Olemme vuosien ajan rakentaneet Risingshadow’ta paikaksi, jossa voi löytää kirjoja, seurata tulevia julkaisuja, antaa arvosanoja ja pitää kirjaa omista lukemisistaan. Nyt otamme yhden suurimmista askelista pitkään aikaan.

Esittelemme Lukumaailman, uuden tavan tutkia omaa lukemista ja Risingshadow’n kirjastoa.

Lukumaailman lähtökohta on yksinkertainen: kirjahyllysi ei ole vain luettelo lukemistasi kirjoista. Kun sinne kertyy lukuhistoriaa ja arvosanoja, niiden taakse alkaa muodostua kuva siitä, millainen lukija olet ja miten lukemisesi on muuttunut vuosien aikana.

Mitä oma Lukumaailmasi kertoo?

Jos olet jo käyttänyt Risingshadow’n kirjahyllyä, sinulla saattaa olla valmiina vuosien tai jopa vuosikymmenten lukuhistoria. Lukumaailma tekee tästä historiasta tutkittavan.

Voit nähdä esimerkiksi, millaisista kirjoista lukemisesi muodostuu, mitkä tyylilajit korostuvat omassa kirjahyllyssäsi, miten annat arvosanoja ja kuinka lukemisesi on muuttunut ajan kuluessa.

Kyse ei ole vain yhdestä tilastosivusta. Tavoitteena on auttaa löytämään omasta lukuhistoriasta asioita, joita pitkästä kirjalistasta olisi muuten vaikea huomata.

Mitä enemmän kirjahyllyssäsi on luettuja ja arvioituja kirjoja, sitä enemmän Lukumaailmalla on kerrottavaa. Täydellistä lukuhistoriaa ei kuitenkaan tarvitse rakentaa kerralla. Lukumaailmasi kasvaa kirjahyllysi mukana.

Petri Hiltusen Praedor-fantasiamaailma elää jonkinlaista uutta kultakautta. Vaikka Hiltunen itse on sanonut julkaisseensa viimeisen Praedor-sarjakuvansa, on muilta kirjoittajilta ilmestynyt uusia kirjoja tiheään tahtiin. Praedorin tapahtumat sijoittuvat Jaconiaan, fantasiamaailmaan, jossa on tapahtunut maailmanloppu. Kaikki elämä on keskittynyt pienelle maa-alueelle. Tätä elinkelpoista maata ympäröi loputon rauniomaailma. Rauniomaailmassa elää sanoinkuvaamattomia hirmuja, ja sinne jatkuvasti matkaa erilaisia onnenonkijoita, praedoreja, tavoitteenaan löytää rikkauksia.

Viisi (tyhmän)rohkeaa on Veeti Länsikunnaksen esikoisteos. Se sisältää seitsemän seikkailukertomusta, joiden taustat ovat roolipeleissä. Länsikunnas on suunnitellut kirjalleen jo jatkoa. Kokoelma seuraa viittä praedoriksi ryhtynyttä seikkailijaa, jotka pyrkivät rikastumaan tai vähintään selviämään maailman vastuksista. Tarinat noudattelevat hyvin samankaltaista rakennetta: tiukan taustoittamisen jälkeen seikkailuja ratkotaan rymistellen. Hahmoihin ei hirveästi tutustuta ja tavoitteetkin ovat pohjimmiltaan aika suoraviivaisia. Tämä ei sinällään haittaa, kevyellä seikkailufantasialla on oma lukijakuntansa ja tämä kokoelma tarjoaa faneilleen juuri sitä, mitä he haluavatkin.

