Kirjoittanut MerjaK / Kirja-arvostelut (14. lokakuuta 2026)

Kävin jokin aika sitten katsomassa The Odyssey -elokuvan, jonka tarina oli pääosin tuttu, mutta monesti jään miettimään kuinka paljon näissä muinaisissa tarinoissa on totuutta mukana. Tutkija ja arkeologi Minna Silver on paneutunut tähän aiheeseen uudessa kirjassaan Troija - Antiikin arvoitus, joka jakaantuu viiteen osaan. Asiaa käydään läpi mm. tarinan näkökulmasta, arkeologian ja traditioiden kautta. Monelle tarinat Troijan puuhevosesta ja Odysseuksen pitkästä matkasta takaisin kotiin ovat tuttuja, mutta ainakin itse tutustuin koko tarinaan kokonaisuudessaan vasta tämän kirjan kautta. En esimerkiksi tiennyt kuinka paljon eri jumalat sekaantuivat Troijan sodan tapahtumiin.

Oli mielenkiintoista tutustua paremmin myös Heinrich Schliemanniin, joka suoritti paljon kaivauksia löytääkseen muinaisen Troijan kaupungin. Schliemann oli kuunnellut lapsuudessaan isänsä lukemaa Ilias-eeposta ja kertoi uskoneensa siihen, kuin evankeliumiin. Myöhemmin kauppiaana Schliemann rikastui ja hänellä oli mahdollista opiskella, matkustella ja tehdä tutkimuksia esimerkiksi Kreikassa. Hän löysi lopulta asutuksien jäänteitä ja esineitä, mutta samalla myös tuhosi muinaisia kerrostumia kaivamalla liian nopeasti.

Kirja oli hyvin tiivis sisältäen paljon tietoa tuon ajan maailmasta, ja siitä miten yhteiskunta oli tuolloin järjestynyt. Jokaiselle lukijalle jää kirjasta varmasti omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti erilaisia asioita mieleen. Itselle kiinnostavia asioita olivat esimerkiksi naisen asema sekä taide, joka on syntynyt näiden kertomusten pohjalta. Oli mielenkiintoista huomata, miten tuosta ajasta toisaalta tiedetään uskomattoman paljon, mutta samaan aikaan monet asiat ovat edelleen arvoituksia. Kirjan tietomäärä oli valtava ja siitä pystyy omaksumaan kerralla vain pieninä osia.

- MerjaK

SKS 2025 - Troija - Antiikin arvoitus

Kirjoittanut Dragan / Kirja-arvostelut (13. lokakuuta 2026)

Luiden laulu on M.J. Höltän esikoisteos. Se on tuhti kauhunovellikokoelma, joka sisältää kaksikymmentä novellia. Novellit ovat varsin monipuolisia - ne eivät ole sidottuja yhteen aikaan, eikä niillä ole sen kummempia yhteisiä tekijöitä muuten kuin kauhun sivuaminen.

Osa novelleista sijoittuu määrittelemättömään historialliseen aikaan, joissa hyödynnetään suomalaisen kansanperinteen vaikutteita. Esimerkiksi Tapion sopimuksen pettämisellä on hintansa.

Ilmaisu on hyvin tehokasta. Hölttä onnistuu rakentamaan toimivia tarinoita jo muutaman sivun mittaisissa novelleissa. Toki kaikki novellit eivät ole erityisen monisyisiä, mutta niissäkin tunnelmaa rakennetaan onnistuneesti.

Ajoittain Hölttä intoutuu maalailemaan kuin Lovecraft ikään. Rönsyilevät lauseet ovat tässä kokoelmassa kuitenkin selkeästi tehokeino ja kirja säilyttää luettavuutensa niistä huolimatta.

Lyhyet novellit ovat loistavia lukuannoksia kiireiselle ihmiselle. 

Tällaista suomikauhua toivoisi olevan paljon enemmän. Luiden laulun synkeä kuvasto toi mieleeni Aleksi Makkosen tunnelmalliset sarjakuvat. Höltän kokoelma osoittaa, että lyhyilläkin novelleilla voi rakentaa tehokasta kauhua. Varsin pahaenteistä luettavaa, joka sopii todella hyvin pimeisiin syysiltoihin.

- Juha Salmi (Dragan)

SKS 2026 - Luiden laulu

Kirjoittanut unikeiju / Kirja-arvostelut (9. lokakuuta 2026)

Heather Fawcettin Emily Wilde -kirjoissa seurataan haltiatiedon professorin – Emilyn – tutkimuksia ja seikkailuja, joihin ne kerta toisensa jälkeen hänet johtavat. Ensimmäinen kirja keskittyi pohjoiseen ja haltiatiedon opaskirjan laatimiseen, toinen taas alpeille ja kätkettyjen maiden atlas -projektiin. Kolmas osa, Emily Wilden kadonneiden tarujen kirja, pureutuu haltiavaltakunnan arvaamattomaan sydämeen ja keijujen poliittisiin peleihin.

Keijulan politiikka – ja oikeastaan kaikki muukin tässä maailmassa – pyörii tarinoiden ympärillä. Tarinat muovaavat haltiamaita ja ohjaavat niiden asukkaiden tekoja. (s. 189)

Haltiakuningas Wendellin morsiamena Emily joutuu totuttautumaan keijuhoviin ei ainoastaan ihmisen, vaan kuningattaren roolissa. Valtakuntaa riivaa kirous, joka on sen edellisen hallitsijan, Wendellin äitipuolen, tekosia. Emily, joka ei voi vastustaa keijumaahan ja sen asukkeihin liittyviä arvoituksia, ryhtyy ratkomaan tätäkin päättäväisesti, sillä akateemisen intressin lisäksi vaakakupissa painaa mahdollisesti myös hänen rakkaansa elämä.

Tämä oli akateeminen arvoitus, ja kukapa olisi minua parempi sellaisten setvimisessä? (s. 250)

Silva lupin eli Silmäkkäiden puiden maata vaivaavan vitsauksen purkamisessa ja valtakunnan pelastamisessa Emily huomaa tärkeimmäksi työkalukseen tarinat. Hänen työstämänsä akateeminen projekti, joka alkuun koskee keijulan politiikkaa, saa kirouksen purkamisen myötä uudenlaisen näkökulman Emilyn oivaltaessa, että Keijulaa ymmärtääkseen tieteilijöiden tulisi keskittyä enemmän niihin tarinoihin, joita haltiat itse kertovat itsestään.

Tarinat ovat Keijulan rakennuspalikoita. Niiden mahdille eivät lumoukset tai kuninkaatkaan vedä vertoja. (s. 317-318)

Emily Wilde -kirjojen haltiatiedon tutkimus on jo aiemmissakin sarjan osissa painottunut tarinoihin, siispä niiden mahdin tuominen kolmannen kirjan juonen keskiöön tuntuu sopivalta päätökseltä kertomukselle, joka on alkujaan kirjoitettu trilogiaksi, jonka päätösosa kadonneiden tarujen kirja näin ollen on.

-  Erica Mentula (unikeiju)

Tammi 2026 - Emily Wilden kadonneiden tarujen kirja