1970-luvun puolivälissä X-men tai suomalaisittain Ryhmä-X vedettiin uusiksi. Kirjoittajaksi vaihtui Chris Claremont, joka uudisti sarjan siihen muotoon, mistä se myöhemmin tunnetaan. Siinä missä sarja oli aiemmin sisältänyt pääasiassa yksinkertaisia hyvän ja pahan välisiä taisteluita, jotka ratkottiin usein saman lehden sisällä. Uuden Claremontin juonikuviot rakentuivat edellisten lehtien päälle.
Pimeä Feenix on kenties ikonisin X-men-tarinakokonaisuus, se sisältää X-Menin lehdet 129-137, ja jotka ilmestyivät suomeksi Ryhmä-X- ja Ihmesarja- lehdissä.
Ryhmä-X maailmassa osalla ihmisistä on supervoimia. Kyklooppi ampuu silmistään lasersäteitä, Kolossi pystyy muuttumaan metallimieheksi ja Storm hallitsee säätä. Supervoimiensa takia heitä pelätään ja syrjitään. Pimeässä Feeniksissä yksi X-miehistä, Jean Grey altistuu auringon purkaukselle ja on kuolla säteilyn seurauksena. Kuolemisen sijaan, hän saa liki rajoittamattomat voimat, mutta menettää itsensä hallinnan. Rajattomat voimat kiinnostavat pahoja tahoja eikä maailmankaikkeuskaan katso sivusta hallitsematonta uhkaa.
Claremont on syystä monelle sarjan faneille ikonisin käsikirjoittaja. Hän onnistui hyvin pitämään sarjan vetovoimana olleen supersankarimäiskinnän, mutta samalla hän osaa rakentaa sarjan hahmojen välille draamaa ja tehdä heistä syvällisempiä hahmoja. Juonikuvioiden monimutkaisuus on sarjalle eduksi.
Kuvittajana häärivä John Byrne on myös supersankarisarjakuvien legenda. Hänen kädenjälkensä on erityisen näyttävää ja selkeää. Hänen piirrosjälkensä on kestänyt aikaa todella hyvin.
Pimeä Feenix on ikoninen sarjakuvaklassikko. Sen suurin faniryhmä lienee sarjan parissa aikaisemmin kasvaneet, jo aikuiset lukijat, mutta se vetoaa yhtä lailla myös modernin sarjakuvan ystäviin.
- Juha Salmi (Dragan)
Egmont 2025 - Ryhmä-X - Pimeä Feenix
Viikon kiinnostavin julkaisu
Kun aurinko kuoli
Alkuteos ilmestynyt 2015. Suomentanut Riina Vuokko. Kannen suunnittelija: Ville Laihonen. Kannen kuvitus: Chen Yu. Sidottu.
Väkevä tarina unissakävelijöistä matkalla kohti maailmanloppua.
”Tämä romaani on merkittävä ja – niin kuin parhaat tarinat usein ovat – avoin monenlaisille tulkinnoille. Kirjan tapahtumat ovat mielikuvituksellisia; sen tunnelma ja sanoma valitettavan realistisia.” – The Scotsman
Li Niannian asuu vanhempiensa kanssa pienessä vuoristokylässä. Eräänä iltana kukaan naapureista ei hänen ihmetyksekseen vetäydy nukkumaan, vaan he vaeltavat kaduilla ja pelloilla niin kuin aurinko ei olisi laskenutkaan. Tuona yönä sadat kyläläiset unissakävelevät ja toteuttavat salaisimmat, päiväsaikaan piilossa pidetyt halunsa. Koko yhteisö uhkaa luisua kaaokseen, ja Li Niannianin ja hänen vanhempiensa tehtäväksi jää pelastaa kylä ja kyläläiset ennen auringonnousua.
Suosituimpia uutuuksia
Tulossa lähiaikoina
Uusin kirja-arvio
No onhan tätä nyt odoteltu! Ensimmäinen osa oli jo niin mahtava, että en odottanut mitään muuta. Jo edellisestä osasta tutut Lachlan ja Lark ovat pääosassa ja nyt päästään sukeltamaan heidän maailmaansa. Siis, minä nauroin jo ensimmäisellä sivulla. En kestä tätä kirjan nokkeluutta ja huumoria, ja aivan päättömiä väkivaltaisuuksia. Nauroin ja virnistelin läpi kirjan, mun pokerinaama ei kestänyt tämän kanssa yhtään. Tämä oli ehkä vähän enemmän sellaista enemies to lovers ja slow burnin risteymää, ja lukija palkittiin vasta hyvin loppuvaiheessa, mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Tämä oli jotenkin vaan niin soljuvaa, nokkelaa ja totaalisen viihdyttävää aina ensimmäisiltä sivuilta viimeisille asti. Jälleen kerran kirjailija onnistui saamaan hetkeksi (onneksi ohimenevän) hiukan pahoinvoivan olon, hänellä tuntuu olevan fiksaatio näihin ruokiin, jotka hän sujuvasti kirjoissaan pilaa lukijoilta. Kuten ensimmäisessäkin osassa, tässäkin oli vähän sitä "suurta pahaa" joka luikki taustalla, mutta jotenkin tuntui, että se oli siellä vaan muodon vuoksi. Kokonaisuudessaan kirjan osalta se oli hyvin pieni osa, jossa tämä pahuus "pääsi ääneen". Sama kun sitä ei olisi ollut laisinkaan tai sitten siihen juonikuvioon olisi pitänyt panostaa enemmän. En tiedä, mutta tämä oli hauska jatko-osa enkä malta odottaa kolmatta!
