Alkuteos ilmestynyt 1979. Suomentanut Jyrki Iivonen. Kansikuva: Jani Nummela. Nidottu.
Malafrena on idyllinen järvi vuoristolaaksossa Orsiniassa, Itävallan keisarikunnassa. Orsinian kansan elämä on arkista ja turvallista, mutta heillä ei ole vapautta eikä valtaa päättää omista asioistaan. Nuori, palavasieluinen herrasmies Itale Sorde jättää kotinsa Malafrenan rannalla, sukunsa ja muut läheisensä ja lähtee muuttamaan yhteiskuntaa. Hän kohtaa samanhenkisiä ystäviä, mutta riittääkö se, kun vastassa ovat keisarikunnan byrokratia, sensuuri ja poliisi?
Parhaiten fantasian ja science fictionin kirjoittajana tunnettu Ursula K. Le Guin osoittaa taitavansa myös historiallisen romaanin. Malafrena on tunnelmallinen ja uskottava kuvaus 1820-luvun Keski-Euroopasta aikana, jolloin Ranskan suuren vallankumouksen ihanteet vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta yritettiin tukahduttaa.
Lue lisää: Malafrena - Ursula K. Le Guin
Arvostelu: Erika Vik: Seleesian näkijä (Kaksosauringot #2)
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Gummerus 2017 - Risingin tietokannassa
Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia aloitti kotimaisen fantasiaepookin, joka yhdistelee genren perinteiseen kuvastoon steampunkkia ja westerniä varsin onnistuneesti. Siinä, missä ensimmäinen osa sarjaa esittelee maailmaa matkakertomuksen muodossa, Seleesian näkijä tuntuu ylipitkältä roadtripiltä. Hahmot ovat jatkuvassa liikkeessä paikasta toiseen ja missään vaiheessa ei ehditä vetää kovinkaan montaa hengenvetoa ennen kuin lähdetään taas tien päälle jalan, hevosen selässä, vaunuissa, laivalla tai zeppeliinillä.
Aleia on nuori nainen, joka on unohtanut menneisyytensä. Hän heräsi seleesimies Corildonin luona. Mies otti hänet suojatikseen ja saatuaan vihiä Aleian lumouksesta kaksikko teki ensimmäisen kirjan mittaisen matkan koko Dwyrin mantereen halki. Toinen osa alkaa laivasta, joka vie päähenkilöitä Seleesiaan, joka ei ole saari, niin kuin jotkut vähättelevät, vaan kokonainen toinen manner. Siellä levoton vaeltaminen jatkuu.
Lue lisää: Arvostelu: Erika Vik: Seleesian näkijä (Kaksosauringot #2)
Arvostelu: Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti (Unohdettujen kirjojen hautausmaa #4)
- Kirjoittanut Leena Viitanen (Sharilynn)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Otava 2018 - Risingin tietokannassa
Carlos Ruiz Zafónin maagisessa Espanjassa kirjat ovat melkoisia kohtalon vartijoita. Ne sitovat yhteen kirjoittajansa, lukijansa ja havittelijansa tavalla, josta ei vauhdikkaita juonenkäänteitä puutu. Jos Zafón eläisi kynäilemässään maailmassa, hänenkin teoksensa taitaisivat olla yhtä kohtalokkaita opuksia.
Zafónin Henkien labyrintti on Unohdettujen kirjojen hautausmaa -saagan neljäs ja samalla viimeinen osa. Teos on monikerroksinen, lukuisten sisäkkäiskertomusten ja vaihtelevien vuosikymmenten keitos, jossa Semperen perheen, heidän uskollisen apurinsa Fermínin, ja muiden edellisistä osista tuttujen hahmojen, kuten piinatun David Martinin, napakasti yhteen kietoutuneiden menneisyyksien salat selviävät. Henkien labyrintti onkin taattua Zafónia, jossa juoni etenee junan lailla, paljastaen uusia käänteitä yhä kiihtyvällä tahdilla.
Verrattuna sarjan aloittaneeseen, maagisella realismilla kuorrutettuun ja täysin mukaansa temmanneeseen dekkariteokseen Tuulen varjoon, tyyliltään synkempään ja melko paljon vaisumpaan Enkelipeli-kakkososaan ja jokseenkin unohdettavaan kolmososaan Taivasten vankiin, Henkien labyrintti on kuitenkin vähemmän maaginen ja enemmän väkivaltainen. Ruumiita tulee pinoksi asti, mädän lemu leijuu ilmoilla tuon tuostakin ja rujoilla yksityiskohdilla jopa mässäillään.
