Puistosta löytyy murhattuna nuori poika. Murhalle löytyy selvä epäiltykin, Terry Maitland, joka on opettaja ja nuorisoliikunnan ohjaaja. Maitlandin maine on ollut moitteeton, hän on ollut onnellinen ja yhteisön arvostama. Häntä vastaan on kuitenkin varsinainen todistusvuori: sekä useat silminnäkijät että rikospaikkatutkinta todistavat hänen olevan teon takana.
Rikoskomisario Ralf Anderson pidättää hänet näyttävästi varmana siitä, että rikos on läpihuutojuttu. Tutkinnan edetessä kuitenkin paljastuu Andersonin tutkinnan heikkous: koska hän piti Maitlandia varmana syyllisenä, hän ei tutkinut Maitlandin murhapäivän liikkeitä. Maitlandilla nimittäin on vedenpitävä alibi siitä, että hän oli muualla murhan tapahtuessa. Mikäli vedenpitävä alibi on keinotekoinen, miksi Maitland olisi ollut niin huolimaton tehdessään rikosta? Miten hän on voinut olla kahdessa paikkaa samaan aikaan?
Stephen King on hyvä luomaan tarinoita, joiden keskipisteessä on tavalliset ihmiset. Siihen suurelta osin perustuu hänen menestyksensä. Kauhu on kauhua vain, kun sen mukana tulee avuttomuuden tunne. Tällä kertaa kysymyksenä on murhamysteeri, joka on sekoitus Kingin viimeaikaisia trillereitä ja hänen klassisempaa kauhua.
Ulkopuolinen ei ole aivan ongelmaton kirja. Ensinnäkin King on tutkinut samankaltaista asetelmaa aikaisemmassa kirjassaan Pimeä puoli. Se oli kirjana eheämpi kuin Ulkopuolinen, joka puolen kirjaa rakentaa mielenkiintoista asetelmaa, mutta joka ei onnistu ratkaisemaan sitä jännittävällä tavalla.
Lisäksi King tuo Mersumies-kirjasarjansa etsivähahmon tarinaan kesken kirjan. Vaikka hahmo ei sinällään vaadi tunnistusta, on hänen ilmaantumisensa siinä määrin pohjustamatonta, että se ärsyttää.
Silti Kingin kirjoja ei ole koskaan liikaa ja hänen faninsa varmasti viihtyvät kirjan parissa.
- Juha Salmi (Dragan)
Tammi 2018 - Risingin tietokannassa
Andy Weirin Operaatio Ave Maria oli maailmalla viime vuoden suurimpia scifiteoksia. Se sai Hugo-palkintoehdokkuuden ja voitti Goodreads Choice-palkinnon. Koska näitä meriittejä yhdistää se, että ne ovat molemmat yleisön myöntämiä, voidaan hyvin sanoa Operaatio Ave Marian olleen yleisömenestys. Se on kolmas Weirin käännetty teos.
Operaatio Ave Mariassa päähenkilö Ryland Grace herää avaruusaluksesta syväunesta. Hänellä ei ole muistikuvia mistään, ja hänen vierellään on kaksi muuta miehistön jäsentä kuolleena. Tästä käynnistyy ongelmanratkaisuketju, jonka aikana Grace joutuu ratkaisemaan niin oman henkilöllisyytensä, kuin myös toteuttamaan alkuperäisen tehtävänsä.
Tarinaa kuljetetaan eteenpäin tiiviissä tahdissa. Takaumia käytetään kertomaan lukijalle taustatietoja. Kaikki kerronnassa tuntuu sulavalta ja toimivalta. Kirjassa Yksin marsissa tarinaa kuljetettiin eteenpäin suurelta osin huumorin siivittämänä. Se on mukana myös Operaatio Ave Mariassa, mutta teos on silti aavistuksen verran vakavampi kuin Weirin ensimmäinen kirja.
Juoni itsessään on on hyvin suoraviivainen. Tällä en tarkoita, etteikö kirjassa olisi yllätyksiä, vaan sitä että kirjan päähenkilöllä suurimman osan ajasta on selkeä päämäärä, jonka ratkottuaan hän siirtyy seuraavaan ongelmaan. Siltäkin osin kirja siis muistuttaa hyvin paljon kirjaa Yksin Marsissa.
Operaatio Ave Maria on pätevä scifiseikkailu, jonka parissa viihtyvät niin scifi fanit, kuin myös valtavirtakirjallisuuden puolelta genreen kurkistavat lukijat.
