William Kidd: Merirosvon aave kuljettaa lukijan William Kiddin merirosvolaivalle. Merirosvon elämä ei ole helppoa, kun on kaikenlaisia kurjuuksia. Tavallaan vielä huonompi tehtävä on merirosvokapteenilla, joka joutuu kurjuuksien lisäksi pitämään vielä miehistönsä kurissa. Tässä merirosvokapteeni William Kidd epäonnistuu ja miehistö kapinoi. Kuitenkaan Kiddin saappaisiin ei ole helppo astua ja Kiddistä maksettavan palkkionkin lunastamisessa on omat vaikeutensa.
Leimun tapa kertoa tarinoita herättää ihailua. Sarjakuva mielletään kauhean tiukaksi ilmaisumuodoksi. Leimu puolestaan uskaltaa aloittaa tarinansa hyvin rauhalliseksi. Ensimmäiset pari sivua lukija seuraa puhdasta miljöön ja tunnelman rakennusta; tekstittä kulkevia sivuja. Nämä eivät kuitenkaan ole turhia, sillä ne luovat tunnelmaa ja tekevät sitten alkavan toiminnan erottumaan entistä voimakkaampana.
Lukija saattaa kokea albumin viimeiseltä sivulta löytyvän sarjakuvantekijän teoksen taustoituksen hellyttävänä. Tarina nimittäin on osittain Leimun lapsuuden lelun tarinan visualisointi. Se on oiva muistutus, että arvokkaita tarinoita löytyy mistä vain ja siitä, että tarinat kulkevat mukanamme hyvin pitkän aikaa.
Kirjan mustavalkoinen kuvitus on selkeää, joskin eri merirosvohahmot olisivat paikoitellen kenties tarvinneet lisää eroavaisuuksia tai identiteettiä erottuakseen toisistaan paremmin.
Juoneltaan sarjakuva on hieman pohdintaa herättävä. Se seuraa tapahtumaketjua, mutta ei muodosta kokonaisuutta, jota voisi kutsua juoneksi. Lukijalle jää väistämättä monia kysymyksiä. Tämän voi nähdä kannanottona, että tämä sarjakuva kuvaa elämää, eikä elämässä ole juonta.
Kokonaisuutena William Kidd: Merirosvon aave on ensiluokkainen sarjakuva. Sen kaltaisia toivoo julkaistavan Suomessa lisääkin.
- Juha Salmi (Dragan)
Egmont 2024 - William Kidd - Merirosvon aave