Viikon kiinnostavin julkaisu

Tilavuuden laskemisesta 3

Tilavuuden laskemisesta 3 (Tilavuuden laskemisesta #3) - Solvej Balle
  ★ 6.00 / 1

Alkuteos ilmestynyt 2021. Suomentanut Sanna Manninen. Nidottu.

Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinto 2022.

Kansainvälisen menestyssarjan kolmas osa jatkaa ajan virrasta rannalle jääneen Taran tarinaa

Tara Selter on yhä jumissa marraskuun 18. päivässä, joka on toistanut itseään jo yli kolme vuotta normaalin ajankulun mukaan mitattuna. Tara on yrittänyt tuloksetta palata takaisin normaaliin aikaan. Hän on yrittänyt tuoda vuodenajat takaisin elämäänsä matkustamalla pohjoiseen ja etelään. Nyt hän kuitenkin tietää, ettei ole ainoa samaan päivään haaksirikkoutunut.

Solvej Ballen palkittu ja ylistetty Tilavuuden laskemisesta -septologian kolmas osa jatkaa Taran ponnisteluita luoda itselleen lisää tilaa ahtaan ajan sisään. Mitä tapahtuu, kun hänen elämäänsä alkaa ilmestyä yhä uusia ihmisiä, jotka ovat myös marraskuun 18. päivän vankeja?

Sarjan kolme ensimmäistä osaa palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2022. Kosmos on julkaissut aikaisemmin sarjan osat I ja II.


Kirjan tilaus
Adlibris
BookBeat
FinlandiaKirja
Nextory
Storytel
Luokitus: Scifi
Julkaistu: joulukuu 2, 2024 (Kosmos)

Suosituimpia uutuuksia

  ★ 8.50 / 71
  ★ 9.34 / 36
  ★ 8.32 / 28
  ★ 9.40 / 27
  ★ 8.20 / 24
  ★ 7.52 / 21
  ★ 8.00 / 15
  ★ 8.66 / 15
  ★ 7.08 / 14
  ★ 9.14 / 14
  ★ 8.92 / 12
  ★ 8.12 / 8
  ★ 8.28 / 7
  ★ 8.34 / 6
  ★ 7.50 / 6
  ★ 7.40 / 5

Tulossa lähiaikoina

  ⧗ 9.00 / 2
  ⧗ 8.00 / 1
  ⧗ 9.00 / 1
N/A

Uusin kirja-arvio

  ★ 9.08 / 904
12.12.2024
Vishman avatar
Vishman
29 kirjaa, 7 arviota, 0 viestiä
Taru Sormusten herrasta
(Taru Sormusten herrasta)
4 / 10

It reads like a history book and has overly long boring parts. 

If you want an entertaining story using certain similar elements, Dragonlance Chronicles and Legends blows LotR out of the water. Dragonlance has it all, great and relatable characters, tragedy, fun comedy, great battle scenes, epic setpieces and drama. To me these 6 books are the peak of fantasy literature, not LotR despite its influence.

Lue lisää ...


Arvostelu: Travis Baldree: Legendoja ja latteja

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Jos kaipaat lempeää fantasiaa, Travis Baldreen Legendoja ja latteja (suom. Jade Haapasalo) todella sopii tuohon luokitteluun. Kirjan tunnelma on lempeä, viipyilevä, kardemumman tuoksuinen ja kuin halaus mukin muodossa. Tämä kaikki on totta siitä huolimatta, että ensimmäisillä sivuilla irtoaa yksi pää. 

 

Örkki-Viv on päättänyt lähettää miekkansa pysyvästi eläkkeelle, hyvästellä pitkäaikaiset matkakumppaninsa ja perustaa kahvilan. Satamakaupunki Thunessa ei kukaan vielä tiedä mitä ihmettä tuo uusi, kuuma papujuoma on, mutta Viv on valmis ottamaan riskin. Hänellä on syynsä laittaa kuppilansa pystyyn juuri sinne. Apuna hänellä on pussillinen rahaa, maaginen kivi, loitsu ja taikavarpu. Varvun avulla hän etsii leylinjojen risteyksen, jonne hautaa kiven ja lausuu muutama rivin. Näin hänen unelmiensa tulisi toteutua.