- Juha Salmi (Dragan)
Into 2022 - Risingin tietokannassa
Storyhouse Egmont ei ole viime vuosina julkaissut ylettömän paljon Marvel-sarjakuvia. Salatut sodat on piristävä muutos tähän. Vuonna 1984 alun perin julkaistu supersankaritapahtuma kokosi yksiin kansiin kaikki suosituimmat Marvel-supersankarit.
Kokoelma koostuu kahdestatoista lehdestä, jotka on käsikirjoittanut Jim Shooter. Hän on kirjoittanut mittavan uran niin Marvelilla kuin muuallakin. Parhaiten hänet tunnetaan (Salattujen sotien lisäksi) kenties pitkistä kirjoitusputkistaan mm. Kostajien, Kapteeni Amerikan ja Hulkin parissa.
Salatuissa sodissa Tuonpuoleinen niminen kaikkivoipa alieni kaappaa Maasta kaikki sen suurimmat sankarit kuten Kostajat, Ihmeneloset ja Ryhmä-X:n sekä heidän vihollisensa. Päämääränään hänellä on halu nähdä kumpi osapuoli on vahvempi. Tätä sitten ratkotaan varsin suoraviivaisilla tappeluilla. Välillä osapuolten rivit rakoilevat ja muutamilla henkilöillä on omat agendansa asiaan.
Salattujen sotien kerronta oli jo sen ilmestymishetkellä vanhentunutta. Se lainasi kerrontaansa paljon Stan Leen alkuperäisistä Marvel-sarjakuvista, joille toiminta oli tärkeämpää kuin itse tarina. Se ei kuitenkaan estänyt sarjan suosiota. Eri superhahmojen välinen mähinä oli juuri sitä, mitä sarjakuvien fanit toivoivatkin.
Sarjakuvakokoelman kunniaksi on sanottava, että vaikka yleisesti supersankarigenre oli kovin paikallaan oleva vielä 80-luvulla, Salatuissa sodissa tapahtuu suhteellisen paljon asioita, jotka vaikuttavat hahmoihin vielä myöhemminkin. Salatuista sodista käynnistyi myös Marvelin tapa yhdistää aika-ajoin eri lehtensä massiiviksi tapahtumiksi.
Albumin nykysuosiota on helppo ymmärtää. Marvel elokuvat ovat nostaneet genren suositummaksi kuin koskaan ja kokoelma lienee monelle nuoremmalle Marvel-fanille ensimmäistä kertaa sukeltaa suosittuun tarinaan. Samalla Salatut sodat ovat monelle nostalgiannälkäiselle enemmän kuin toivottua lukemista.
- Juha Salmi (Dragan)
Story House Egmont 2022 - Risingin tietokannassa
Basam Books on viime aikoina kunnostautunut julkaisemaan vanhoja klassikoita suomeksi. Scifi- ja fantasiafanien innoksi mukaan on mahtunut myös paljon spefiä. Yksi tällainen teos on Olaf Stapledonin Tähtien tekijä. Suomalaisille tuntemattomuudestaan huolimatta Stapledonin sanotaan vaikuttaneen moniin huomattavasti suuremman profiilin spefikirjailijoihin, kuten C.S. Lewisiin, Arthur C. Clarkeen ja Stanislaw Lemiin.
Tähtien tekijä on mielikuvitusmatka, jossa kertoja lähtee avaruuden tutkimusmatkaajien matkaan ja samalla tulee todistaneeksi maailmankaikkeuden syvimpiä olemuksia. Staledonin visiot ovat hyvin korkealentoisia. Tarinasta löytyy kaikkea aina älykkäisiin planeettoihin asti. Aikanaan symbioosissa elävät tietoisuudet ja erilaiset visiot muiden maailmojen asiakkaista ovat varmasti olleet ennenkuulumattomia.
Rehellisesti vanha kirjallisuus on monelle nykypäivän lukijalle liian hidasta. Kerrontatyyli on jäykkää ja kirjailijoilla on tapana pysähtyä esittelemään ideoitaan, jolloin juoni jää taka-alalle. Tähtien tekijä syyllistyy tähän. Joku toinen voisi nähdä koko Tähtien tekijän valtavaksi kehyskertomukseksi, jonka ytimessä on lista ideoista, mitä Stapledon on halunnut esitellä.
Mikäli kirjan lähtökohdat hyväksyy, on Tähtien tekijä kuitenkin varsin vaikuttava teos. Stapledonin visiot ovat hyvin rakennettuja ja niihin uppoutuu helposti. Stapledonin teksti on yllättävänkin hyvin kirjoitettua. Siitä lienee osa kiittäminen Jussi Tuomas Kiven toimivaa käännöstyötä.
