mahdollisuus perustaa kirjoille, kirjasarjoille ja kirjailijoille keskusteluja suoraan tietokantaan. Keskustelut ovat kaikkien luettavissa ja niihin pääsee osallistumaan kirjautumalla sisään sivustolle.
Kyseessä on sivustollamme aivan uudenlainen ominaisuus, jonka tarkoituksena on tehdä kirjallisuudesta keskusteleminen entistä helpommaksi. Kirjatietokannan kautta keskustelut tavoittavat suuren joukon spekulatiivisesta fiktiosta kiinnostuneita lukijoita ja madaltavat kynnystä itsekin osallistua keskusteluihin. Keskusteluja voi jokainen myös perustaa oman kiinnostuksensa mukaan hyvinkin seikkaperäisistä aiheista, esimerkiksi pohtimaan kirjan jotakin tiettyä juonenkäännettä tai suosikkihenkilöhahmonsa kehitystä. Keskustelut tarjoavat myös kirjailijoille ja kustantamoille vaivattoman tavan niin halutessaan osallistua kirjoistaan käytäviin keskusteluihin ja kuulla lukijoiden kommentteja tai vaikka itsekin herätellä keskustelua.
Listauksen kaikista tähän mennessä perustetuista keskusteluista näkee tältä sivulta: www.risingshadow.fi/library/discussions . Sivu löytyy valikosta Kirjasto / Keskustelut. Vinkki: Sivun voi halutessaan esimerkiksi lisätä selaimeensa kirjanmerkiksi, jolloin pääsee nopeasti tarkistamaan, onko listalle ilmestynyt itseään kiinnostavia uusia keskusteluja.
Ja miten niitä kiinnostavia uusia keskusteluja sitten ilmestyy? No tietenkin perustamalla sellaisia. Kirjautuneet käyttäjät pääsevät paitsi osallistumaan jo olemassaoleviin keskusteluihin myös itse perustamaan uusia keskusteluja itseään kiinnostavasta kirjasta, kirjasarjasta tai kirjailijasta. Siten tietokantaan syntyy keskusteluja juuri sellaisista aiheista, joista Sinä haluat keskustella.
Lyhyt ohjeistus uuden keskustelun perustamisesta ja keskusteluihin kommentoinnista sekä keskustelujen yleiset säännöt:
Uuden keskustelun perustaminen:
Kirjaudu tavallisen tapaan sisään sivustolle.
Etsi tietokannasta itseäsi kiinnostavan kirjailijan, kirjasarjan tai kirjan sivu, esimerkiksi käyttämällä hakukenttää "Etsi kirjaa".
Selaa sivua alaspäin, kunnes näet harmaan otsikkopalkin "Uusimmat keskustelut". Tarkista siitä (sekä myöhemmin, kun keskusteluja on yli 3 kappaletta, linkistä "Näytä kaikki keskustelut"), joko haluamastasi aiheesta on perustettu keskustelu. Mikäli on, kirjoita kommenttisi siihen keskusteluun.
Jollei oikeanlaista keskustelua ole vielä olemassa, perusta se klikkaamalla tekstiä "Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta". Saat siten näkyviisi tekstikentät, joihin voit kirjoittaa keskustelun otsikon sekä keskusteluketjun aloitusviestin.
Keksi keskustelulle aihettasi hyvin kuvaava otsikko. Esimerkiksi otsikko "Keskustelua Satulinna-kirjasta" on liian laaja, esimerkiksi "Pahisten motiivit" tai "Mihin aikakauteen kirja sijoittuu?" parempia. Voit perustaa kirjalle niin monta keskustelua kuin haluat, jotta pääset keskustelemaan kaikista itseäsi kiinnostaneista asioista. Keskustelujen otsikot näkyvät kaikille sivuston selaajille, joten älä kirjoita otsikkoon juonipaljastuksia! Esimerkiksi "Miksi ritari Rohkea kuoli lopputaistelussa?" ei siten ole sovelias otsikko, mutta otsikoksi voisi laittaa esimerkiksi "Pohdintaa kirjan loppuratkaisusta".
Kirjoita keskustelun avausviesti. Kerro ainakin muutaman lauseen pituisesti omat ajatuksesi aiheesta ja millaisiin kysymyksiin erityisesti toivoisit vastauksia ja kommentteja muilta keskustelijoilta. Halutessasi voit käyttää tekstimuotoiluja BBkoodien avulla, saat näkyviin listauksen käytössä olevista koodeista klikkaamalla "(näytä tekstin muotoilut)".
Julkaise keskustelu painamalla tekstikentän alapuolella näkyvää "Lähetä"-nappulaa. (Ennen viestin lähettämistä se kannattaa kopioida itselleen talteen siltä varalta, että istuntosi on esimerkiksi vanhentunut ja olet kirjautunut ulos sivustolta.)
Näin vastaat eli lisäät oman kommenttisi muiden perustamiin keskusteluihin:
Kirjaudu tavallisen tapaan sisään sivustolle.
Huomatessasi itseäsi kiinnostavan keskusteluotsikon, klikkaa sitä. Otsikko toimii linkkinä keskustelun omalle sivulle, josta pääset lukemaan keskustelun aloitusviestin sekä myöhemmin keskusteluun kirjoitetut viestit/kommentit.
