Pierre Christinin kirjoittama Valerian ja Laureline lienee tunnetuin eurooppalainen scifisarjakuva. Suomessa sarja on ilmestynyt myös nimellä ‘Avaruusagentti Valerianin seikkailuja’. Sarjaa ehti ilmestyä kaksikymmentäkolme osaa, jonka jälkeen alkuperäinen tekijä pari lopetti sarjan kirjoittamisen. Tämän jälkeen on ilmestynyt kaksi muiden kirjoittajien sarjakuvaa ja nyt tämä nykyinen, alkuperäisen kirjoittajan uusi albumi.
Siellä missä tarinoita tehdään on sarjan uusi alku. Avaruusagentit Valerian ja Laureline ovat nykyjään teinejä ja käyvät koulua. Vaikka he eivät ole enää avaruusagentteja, se ei tarkoita, etteivätkö he edelleen joutuisi mukaan seikkailuihin.
Mystinen tarinankertojalaji Delfit on kuolemassa sukupuuttoon. Säilyäkseen elossa he tarvitsevat harvinaista ainetta, jota löytyy juuri maapallolta. Tätä ainetta ei kuitenkaan anneta ilmaiseksi, vaan useampikin taho ilmoittautuu sen huutokauppaan. Avaruusagenttien rooliksi jää ratkoa huutokaupan osallistujien tarkoitusperiä.
Sarjakuva sisältää kaikki ne tunnusmerkit, mitä sarjan muistakin teoksista löytyy: uudet hahmot ovat mielikuvituksellisia, ja juoni koostuu eri tahojen kohtaamisesta. Tarinaa kuljetetaan paikoitellen uskaliaasti käyttämättä lainkaan dialogia tai muuta tekstiä.
Virginie Augustinin tyyli muistuttaa Jean-Claude Mézièresin tyyliä, ja hänkin onnistuu irroittelemaan avaruusolennoilla ihailtavan hyvin.
Valerian ja Laureline ovat tarinassa irrallinen sivuosa. Kriittinen lukija voisi arvostella, olisiko tarina tehokkaampi mikäli he eivät olisi mukana lainkaan. Samaan aikaan sarjan fanit ovat varmasti vain iloisia nähdessään tutut hahmot vielä uudestaan.
Sarjakuvan suomenkielistä suosiota kuvaa myös se, että se ehti myydä itsensä kahdesti loppuun muutaman viikon sisällä ilmestymisestään.
- Juha Salmi (Dragan)
Story House Egmont 2023 - Risingin tietokannassa
Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat on viime vuosien suurimpia scifi-ilmiöitä. Keinotekoinen olotila oli lähellä voittaa kaikki kolme suurta tieteiskirjallisuuspalkintoa, kun se voitti sekä Hugo- että Locus-palkinnot ja oli ehdokkaana Nebula-palkintoon. Tämän lisäksi koko sarja palkittiin Hugo-palkinnolla.
Keinotekoinen olotila jatkaa Hälytystilan tarinaa. Siinä Murhabotti-niminen turvallisuusandroidi joutui pelastamaan joukon tutkijoita. Samalla näille paljastui Murhabotin suurin salaisuus: Murhabotti ei noudata alkuperäistä ohjelmointia vaan on itsenäinen toimija.
Murhabotti antoi nimensä itselleen siksi, että se joskus tappoi paljon ihmisiä, jopa ne, joita hänen olisi pitänyt suojella. Sen muisti on pyyhitty sen jälkeen ja se haluaisi tietää asiasta enemmän. Nyt kun sillä on vapaus mennä minne tahansa, se päättää lähteä tutkimaan asiaa.
Suurin omaperäinen asia sarjassa on Murhabotin persoonallinen henkilöhahmo. Se kun on varsin ihmismäinen, mutta samalla selvästi ei ole. Murhabotille tärkeää ovat sen kuluttamat viihdevideot ja jos se saisi päättää, se ei muuta tekisikään. Ihmissuhteita Murhabotti ei kaipaa, vaikka jotkut onnistuvatkin pääsemään sen kuoren alle.
