Alkuteos ilmestynyt 2017. Suomentanut Sirpa Parviainen. Sidottu.
SISÄLTÄÄ TAIKUUTTA!
Carter on nuori katutaikuri, joka pakenee konnamaisen enonsa luota. Hän ei luota ihmisiin eikä usko löytävänsä uudesta, uneliaasta pikkukaupungista ystäviä ja taikuutta. Kaikki kuitenkin muuttuu silmänräpäyksessä, kuin hyvässä taikatempussa konsanaan, kun kaupunkiin saapuu B. B. Bosson kiertävä tivoli aikeenaan varastaa kaikki, mikä irti lähtee.
Onnekseen Carter tapaa salaperäisen herrasmies Dante Vernonin, löytää taikurikaupan ja viisi uutta ystävää, ja syntyy TAIKAJENGI. Yhdessä ystävykset pelastavat taikuuden ja yhteistyön avulla Ihmelähteiden kaupungin rikollisen ja rahanahneen Bosson pahoilta aikeilta.
Pst! Osaatko pitää SALAISUUDEN? Tämä kirja on oikea aarreaitta tuleville taikureille. Sen avulla SINÄ voit oppia tekemään oikeita taikatemppuja ja liittyä taikajengiin. Mutta muista, ÄLÄ KERRO KENELLEKÄÄN!
”Minusta oli jännittävää lukea tätä kirjaa. Epäilin koko ajan yhä vahvemmin, että se saa minut katoamaan.” — Lemony Snicket
Lue lisää: Taikajengi - Neil Patrick Harris
Kuvastaja-palkinto 2017 Elina Rouhiaiselle
- Kirjoittanut Sini
- Kategoria: Muut artikkelit
Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaettiin Helsingin kirjamessuilla
Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakama Kuvastaja-palkinto on myönnetty Elina Rouhiaisen teokselle Muistojenlukija (Tammi). Lyhytlistalle raati nosti myös seuraavat teokset: Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus), Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä (Robustos), Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Myllylahti), Saara Henriksson: Syyskuun jumalat (Into Kustannus). Kilpailuun osallistuivat vuonna 2017 julkaistut suomalaiset fantasiaromaanit selkeästi satukirjoiksi laskettavia teoksia lukuun ottamatta.
Lue lisää: Kuvastaja-palkinto 2017 Elina Rouhiaiselle
Arvostelu: Erika Vik: Seleesian näkijä (Kaksosauringot #2)
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Gummerus 2017 - Risingin tietokannassa
Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia aloitti kotimaisen fantasiaepookin, joka yhdistelee genren perinteiseen kuvastoon steampunkkia ja westerniä varsin onnistuneesti. Siinä, missä ensimmäinen osa sarjaa esittelee maailmaa matkakertomuksen muodossa, Seleesian näkijä tuntuu ylipitkältä roadtripiltä. Hahmot ovat jatkuvassa liikkeessä paikasta toiseen ja missään vaiheessa ei ehditä vetää kovinkaan montaa hengenvetoa ennen kuin lähdetään taas tien päälle jalan, hevosen selässä, vaunuissa, laivalla tai zeppeliinillä.
Aleia on nuori nainen, joka on unohtanut menneisyytensä. Hän heräsi seleesimies Corildonin luona. Mies otti hänet suojatikseen ja saatuaan vihiä Aleian lumouksesta kaksikko teki ensimmäisen kirjan mittaisen matkan koko Dwyrin mantereen halki. Toinen osa alkaa laivasta, joka vie päähenkilöitä Seleesiaan, joka ei ole saari, niin kuin jotkut vähättelevät, vaan kokonainen toinen manner. Siellä levoton vaeltaminen jatkuu.
Lue lisää: Arvostelu: Erika Vik: Seleesian näkijä (Kaksosauringot #2)
Arvostelu: Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti (Unohdettujen kirjojen hautausmaa #4)
- Kirjoittanut Leena Viitanen (Sharilynn)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Otava 2018 - Risingin tietokannassa
Carlos Ruiz Zafónin maagisessa Espanjassa kirjat ovat melkoisia kohtalon vartijoita. Ne sitovat yhteen kirjoittajansa, lukijansa ja havittelijansa tavalla, josta ei vauhdikkaita juonenkäänteitä puutu. Jos Zafón eläisi kynäilemässään maailmassa, hänenkin teoksensa taitaisivat olla yhtä kohtalokkaita opuksia.
