Vaikka yleisesti taide ja tekijä kannattaa erotella toisistaan, Aleister Crowleyn tapauksessa se on hyvin vaikeaa. Crowley on uniikki ja monisyinen hahmo, joka onnistui vakiinnuttamaan asemansa populäärikulttuurissa. Hän oli mm. mystikko, okkultisti, kirjailija ja vuorikiipeilijä.
Salajuoni on tarina kahden miehen keskustelusta, joka tapahtuu juna-asemalla jatkoyhteyttä odottaen. Toinen miehistä on paennut vankilasta ja avaa monimutkaisen paon saloja.
Magdalen Blairin testamentti on kokoelman paras osa. Se on sukellus kuolevan ihmisen aistikokemukseen. Novellin aihepiiri sopii Crowleyn kauhua korostavaan kirjoitustyyliin, ja se lienee saanut, kuten esipuheessakin mainitaan, vaikutteita Edgar Allan Poen novellista. Kirjan spefi-elementit keskittyvät tähän novelliin.
Hänen salattu syntinsä tuntuu yksinkertaiselta kritiikiltä aikakauden rajoittunutta moraalijärjestelmää vastaan. Siinä mies ostaa hekumointiin tarkoitettua materiaalia ja kantaa sen seuraamukset.
Crowleyllä tuskin on ollut kauhean syvällistä editointiprosessia kirjoittamisessaan. Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että hänen sanotaan kirjoittaneen yhden tarinoista vakavan sairauden jälkeen oopiumin alaisena.
Kokonaisuutena novellit ovat toimivia tarinoita. Ne eivät ole maailman mullistavimpia kirjallisuuden helmiä, mutta silti arvokkaita kurkistuksia mielenkiintoisen persoonan kaunokirjalliseen puoleen.
- Juha Salmi (Dragan)
Abraxas 2026 - Salajuoni ja muita kertomuksia
