Hannu Rajaniemen Varjomi sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa viime vuosikymmenet on kärsitty erilaisista pandemioista. Päähenkilön Inaran äiti on kuollut geenivirheen aiheuttamaan syöpään ja Inara jakaa saman geenivirheen ja on sairastellut itsekin. Inara on eräänlainen biohakkeri, joka etsii omaa parannuskeinoa syöpään Varjomissa, joka on kaikenlaisten biohakkereiden oma yhteisö.
Toisaalta pandemioiden hallintaan on tullut myös suuria teknologia yrityksiä, kuten Aspis, joka on kehittänyt älylaitteen, joka valmistaa rokotteen hetkessä mitä tahansa virusta vastaan. Lisäksi Aspiksella on yleviä tavoitteita parantaa kaikki maailman ”vaivat”, jopa vanheneminen. Inaran isä toivoisi Inaran osallistuvan Aspiksen HYVINVOINTI-A tutkimukseen, joka on uusi versio sirusta, joka pystyy valmistamaan rokotteita havaittuaan syöpää edeltäviä mutaatiota verestä. Inari ei ilahdu isänsä toiveesta, mutta taipuu lopulta isänsä tahtoon. Onko siru uusi kuitenkaan vastaus kaikkiin ongelmiin?
Kirja herätti monenlaisia tunteita. Maailma, jossa kaikkeen vaivaan löytyy lääke kuulostaa täydelliselle. Toisaalta henkilö antaa koko kehonsa suuren yhtiön käyttöön, joka pitää elävää ihmistä omana koekaniinina. Kirjassa sivuttu pandemioiden maailma myös herätti muistoja viimevuosista.
Kirjan pandemioiden vuosikymmen kuulostaa pahalle. Eri mantereilla ovat riehuneet erilaiset kummalliset taudit, joiden takia ihmiset ovat menettäneet läheisiään ja elämänilonsa. Tällaisen tilanteen jälkeen kaikenlaiset tauteja torjuvat sirut kuulostaisivat varmasti vapauttavalta. Kirjassa sivuttiin paljon myös Inaran ja hänen isänsä mutkikasta suhdetta. Inaran äidin kuolema ja siihen liittyvät tapahtumat ovat aiheuttaneet kitkaa heidän välilleen.
Kirja laittoi pohtimaan monenlaisia asioita, mutta se oli myös viihdyttävä. Sivut kääntyivät nopeaan tahtiin ja sen olisi halunnut lukea loppuun yhdeltä istumalta. Kirja käsitteli paljon biotekniikkaa, mutta sopii myös lukijalle, joka ei tunne biotekniikkaa sen syvällisemmin. Kiinnostus aiheeseen riittää.
- Merja Koivusaari (MerjaK)
Gummerus 2024 - Varjomi
Martha Wells on pitkän uran tehnyt kirjailija, joka osui kultasuoneen Murhabotti-sarjallaan. Sarjaa on ilmestynyt englanniksi seitsemän osaa ja nämä ovat suorastaan kahmineet palkintoja.
Esimerkiksi kolme sarjan kirjoista sai Hugo-palkinnon yleisöäänestyksessä tarpeeksi ääniä finaaliehdokkuuteen, mutta Wells kieltäytyi asettamasta kirjojaan ehdolle. Taktinen vetäytyminen on yksi näistä kolmesta kirjasta. Sarja kokonaisuudessaan palkittiin v. 2021 Hugo-palkinnolla.
Murhabotti-kirjasarjan ydin on sen vetävä päähahmo. Hän on tietoisuuden kehittänyt turvallisuusrobotti. Murhabotti on aiemmin hakkeroinut oman rajoitepiirinsä, jonka ansioista hänellä on nykyään oma tahto. Murhabotti ei juuri välitä ihmisistä, muuten kuin entisestä työnantajastaan. Tämä on ongelmallista, koska tämä työnantaja on ongelmien keskipisteessä.