Zafónin Henkien labyrintti on Unohdettujen kirjojen hautausmaa -saagan neljäs ja samalla viimeinen osa. Teos on monikerroksinen, lukuisten sisäkkäiskertomusten ja vaihtelevien vuosikymmenten keitos, jossa Semperen perheen, heidän uskollisen apurinsa Fermínin, ja muiden edellisistä osista tuttujen hahmojen, kuten piinatun David Martinin, napakasti yhteen kietoutuneiden menneisyyksien salat selviävät. Henkien labyrintti onkin taattua Zafónia, jossa juoni etenee junan lailla, paljastaen uusia käänteitä yhä kiihtyvällä tahdilla.
Verrattuna sarjan aloittaneeseen, maagisella realismilla kuorrutettuun ja täysin mukaansa temmanneeseen dekkariteokseen Tuulen varjoon, tyyliltään synkempään ja melko paljon vaisumpaan Enkelipeli-kakkososaan ja jokseenkin unohdettavaan kolmososaan Taivasten vankiin, Henkien labyrintti on kuitenkin vähemmän maaginen ja enemmän väkivaltainen. Ruumiita tulee pinoksi asti, mädän lemu leijuu ilmoilla tuon tuostakin ja rujoilla yksityiskohdilla jopa mässäillään.
Lue lisää: Arvostelu: Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti (Unohdettujen kirjojen hautausmaa #4)
Arvostelu: Mixu Lauronen: Kontiainen
- Kirjoittanut Vehka
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Osuuskumma 2018 - Risingin tietokannassa
Mixu Laurosen Kontiainen on tuore ja tervetullut tuulahdus suomalaisen spefin kentällä. Dekkarin ja fantasian aineksia yhdistelevä teos virkistää ja viehättää, yllättääkin: toista samanlaista ei helposti tule vastaan. Ilahduttavaa onkin, että teos on myös molemmissa lajeissa omaperäinen ja onnistunut. Vaikka dekkaripuolelta katsottuna mysteerit ovatkin usein kevyitä ja suhteellisen yksinkertaisia, lukija pääsee kuitenkin yllättymään useaan otteeseen. Fantasiapuolella Kontiaisen vahvuuksia taas ovat mielenkiintoiset hahmot ja erinomaisesti toimiva arjen ja ympäristön kuvaus.
Kontiainen, kirjan nimikkohahmo, tekee jo melkeinpä itsessään kirjasta lukemisen arvoisen. Sokea tietäjä on kunnianhimoinen valinta, sillä kuvailu ilman näköaistin hyödyntämistä on kirjailijalle haastava tehtävä. Jonkin verran Lauronen kiertää sokeutta kuvaillessaan henkimaailmaa visuaalisestikin, mutta koska sekin istuu hahmoon ja osaltaan luo eroa todellisuuksien välille, kiertäminen on perusteltua ja sellaisenaan toimiva ratkaisu. Kontiaisen aisaparina kirjassa seikkailee Varis, joka ei suinkaan tyydy lemmikin rooliin tai statistiksi. Linnullakin on oma persoonansa ja omat tavoitteensa ja toiveensa, ja kaksikko kuvataankin kirjassa yllättävän tasavertaisena. Vaikka eläimiä keskeisissä osissa fantasiassa aina silloin tällöin nähdäänkin, tuntuu itsevarma ja omalaatuinen Varis tuoreelta ja kekseliäältä hahmolta.
Lue lisää: Arvostelu: Mixu Lauronen: Kontiainen
Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni
- Kirjoittanut Juha Salmi (Dragan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
RV-kustannus 2018
Yksi edellisvuoden puhutuimmista elokuvista oli Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman. Kyseessä oli yksi harvoista supersankarielokuvista, jonka päähenkilö on naissupersankari. Elokuvan menestyksen myötä on ollut luontevaa tarjoilla myös uutta hahmon alkuperäistä mediaa, sarjakuvaa. Tähän kysyntään vastasi RV-kustannus julkaisemalla Jill Thompsonin käsialaa olevan teoksen Ihmenainen: todellinen amatsoni.
Ihmenainen: todellinen amatsoni on varsin tuore synnyintarinatulkinta, se kun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Amerikkalaiset sarjakuvat syntyvät yleensä usean ihmisen vuorovaikutuksesta. Tämän kirjan tapauksessa Jill Thompson on kuitenkin hoitanut sekä käsikirjoituksen että kuvituksen. Hänelle annettu luottamus tehtävän hoitamiseen lienee varmasti seurausta hänen mittavasta sarjakuvaurastaan, sillä Thompson on ollut mukana tekemässä mm. Sandmania ja voittanut seitsemän Eisner-palkintoa (joista kaksi juuri tästä kirjasta).
Lue lisää: Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni