Elli Valtosen Vieraslaji on kertomus, joka sivuaa paljon ajankohtaisia ongelmia. Päähenkilö on eläinlääkäri, joka on ajautunut valvontatehtäviin virastoon. Ympäröivä maailma on muuttunut, ja eläinlääkäreitä ei enää tarvita. Ilmastonmuutos on edennyt ja erilaiset pandemiat ovat tappaneet suuren määrän eläimiä ja ihmisiä, ja myös lihansyönti on käytännössä loppunut.
Yhtäkkiä löytyy täysin uusi laji, ”sfinksi”, joka on täysin ennennäkemätön ja haastaa koko evoluution historian. Uuteen lajiin tartutaan heti, ja se on iso uutisaihe ympäri maailmaa. Laji on mahtava. Se on nisäkäs, mutta sillä on lintumaisia rakenteita. Lisäksi se on taudeista vapaa ja enimmäkseen käsiteltävissä oleva lauhkea kasvisyöjä. Koska liha on vähissä, käynnistyy tietysti keskustelu, voiko sfinksejä syödä. Vaikka vanha maailma on käytännössä palanut, vanhoista virheistä ei ole opittu mitään.
Vieraslaji herätti monenlaisia ajatuksia. Se käytännössä kokosi yhteen tämän hetken pahimpia ongelmia. Teos toi myös esiin eläinlääkärin työn raskauden, johon liittyy paljon erilaisia eettisiä ongelmia. Ihminen haluaa hyötyä ja alistaa muita lajeja. Eläimet halutaan joko ruokapöytään tai viihteeksi ihmiselle, mutta monesti luonto iskee riistoa vastaan tavalla tai toisella takaisin. Toisaalta voidaan pohtia, miksi toisen eläinlajin kuolema tuntuu pahemmalta kuin toisen. Onko sfinksin henki arvokkaampi kuin esimerkiksi kanan?
Kirjassa käytiin läpi paljon sitä, miten eri asioita luokitellaan. Kaikki mahdollinen on luokiteltu ensin pääluokkiin ja siitä alaluokkiin ja sitten alaluokkien alaluokkiin. Mietin ensin, että miksi tätä jopa tylsää asiaa käydään niin paljon läpi, mutta tällä oli myös oma paikkansa tarinassa. Vaikka Vieraslaji oli teemoiltaan raskas, se oli hyvin kirjoitettu ja teksti oli sujuvaa. Itselle kirja toi uutta näkökulmaa eläinten asemasta tässä yhteiskunnassa. Kansi oli myös kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis.
- MerjaK
Kosmos 2026 - Vieraslaji
Kävin jokin aika sitten katsomassa
The Odyssey -elokuvan, jonka tarina oli pääosin tuttu, mutta monesti jään miettimään kuinka paljon näissä muinaisissa tarinoissa on totuutta mukana. Tutkija ja arkeologi
Minna Silver on paneutunut tähän aiheeseen uudessa kirjassaan
Troija - Antiikin arvoitus, joka jakaantuu viiteen osaan. Asiaa käydään läpi mm. tarinan näkökulmasta, arkeologian ja traditioiden kautta. Monelle tarinat Troijan puuhevosesta ja Odysseuksen pitkästä matkasta takaisin kotiin ovat tuttuja, mutta ainakin itse tutustuin koko tarinaan kokonaisuudessaan vasta tämän kirjan kautta. En esimerkiksi tiennyt kuinka paljon eri jumalat sekaantuivat Troijan sodan tapahtumiin.
Oli mielenkiintoista tutustua paremmin myös Heinrich Schliemanniin, joka suoritti paljon kaivauksia löytääkseen muinaisen Troijan kaupungin. Schliemann oli kuunnellut lapsuudessaan isänsä lukemaa Ilias-eeposta ja kertoi uskoneensa siihen, kuin evankeliumiin. Myöhemmin kauppiaana Schliemann rikastui ja hänellä oli mahdollista opiskella, matkustella ja tehdä tutkimuksia esimerkiksi Kreikassa. Hän löysi lopulta asutuksien jäänteitä ja esineitä, mutta samalla myös tuhosi muinaisia kerrostumia kaivamalla liian nopeasti.
Kirja oli hyvin tiivis sisältäen paljon tietoa tuon ajan maailmasta, ja siitä miten yhteiskunta oli tuolloin järjestynyt. Jokaiselle lukijalle jää kirjasta varmasti omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti erilaisia asioita mieleen. Itselle kiinnostavia asioita olivat esimerkiksi naisen asema sekä taide, joka on syntynyt näiden kertomusten pohjalta. Oli mielenkiintoista huomata, miten tuosta ajasta toisaalta tiedetään uskomattoman paljon, mutta samaan aikaan monet asiat ovat edelleen arvoituksia. Kirjan tietomäärä oli valtava ja siitä pystyy omaksumaan kerralla vain pieninä osia.
- MerjaK
SKS 2025 - Troija - Antiikin arvoitus
Luiden laulu on
M.J. Höltän esikoisteos. Se on tuhti kauhunovellikokoelma, joka sisältää kaksikymmentä novellia. Novellit ovat varsin monipuolisia - ne eivät ole sidottuja yhteen aikaan, eikä niillä ole sen kummempia yhteisiä tekijöitä muuten kuin kauhun sivuaminen.
Osa novelleista sijoittuu määrittelemättömään historialliseen aikaan, joissa hyödynnetään suomalaisen kansanperinteen vaikutteita. Esimerkiksi Tapion sopimuksen pettämisellä on hintansa.
Ilmaisu on hyvin tehokasta. Hölttä onnistuu rakentamaan toimivia tarinoita jo muutaman sivun mittaisissa novelleissa. Toki kaikki novellit eivät ole erityisen monisyisiä, mutta niissäkin tunnelmaa rakennetaan onnistuneesti.
Ajoittain Hölttä intoutuu maalailemaan kuin Lovecraft ikään. Rönsyilevät lauseet ovat tässä kokoelmassa kuitenkin selkeästi tehokeino ja kirja säilyttää luettavuutensa niistä huolimatta.
Lyhyet novellit ovat loistavia lukuannoksia kiireiselle ihmiselle.
Tällaista suomikauhua toivoisi olevan paljon enemmän. Luiden laulun synkeä kuvasto toi mieleeni Aleksi Makkosen tunnelmalliset sarjakuvat. Höltän kokoelma osoittaa, että lyhyilläkin novelleilla voi rakentaa tehokasta kauhua. Varsin pahaenteistä luettavaa, joka sopii todella hyvin pimeisiin syysiltoihin.
- Juha Salmi (Dragan)
SKS 2026 - Luiden laulu