Olaf Stapledonin Tähtien tekijä on kulttuurisesti arvokas teos, jota voi suositella niille, jotka arvostavat klassikkoscifiä.
- Juha Salmi (Dragan)
Tähtivaeltaja-lehden Facebook-sivu kertoo:
Helsingin Science Fiction Seuran Tähtifantasia-palkinto parhaasta vuonna 2021 suomeksi ilmestyneestä fantasiakirjasta annetaan WSOY:n julkaisemalle Susanna Clarken romaanille Piranesi. Teoksen on suomentanut Helene Bützow.
Piranesiksi kutsuttu mies elää loputtomassa sokkelossa, joka koostuu suurista saleista ja portaikoista. Saleissa on patsaita, rakennuksen yläkerroksista näkyvät pilvet ja tähdet, alhaalla on vettä. Mies vaikuttaa menettäneen muistinsa ja on vuoroveden sekä muiden luonnonvoimien armoilla.
Päähenkilö on vanki, omanlaisensa tieteilijä ja tutkimusmatkailija. Hänen maailmansa saattaa kätkeä sisälleen muinaisia salaisuuksia. Piranesin ainoa puhekumppani on Toinen, salaperäinen mies, jolta hän saa tehtävän suoritettavakseen. Piranesi kuitenkin kyseenalaistaa hänelle annetun tehtävän mielekkyyden. Toiselle maailma on labyrintti, mutta Piranesi kutsuu sitä Taloksi, joka on kaunis ja lempeä asukkailleen.
Piranesi-romaani on omaperäinen ja yllättävä, kaunis ja kiehtova. Tiivis teos toimii niin jännittävänä mysteerinä, runollisesti kuvattuna fantasiamatkana kuin filosofisena pohdintana. Taitavasti rytmitetty kerronta pitää lukijan otteessaan ja avaa arvoitusta vähitellen. Kirjailija luo maailmastaan täyteläisen yleiskuvan, joka laajenee lukijan mielessä. Päähenkilön myönteisyys ja vilpittömyys luovat vastakohdan hänen tilanteensa erikoisuudelle ja osin kauhistuttaville tapahtumille.
Susanna Clarken romaani on taideteos, joka ei tyhjene yksittäiseen tulkintaan. Se kertoo sairastumisesta ja toipumisesta, muistista ja identiteetistä, tiedon etsinnästä, yksinäisyyden ilosta ja kaipuusta muiden ihmisten luo. Piranesi näyttää, kuinka mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa pystyy löytämään mielenrauhan pienistä asioista. Toisaalta kirjan sanoma ei kannusta romanttiseen haihatteluun. Päähenkilön selviytymiskeinoja ovat looginen päättely, arjen järjestäminen ja kouriintuntuva tekeminen.
Romaanin keskiössä ovat nimihenkilön psykologia sekä Talon, eli todellisuuden, äärettömyys, arvoituksellisuus ja kauneus. Kirja haastaa pohtimaan suhdetta maailmaan ja siitä pakenemiseen. Romaanissa taikuutta käytetään pelkäksi tekniikaksi rappeutuneena tieteenä. Kaikkeuden ihmeellisyyden paljastamisen sijasta se on väline vallantavoitteluun. Piranesi arvostaa ympäristöään sen itsensä vuoksi, kun toisille se on hyväksikäyttöä varten. Clarke viittaa yhteiskuntaan, jossa ihmiset ovat unohtaneet osansa suuremmasta kokonaisuudesta ja keskittyvät pikkumaiseen etujen kahmimiseen. Kirja vihjaa, että salaisuutta etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota avoimuuteen ja kuuntelemiseen. Huolenpito ja myötätunto ovat avaimia maailmaan.
Kokoaan suurempi Piranesi jää lukijan mieleen. Se on borgesmainen palapeli Mervyn Peaken tyyliin. Kuvitelma, joka kertoo oudosta ja ihmeellisestä todellisuudestamme ja ihmisenä olemisesta.
Englantilaisen Susanna Clarken (s. 1959) edellinen romaani oli Jonathan Strange & herra Norrell (2004), joka ilmestyi suomeksi vuonna 2005. Molempien teosten loistavat suomennokset ovat Helene Bützowin käsialaa.
Tähtifantasia-palkinto jaettiin kuudettatoista kertaa. Palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä sekä kirjabloggaaja Niina Tolonen.