 

"Oletko muuten koskaan saanut kahvia?" hän kysyi

--

"Enpä kyllä voi sanoa saaneeni -- minut on -- kasvatettu hienoksi naiseksi, eivätkä sellaiset lörpöttele sairauksistaan." (s. 37)

 

Satamasta Viv palkkaa hiisi-Calastrofin remontoimaan ostamastaan vanhasta tallista kahvilan. Hän kiinnittää kaupungin ilmoitustaululle julisteen avoimesta työpaikasta, onhan kahvilalla oltava toinenkin barista. Pian kuppilaan saapuu Tandri-niminen succubus, jolla ei kyllä ole alan kokemusta, mutta sitäkin enemmän halua todistaa olevansa hyvä oppimaan uusia asioita. Myös leipova hiirikkö Neppari, bardi Pendry ja suurkissa Sopu muodostavat pikkuhiljaa kahvilan keskeisen henkilöstön.

 

Lempeän pullantuoksun vastapainona kirjassa tapahtuu myös vastoinkäymisiä, mutta niistä päästään yli ystävien avulla. Siis todellinen hyvän mielen kirja sellaisellekin lukijalle, joka ei ole lukenut fantasiaa aikaisemmin. Mutta varoituksen sanana: tätä lukiessa alkaa todellakin kahvihammasta kolottaa!

 

- Niina Tolonen (Nafisan)

 

Karisto 2024 - Legendoja ja latteja


Arvostelu: Robin Hobb: Taikuuden laiva (Elolaivat #1)

Julkaissut / Kirja-arvostelut

Vuosituhannen vaihde oli Suomessa varsinaista fantasian kulta-aikaa. Lukuisat sarjat houkuttelivat lukijoita genren pariin. Robin Hobbin Näkijän taru ja tätä seuranneet teokset olivat osa tätä ilmiötä. Hänen kirjansa vetosivat niin nuoriin kuin aikuisiin lukijoihin. Taikuuden laiva julkaistiin alkukielellään 1998 ja sen kääntämiseksi aikanaan julkaistiin adressikin. Siksi onkin hienoa että se on nyt päätynyt käännetyksi. 

 

Taikuuden laiva aloittaa Elolaivat -nimisen sarjan, jonka toinen osa on tulossa ensi keväänä. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin aikaisemmat sarjat, mutta ei vaadi muiden sarjojen tuntemusta. 

 

Althea Vestrit on merenkävijä, jonka suvun hallussa on velhopuusta valmistettu laiva Riemukas. Se on luvattu hänelle, mutta suvun patriarkan kuollessa laiva ollaankin antamassa Althean siskon miehelle. Tämä käynnistää valtataistelun suvun sisällä. Ja maagisesta laivasta ovat kiinnostuneet myös suvun ulkopuolisetkin tahot. 

 

Kirja alkaa varsin hidastempoisesti. Se esittelee hahmoja, maailmaa ja sen konflikteja. Tarina pääsee kuitenkin vauhtiin ja syventyminen palkitsee lukijansa rikkaalla lukukokemuksella. 

 

Hobbin vahvuudet ovat pysyneet ennallaan. Tällä kertaa emme ole kuitenkaan kiinni vain yhdessä henkilöhahmossa, vaan näemme tapahtumat kolmen päähenkilön ja useiden sivuhenkilöiden kautta. Taikuuden laiva on silti hyvin henkilökeskeinen kirja. Se on selkeästi hyvä ratkaisu, koska Hobb osaa luoda hyvin uskottavia henkilöhahmoja ja rakentaa näille omat juonikaaret. 

 

Taikuuden laivan maailmanrakennusta täytyy ihailla. Kaikki osat tuntuvat sopivan maailmaan ja kaikki tuntuu hyvin elävältä. Fantasian taso on kirjassa varsin hillittyä. Toki tarina pyörii maagisen laivan ympärillä, mutta kirja on kaikin puolin uskottava. 