Lue lisää: Arvostelu: Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti (Unohdettujen kirjojen hautausmaa #4)
Arvostelu: Mixu Lauronen: Kontiainen
- Kirjoittanut Vehka
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Osuuskumma 2018 - Risingin tietokannassa
Mixu Laurosen Kontiainen on tuore ja tervetullut tuulahdus suomalaisen spefin kentällä. Dekkarin ja fantasian aineksia yhdistelevä teos virkistää ja viehättää, yllättääkin: toista samanlaista ei helposti tule vastaan. Ilahduttavaa onkin, että teos on myös molemmissa lajeissa omaperäinen ja onnistunut. Vaikka dekkaripuolelta katsottuna mysteerit ovatkin usein kevyitä ja suhteellisen yksinkertaisia, lukija pääsee kuitenkin yllättymään useaan otteeseen. Fantasiapuolella Kontiaisen vahvuuksia taas ovat mielenkiintoiset hahmot ja erinomaisesti toimiva arjen ja ympäristön kuvaus.
Kontiainen, kirjan nimikkohahmo, tekee jo melkeinpä itsessään kirjasta lukemisen arvoisen. Sokea tietäjä on kunnianhimoinen valinta, sillä kuvailu ilman näköaistin hyödyntämistä on kirjailijalle haastava tehtävä. Jonkin verran Lauronen kiertää sokeutta kuvaillessaan henkimaailmaa visuaalisestikin, mutta koska sekin istuu hahmoon ja osaltaan luo eroa todellisuuksien välille, kiertäminen on perusteltua ja sellaisenaan toimiva ratkaisu. Kontiaisen aisaparina kirjassa seikkailee Varis, joka ei suinkaan tyydy lemmikin rooliin tai statistiksi. Linnullakin on oma persoonansa ja omat tavoitteensa ja toiveensa, ja kaksikko kuvataankin kirjassa yllättävän tasavertaisena. Vaikka eläimiä keskeisissä osissa fantasiassa aina silloin tällöin nähdäänkin, tuntuu itsevarma ja omalaatuinen Varis tuoreelta ja kekseliäältä hahmolta.
Lue lisää: Arvostelu: Mixu Lauronen: Kontiainen
Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni
- Kirjoittanut Juha Salmi (Dragan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
RV-kustannus 2018
Yksi edellisvuoden puhutuimmista elokuvista oli Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman. Kyseessä oli yksi harvoista supersankarielokuvista, jonka päähenkilö on naissupersankari. Elokuvan menestyksen myötä on ollut luontevaa tarjoilla myös uutta hahmon alkuperäistä mediaa, sarjakuvaa. Tähän kysyntään vastasi RV-kustannus julkaisemalla Jill Thompsonin käsialaa olevan teoksen Ihmenainen: todellinen amatsoni.
Ihmenainen: todellinen amatsoni on varsin tuore synnyintarinatulkinta, se kun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Amerikkalaiset sarjakuvat syntyvät yleensä usean ihmisen vuorovaikutuksesta. Tämän kirjan tapauksessa Jill Thompson on kuitenkin hoitanut sekä käsikirjoituksen että kuvituksen. Hänelle annettu luottamus tehtävän hoitamiseen lienee varmasti seurausta hänen mittavasta sarjakuvaurastaan, sillä Thompson on ollut mukana tekemässä mm. Sandmania ja voittanut seitsemän Eisner-palkintoa (joista kaksi juuri tästä kirjasta).
Lue lisää: Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni
Arvostelu: Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (Sensored Reality #1)
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Tammi 2018 - Risingin tietokannassa
Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjoittama Beta aloittaa uuden Sensored Reality -trilogian. On vuosi 2117 ja merenpinnan nousun takia maailma on muuttunut hyvin erinäköiseksi. Teoksessa tavataan 16-vuotias Bug, oikealta nimeltään Minako Takeda. Hänen japanilainen isänsä on kuollut vähän aikaa sitten ja kirjan alussa tyttö on juuri muuttanut suomalaisen äitinsä kanssa Helsingin kaupunkisaareen.
Jo kirjan ulkoasu antaa vihjeen, millainen maailma teoksen sivuilta on löydettävissä. Teoksen takakansi nimittäin muistuttaa suuresti pelipakkausta. Dystooppinen teos vertautuu teemoiltaan Ernest Clinen Ready Player Oneen ja Piia Leinon Taivaaseen, joissa on yhdistävänä tekijänä pelaajan kehoon mukautuva aistimuksia välittävä pelipuku ja virtuaalimaailma sekä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia pakolaisvirtauksia ja slummikyliä. Betan maailmassa ilmastonmuutokseen on kuitenkin puututtu. Vaikka vedenpinta onkin korkealla ja Pohjois-Euroopan talvet ankaria Golf-virran pysähtymisen takia, on ilmakehässä happea enemmän kuin vuosisatoihin. Teoksen maailmassa käytetään vihreää teknologiaa: kulkuvälineitä, jotka pakokaasun sijaan muodostavat happea, mikä on johtanut muun muassa suurikokoisiin sudenkorentoihin ja ihmisten lisääntyneeseen aktiivisuuteen.
Lue lisää: Arvostelu: Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (Sensored Reality #1)
kimmo lempila, HUHHII
Uusin jäsen: kimmo lempila
Jäseniä yhteensä: 8365