Paina viestin alapuolella näkyvää sinistä tekstiä "Vastaa". Siitä aukeaa viestikenttä, johon voit kirjoittaa oman viestisi. Huomaathan, että keskustelujen rakenne on puumainen eli kirjoittamasi viesti tulee näkymään juuri sen vanhan viestin alapuolella, jonka alta olet painanut "Vastaa"-valintaa. Jos siis haluat kommentoida jossain tietyssä viestissä sanottua asiaa, vastaa sen viestin kohdalle.
Omiin kommentteihin voi myös vastata, mutta suosittelemme kuitenkin mielummin muokkaamaan omaa kommenttia jos mahdollista :)
Omia viestejään pystyy tarvittaessa muokkaamaan viestin alapuolella näkyvästä "Muokkaa"-valinnasta.
Yleiset säännöt:
Kukin keskustelija omalta osaltaan huolehtii, että keskustelujen sisältö pysyy asiallisena, toisia keskustelijoita kunnioittavana ja nuoremmillekin lukijoille soveliaana. Mikäli huomaat asiatonta keskustelua, ota suoraan yhteys ylläpitäjiin yhteydenottolomakkeella: www.risingshadow.fi/ota-yhteytta . Ylläpitäjät voivat tarvittaessa muokata tai kokonaan poistaa näiden sääntöjen vastaisia tai muutoin sopimattomaksi katsomiaan viestejä, ylläpitäjä on tällöin yhteydessä käyttäjään myös yksityisviestillä.
Ylläpitäjät opastavat mielellään, mikäli sinulla on kysyttävää keskustelujen perustamiseen, kommentoimiseen tai lukemiseen liittyen. Voit esittää kysymyksiä esimerkiksi vastaamalla tähän uutisketjuun tai kirjoittamalla RisingChattiin.
Tietokannan keskusteluominaisuuden kehittäminen jatkuu aktiivisena myös vuonna 2019. Toivommekin teiltä kaikilta runsaasti palautetta ja toiveita, kuinka tätä Risingin uusinta ominaisuutta voisi vielä parantaa, jotta kirjallisuudesta keskusteleminen olisi entistäkin helpompaa ja houkuttavampaa!
Elina Rouhiainen voitti vuoden 2017 Kuvastaja-palkinnon
Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaettiin Helsingin kirjamessuilla
Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakama Kuvastaja-palkinto on myönnetty Elina Rouhiaisen teokselle Muistojenlukija (Tammi). Lyhytlistalle raati nosti myös seuraavat teokset: Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus), Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä (Robustos), Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Myllylahti), Saara Henriksson: Syyskuun jumalat (Into Kustannus). Kilpailuun osallistuivat vuonna 2017 julkaistut suomalaiset fantasiaromaanit selkeästi satukirjoiksi laskettavia teoksia lukuun ottamatta.
Erika VikinHän sanoi nimekseen Aleia aloitti kotimaisen fantasiaepookin, joka yhdistelee genren perinteiseen kuvastoon steampunkkia ja westerniä varsin onnistuneesti. Siinä, missä ensimmäinen osa sarjaa esittelee maailmaa matkakertomuksen muodossa, Seleesian näkijä tuntuu ylipitkältä roadtripiltä. Hahmot ovat jatkuvassa liikkeessä paikasta toiseen ja missään vaiheessa ei ehditä vetää kovinkaan montaa hengenvetoa ennen kuin lähdetään taas tien päälle jalan, hevosen selässä, vaunuissa, laivalla tai zeppeliinillä.
Aleia on nuori nainen, joka on unohtanut menneisyytensä. Hän heräsi seleesimies Corildonin luona. Mies otti hänet suojatikseen ja saatuaan vihiä Aleian lumouksesta kaksikko teki ensimmäisen kirjan mittaisen matkan koko Dwyrin mantereen halki. Toinen osa alkaa laivasta, joka vie päähenkilöitä Seleesiaan, joka ei ole saari, niin kuin jotkut vähättelevät, vaan kokonainen toinen manner. Siellä levoton vaeltaminen jatkuu.
Carlos Ruiz Zafónin maagisessa Espanjassa kirjat ovat melkoisia kohtalon vartijoita. Ne sitovat yhteen kirjoittajansa, lukijansa ja havittelijansa tavalla, josta ei vauhdikkaita juonenkäänteitä puutu. Jos Zafón eläisi kynäilemässään maailmassa, hänenkin teoksensa taitaisivat olla yhtä kohtalokkaita opuksia.
Zafónin Henkien labyrintti on Unohdettujen kirjojen hautausmaa -saagan neljäs ja samalla viimeinen osa. Teos on monikerroksinen, lukuisten sisäkkäiskertomusten ja vaihtelevien vuosikymmenten keitos, jossa Semperen perheen, heidän uskollisen apurinsa Fermínin, ja muiden edellisistä osista tuttujen hahmojen, kuten piinatun David Martinin, napakasti yhteen kietoutuneiden menneisyyksien salat selviävät. Henkien labyrintti onkin taattua Zafónia, jossa juoni etenee junan lailla, paljastaen uusia käänteitä yhä kiihtyvällä tahdilla.
Verrattuna sarjan aloittaneeseen, maagisella realismilla kuorrutettuun ja täysin mukaansa temmanneeseen dekkariteokseen Tuulen varjoon, tyyliltään synkempään ja melko paljon vaisumpaan Enkelipeli-kakkososaan ja jokseenkin unohdettavaan kolmososaan Taivasten vankiin, Henkien labyrintti on kuitenkin vähemmän maaginen ja enemmän väkivaltainen. Ruumiita tulee pinoksi asti, mädän lemu leijuu ilmoilla tuon tuostakin ja rujoilla yksityiskohdilla jopa mässäillään.