Taktinen vetäytyminen palauttaa Murhabotin vuorovaikuttamaan enemmän ihmisten kanssa. Se on fiksu päätös, koska hahmo on parhaimmillaan silloin. Muutenkin Murhabotin epäinhimillisyys on kiehtovaa, Esimerkiksi se pystyy laskelmoimaan asioita nopeammin, kuin ihmiset. Tämä johtaa tilanteisiin, jossa Murhabotilla on jo suunnitelma, siinä missä läsnä olevat ihmiset vasta vastaanottavat tietoa.
Sinällään kirjan heikoin osuus on sen yksioikoinen juoni. Ensinnäkin niin tehtävät asiat ja Murhabotin reaktio ovat hyvin samankaltaisia kuin aiemmin. Lukija saattaa tuntea ettei kehitystä ole juurikaan tapahtunut ja ratkaisutkin yhä odottavat.
Näistä puutteistaan huolimatta Murhabotti on ensiluokan scifiä, joka on helppo ahmia. Kritiikin voi toki ilmaista myös toisella tapaa: olisi kiva, jos Murhabotti-sarjaa olisi enemmän.
- Juha Salmi (Dragan)
Hertta 2024 - Taktinen vetäytyminen (Murhabotin päiväkirjat #4)
Suomessa supersankarisarjakuvat ovat hieman jääneet taka-alalle. Poikkeuksen tähän tekee Egmont, joka ajoittain julkaisee Marvelin sarjakuvia. Nämäkin ovat pitkälti klassikkojen uudelleen julkaisuja uusien sarjakuvien sijaan.
Ikuisuuden rautahanska on yksi merkittävimmistä Marvel-sarjakuvista. Se on toiminut esikuvana Avengers: Infinity War-elokuvalle, vaikkakin tarinana eroaa tästä suuresti.
Thanos, hullu titaani on saanut haltuunsa Ikuisuuskivet, joiden avulla hallitaan todellisuutta. Hän poistaa puolet kaikista älykkäistä olennoista ja vaikuttaa voittamattomalta. Häntä vastaan asettuvat Kostajat, jotka joutuvat keräämään kaikki mahdolliset tahot avukseen kukistaakseen jumalvoimaisen Thanoksen.
Kaiken kaikkiaan Ikuisuuden rautahanska on hyvin pitkälti sitä, mitä supersankarispektaakkelilta voi odottaa. Se heittää yhteen eri sarjakuvasarjojen suosikkihahmot ja pakottaa heidät tekemään yhteistyötä niin uusien tuttavuuksien kuin myös omien vihollistensa kanssa. Se tarjoaa hedelmällisen pohjan tarinalle.
Kaikkivoipaiset hahmot ovat hieman ongelmallisia sarjakuvissa. Heidän kanssaan kun on vaikea luoda jännittäviä vuorovaikutuksia ja klassinen supersankarimäiskintäkään ei toimi ihan samalla tavalla, asioita kun ei voi vain ratkaista nyrkein. Ikuisuuden rautahanskassa tämä tilanne on vedetty äärimmäisyyksiinsä, sillä Thanosta vastaan asettuva liittouma pitää itsekin sisällään aikaisemmin voittamattomia hahmoja.
Sarjakuvana Ikuisuuden rautahanska on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Se on alunperin julkaistu 80-luvun ja 90-luvun taitteessa ja monet pitävät sitä päätepisteenä Marvelin vaikutusvaltaiselle 80-luvun aikakaudelle.
Ikuisuuden rautahanska iskee yhä enemmän kuin hyvin. Sen suurin kohderyhmä on varmasti nostalgian nälkäiset vanhat fanit, mutta sen toivoisi löytävän myös nuoremman supersankarifanin lukulistalle.
- Juha Salmi (Dragan)
Egmont 2024 - Jim Starlin: Kostajat: Ikuisuuden rautahanska
