Lue lisää ...

Sympaattinen päähenkilö ja kerronnan ”helppous” hämärtävät konservatiivista asennemaailmaa ja juonen omituista messiaanista ilmiselvyyttä. 

Nykylukijan näkökulmasta kaikkein latteinta on itse fantasiamaailma ja hahmokaarti. Tässä on melko lailla kierrätetty uudelleen Tolkienin folkloristis-historiallisen luomistyön pahimmat puolet: stereotypiat ja epäluonnollisen selkeät kulttuurien rajalinjat. Laajuus ei tässä teoksessa tarkoita syvällisyyttä. Lisäksi naishahmoista käytännössä kaikki paitsi Pol-täti (ja hänkin loppua kohden) ovat enemmän tai vähemmän epäreiluja, ylireagoivia, ketkuja hysteerikkoja, joiden tulisi itsekin tietää se ja keskittyä menemään naimisiin ja tekemään lapsia. En ole yllättynyt, mutta onhan se mälsää.

En ole koskaan aiemmin lukenut Belgarionin tarua. Siispä olin ymmälläni, kun ensimmäinen vastaus, jonka eräässä kirjakeskustelussa sain, oli luokkaa ”ei sitä voi hyvällä omallatunnolla lukea, Eddings oli paha ihminen.” Siitä ei mielestäni tarvitse kiistellä, sillä kirja voi olla myyvä ja vetoava, vaikka se tulisi lastenhakkaajan kynästä. Samoin kirja voi olla sisällöltään iljettävä ja kamala, vaikka se olisi hyväsydämisen ihmisen teos. Kirjailijan henkilökohtainen moraalikäsitys ei siirry kirjoista suorassa osmoosissa ajattelevan lukijan päähän, eikä kuolleen kirjailijan boikotti lisäksi oikeastaan tee mitään minkään hyväksi (toisin kuin elävien kohdalla voi olla). Se, miksi luen Eddingsiä nyt ja miksi en pode siitä huonoa omaatuntoa, on aika yksinkertaista: Eddings on vaikuttanut eeppisen fantasian genreen valtavan isolla myyntivolyymillä, ja Eddings on kuollut.

Nykyfantasiaan verrattuna virkistävä piirre on juuri tarinankerronnallinen sävy, vaikka se välillä menee komiikkaan asti, kun historiantarinoiden puhesävy vääntyy raamatulliseksi. Sen sijaan, että romaanikirjailija käyttäisi Hollywood-käsikirjoitusoppaiden tarkkaa rytmitystä ja elokuvaohjaajilta lainattua ”näytä, älä selitä” -ohjeen tulkintaa, Eddings selittää silloin kun selitystä tarvitaan. Tarinan alku ottaa aikansa. On prologi maailmanhistoriasta, on useampi kartta, on monta lukua maalaislapsena kasvamisesta, ja maailma ja sen fantastisuus kasvaa hiljalleen koko romaanin varrella.

Samanlaista kertomusta tuskin julkaistaisiin nykyään kovin helposti. Toiminnan pitäisi alkaa jo ensimmäiseltä sivulta, ja kaikki oleellinen kuuluisi karsia pelkimmilleen. Se on tavallaan aika sääli.