 

Kokonaisuutena Taikuuden laiva tarjoaa monta hyvää ominaisuutta, ja se on ennen laadukasta fantasiaa, jota voi suositella kenelle tahansa genren ystävälle.

 

- Juha Salmi (Dragan) Otava 2024 - Taikuuden laiva (Elolaivat #1)

 


Arvostelu: Hannu Rajaniemi: Varjomi

Julkaissut / Kirja-arvostelut

hannu rajaniemen teoksen varjomi kansikuvaHannu Rajaniemen Varjomi sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa viime vuosikymmenet on kärsitty erilaisista pandemioista. Päähenkilön Inaran äiti on kuollut geenivirheen aiheuttamaan syöpään ja Inara jakaa saman geenivirheen ja on sairastellut itsekin. Inara on eräänlainen biohakkeri, joka etsii omaa parannuskeinoa syöpään Varjomissa, joka on kaikenlaisten biohakkereiden oma yhteisö.

Toisaalta pandemioiden hallintaan on tullut myös suuria teknologia yrityksiä, kuten Aspis, joka on kehittänyt älylaitteen, joka valmistaa rokotteen hetkessä mitä tahansa virusta vastaan. Lisäksi Aspiksella on yleviä tavoitteita parantaa kaikki maailman ”vaivat”, jopa vanheneminen. Inaran isä toivoisi Inaran osallistuvan Aspiksen HYVINVOINTI-A tutkimukseen, joka on uusi versio sirusta, joka pystyy valmistamaan rokotteita havaittuaan syöpää edeltäviä mutaatiota verestä. Inari ei ilahdu isänsä toiveesta, mutta taipuu lopulta isänsä tahtoon. Onko siru uusi kuitenkaan vastaus kaikkiin ongelmiin?

Kirja herätti monenlaisia tunteita. Maailma, jossa kaikkeen vaivaan löytyy lääke kuulostaa täydelliselle. Toisaalta henkilö antaa koko kehonsa suuren yhtiön käyttöön, joka pitää elävää ihmistä omana koekaniinina. Kirjassa sivuttu pandemioiden maailma myös herätti muistoja viimevuosista.

Kirjan pandemioiden vuosikymmen kuulostaa pahalle. Eri mantereilla ovat riehuneet erilaiset kummalliset taudit, joiden takia ihmiset ovat menettäneet läheisiään ja elämänilonsa. Tällaisen tilanteen jälkeen kaikenlaiset tauteja torjuvat sirut kuulostaisivat varmasti vapauttavalta. Kirjassa sivuttiin paljon myös Inaran ja hänen isänsä mutkikasta suhdetta. Inaran äidin kuolema ja siihen liittyvät tapahtumat ovat aiheuttaneet kitkaa heidän välilleen.

Kirja laittoi pohtimaan monenlaisia asioita, mutta se oli myös viihdyttävä. Sivut kääntyivät nopeaan tahtiin ja sen olisi halunnut lukea loppuun yhdeltä istumalta. Kirja käsitteli paljon biotekniikkaa, mutta sopii myös lukijalle, joka ei tunne biotekniikkaa sen syvällisemmin. Kiinnostus aiheeseen riittää.

- Merja Koivusaari (MerjaK)

Gummerus 2024 - Varjomi


Lisää artikkeleita

Arvostelu: Martha Wells: Taktinen vetäytyminen (Murhabotin päiväkirjat #4)
Arvostelu: Jim Starlin: Kostajat: Ikuisuuden rautahanska
Arvostelu: Hannu Leimu: William Kidd - Merirosvon aave
Risingshadow uudistui!
Arvostelu: Rebecca Yarros: Siivenisku (Empyreum #1)
Arvostelu: Brandon Sanderson: Lain pyörteissä (Wax & Wayne #1)
Arvostelu: George R. R. Martin: Tuli & veri
Arvostelu: Martha Wells: Oikullinen protokolla (Murhabotin päiväkirjat #3)
Arvostelu: Pierre Christin & Jean-Claude Mézières: Valerian ja Laureline: Siellä missä tarinoita tehdään
Arvostelu: Martha Wells: Keinotekoinen olotila (Murhabotin päiväkirjat #2)
Takaisin ylös