Vaikka kotimaista pienkustanteiden spefiä haluaisi arvostella lempeästi, on mahdoton olla huomauttamatta siitä, että Viisi (tyhmän)rohkeaa olisi kaivannut voimakkaampaa kustannustoimitusta. Lauseet rönsyilevät ajoittain, mikä tekee tekstistä turhaan raskaslukuista. Kirja myös mainitsee takakannessaan väärän määrän novelleja, mikä lienee sekin seurausta vauhdikkaasta julkaisuprosessista. Tätä on vaikea olla vertaamatta edelliseen, Toivo Kuitun kirjoittamaan Praedor-kirjaan, Merkillinen medaljonki ja muita kertomuksia - molemmat kun ovat tuoreita Praedor-novellikokoelmia. Kuitun novellit olivat lyhyitä ja tiiviitä, kun taas Länsikunnas kertoo tarinansa laajemmin tarjoten mukaan mm. praedor-elämän arkikuvausta. Jälkisanoissa Länsikunnas avaa tarinoiden puitteita. Se nostaa kokoelman luettavuutta ja tuntuu toimivalta kurkistukselta kirjoittajan mielenmaisemaan. 

Viisi (tyhmän)rohkeaa on viihteellistä ja kevyttä miekka & magia -kirjallisuutta. Se ei ole korkeakulttuuria, mutta sellaisia toivoisi silti löytyvän kirjahyllyistä.

- Juha Salmi (Dragan)

Nysalor 2026 - Viisi (tyhmän)rohkeaa

Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin luomissa Kronikoissa kuuluu kuutta fiktiivistä kieltä: tasankolaisten kieli, Solamnian kansan kieli, haltiakieli, kääpiökieli, hiisien kieli sekä merihaltioiden kieli. Toisin kuin J.R.R. Tolkienin luomissa kielissä, Dragonlancen kielet eivät ole kieliopillisesti ja sanastollisesti kokonaisia, vaan ne esiintyvät kirjoissa lähinnä yksittäisinä niminä, loitsuina ja huudahduksina. Ääntämisohjeita koostaessa Särkijärvi hyödynsi Weisin ja Hickmanin järkälemäistä kokoomateosta, jonka marginaaleissa kirjailijat avaavat kielten taustoja ja inspiraationlähteitä.

Haltiakielen ääntämisohjeissa Särkijärvi hyödynsi Peter Jacksonin Taru Sormusten herrasta -elokuvien kanonisoimaa mielikuvaa haltioiden puheesta: se tapahtuu suun etuosassa ilman kurkkuäänteitä. Kääpiökieli on haltiakielten serkku, johon kirjailijat Weis ja Hickman ovat yhdistäneet muinaisnorjan vaikutteita. Kääpiöiden puheen klangi onkin kuin hakku kaivoksessa.

Eniten kirjoissa kuullaan magian kieltä velho Raistlinin loitsuissa. Hickman toimi nuoruudessaan muutamia vuosia Jakartassa lähetyssaarnajana ja perusti magian indonesian kieleen. Äänikirjojen lukijan Jussi Puhakan onneksi indonesian fonetiikka ei kuulosta suomalaiseen korvaan kovin vieraalta. Solamnian ritarikieli taas pohjaa latinaan, ja siinä Särkijärvi kuulee myös englannin ja saksan kaiun. Dragonlancen ehkä tunnetuin lause onkin Est sularus oth mithas – Kunniani on elämäni.

Eksoottisimpana kaikuu merihaltioiden kieli. Särkijärven ensimmäinen mielleyhtymä merihaltioiden sanasta KreeaQUEKH (”ilmanhengittäjät”) oli delfiinien ääntely, ja toden totta, delfiineistä kirjailijat olivat inspiraationsa hakeneetkin. Miten on lukija Jussi Puhakalta sujunut vedenelävien nahkoihin asettuminen, se selviää äänikirjoista 15.9. alkaen, kun ensimmäinen osa Syyshämärän lohikäärmeet käynnistää sarjan.

Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin luoma Dragonlance on legendaarinen korkean fantasian kirjauniversumi, joka on saanut alkunsa Dungeons & Dragons -roolipeleistä. Sotien ravistelemaan Krynnin maailmaan sijoittuvat kirjat seuraavat eeppistä hyvän, pahan ja neutraalin taistelua, kun lohikäärmeet ja kadonneet jumalat palaavat. Yli 190 romaania käsittävä Dragonlance-sarja on edelleen yksi fantasiakirjallisuuden vaikutusvaltaisimmista ja rakastetuimmista saagoista.

Saga Egmont