Arvostelu: Chris Claremont & John Byrne: Ryhmä-X - Pimeä Feenix
Arvostelu: H. P. Lovecraft: Kauhujen kabinetti
Novellit on aiemmin julkaistu eri kokoelmissa. Kokoelmaan on mahtunut liki 50 tekstiä, joista lyhyimmät ovat vain muutaman sivun mittaisia.
Näistä kiinnostavimpia kertomuksia ovat Nimetön kaupunki, joka paljastaa karmaisevia totuuksia ihmiskuntaa edeltävästä ajasta, ja Red Hookin kauhu, joka on ensimmäisiä urbaanikauhua käsitteleviäkirjoituksia. Kokoelman lopusta löytyy lisäksi Lovecraftin runosarja Yuggothin kylvö.
H. P. Lovecraftin varhaistuotannon tarinat ovat usein suoraviivaisia: Lovecraft johdattaa lukijansa kohti selkeästi lähestyttävää loppuratkaisua. Pahimmillaan novellit sukeltavat loputtomasti rönsyilevään kuvailuun, johon innostuneinkin lukija nukahtaa.
Novelleissa korostuu pelko tuntematonta kohtaan. Päähenkilö toimii useimmiten yksin ja on eristäytynyt muusta maailmasta. Muut hahmot ovat yleensä joko pahantahtoisia tai voimattomia todistajia tapahtumille. Se lienee ollut Lovecraftille hyvin samaistuttava näkökulma.
Kauhujen kabinetti ei ole paras aloituspiste Lovecraftin tuotantoon, uusien lukijoiden odotukset täyttyvät paremmin esimerkiksi kokoelmassa Cthulhun kutsu. Tämä ei kuitenkaan tee Kauhujen kabinetista huonoa teosta, vaan monet sen tarinat ovat säilyttäneet vetovoimansa yhä tähän päivään asti.
Lyhyet novellit sopivat erinomaisesti kiireiselle lukijalle, joka kaipaa tiiviitä kauhun annoksia pimeisiin syysiltoihin.
- Juha Salmi (Dragan)
Jalava 2025 - Kauhujen kabinetti
Arvostelu: H. P. Lovecraft: Unet noitatalossa ja muita tarinoita
Siinä missä Kauhujen kabinetti on suoraan vanhojen käännösten uudelleenjulkaisuja, Unet noitatalossa tarjoaa Lauri Latun tuoreen käännöksen. Tämän käännöksen taustalla on halu tarjota lukijoille novelleista käännökset, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon Lovecraftin alkuperäisiä teoksia.
Unet noitatalossa ja muita tarinoita kokoaa yksiin kansiin viisi klassista Lovecraft-tarinaa. Nämä ovat Pickmanin malli, Erich Zannin musiikki, Temppeli, Herbert West – elvyttäjä ja kokoelmalle nimen antanut Unet noitatalossa.
Nämä ovat kaikki hyvin tunnettuja tarinoita. Kokonaisuus on mielenkiintoinen, sillä vaikka se käsittelee Lovecraftin toistuvia teemoja, samalla se sisältää laajan kirjon tarinoita: sukellusvenematkaa käsittelevä Temppeli on lähellä tieteiskirjallisuutta (aikansa mittapuulla) ja Herbert West – elvyttäjä oli Lovecraftin parodia Mary Shelleyn Frankensteinista.
Kirjan novellit ovat myös siloittamattomia. Lattu mainitsee esipuheessaan halunneensa säilyttää Lovecraftin ilmaisun sellaisenaan, eikä siten siisti pois Lovecraftin rasismia tai loputtomasti juoksevia lauseita. Kokoelman suurin anti on Latun laajat viitteet ja selitykset novelleista. Ne avaavat tekstejä hyvin, rikkomatta kuitenkaan tarinoiden kerrontaa. Tämä laitos on arvokas lisä henkilölle, joka haluaa syventää tietämystään Lovecraftin novelleista.
- Juha Salmi (Dragan)
Nysalor-kustannus 2025 - Unet noitatalossa ja muita tarinoita