Kun ensimmäisessä osassa nähtiin Murhabotin ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, tällä kertaa hänen tärkeimmäksi keskustelukumppaniksi löytyy avaruusaluksen AI ART. Tämä on jälleen varsin hedelmällinen rajapinta seurata tarinaa.
Keinotekoinen olotila on parasta scifiä mitä tällä hetkellä suomeksi saa. Sarja on tutustumisen arvoinen kaikille genren ystäville.
- Juha Salmi (Dragan)
Hertta Kustannus 2023 - Risingin tietokannassa
Martha Wells on kirjailija, jolla on laaja julkaisuhistoria. Hän on kirjoittanut niin scifiä kuin fantasiaa ja kirjoittanut mm. nuortenkirjoja ja oheistuote kirjoja Stargate-sarjaan. Hälytystila oli kirja, joka käänsi hänen kirjailijanuransa. Se voitti Hugo-, Locus- ja Nebula-palkinnot parhaasta lyhytromaanista ja sarjan jatko-osat ovat keränneet vaikuttavalla tahdilla samoja palkintoja. 2021 sarja sai Hugo-palkinnon parhaasta sarjasta.
Hälytystilassa kaukaisella planeetalla on tutkimusryhmä kartoittamassa planeetan elinympäristöä. Pian paljastuu, että uhkaa löytyykin riittämiin. Seurueen turvallisuudesta vastaa erityisesti ohjelmoitu turvallisuusandroidi, jolla on ihmisiin nähden ylivertaiset kyvyt ja kehon ominaisuudet. Retkikunnan androidilla on lisäksi salaisuus: se on hakkeroinut oman hallintamoduulinsa ja on siten tiedostava ja itsenäinen henkilö. Ja tämän henkilön vastuulla on pelastaa retkikunta pulasta. Murhabotti ei oikeastaan tule ihmisten kanssa toimeen; hän joutuu salaamaan kykyjään eikä hän pidä suurimmasta osasta ihmisiä. Ihmiset puolestaan näkevät hänet koneena ja osa jopa pelkää tätä.
Hälytystila on ensiluokkaista scifiä, jossa yhdistyy toiminta ja huumori. Sitä voi varauksetta suositella scifistä pitäville. Hälytystilan kantava voima on Murhabotin kertojaääni. Televisiosarjoihin koukussa oleva analyyttinen tuhokone on varsin vahva hahmo, jonka olemus on tuotu hyvin esiin kaikissa Murhabotin toimissa.
Sarjan seitsemännen osan odotetaan julkaistavan tänä vuonna englanniksi ja sarjan toinen osa näkyi Hertta-kustantamon syksyn katalogissa.
- Juha Salmi (Dragan)
Hertta Kustannus 2023 - Risingin tietokannassa
Suomalainen kamariooppera kantaesittää Tanssin talossa 3.3. Max Savikankaan säveltämän Ihmisen jälkeen -tieteisoopperan. Teemu Mäen ohjaamassa suomenkielisessä teoksessa eri taidelajit kohtaavat tasa-arvoisesti uusimman tieteellisen tutkimuksen inspiroimana. Esityksessä käsitellään musiikin, tanssin, videotaiteen ja tekoälyn avulla tulevaisuuden ihmistä ja mitä tulee ihmislajin jälkeen.
Taidemusiikin piirissä on sävelletty aikaisemmin vain yksi merkittävä tieteisooppera, Karl-Birger Blomdahlin Aniara (1959). Tieteen ja teknologian edistyttyä kuudessakymmenessä vuodessa syntyi halu tehdä 2020-luvun vakavasti otettava monitaiteellinen tieteisooppera, joka hyödyntää uusinta tieteellistä tutkimustietoa ja esitysteknologiaa. Tarinassa ihmisen jälkeiset olennot tekevät kokeen, jossa ihmisen geenejä ja meemejä laitetaan lasta muistuttavaan olentoon.
Lue lisää...
Puistosta löytyy murhattuna nuori poika. Murhalle löytyy selvä epäiltykin, Terry Maitland, joka on opettaja ja nuorisoliikunnan ohjaaja. Maitlandin maine on ollut moitteeton, hän on ollut onnellinen ja yhteisön arvostama. Häntä vastaan on kuitenkin varsinainen todistusvuori: sekä useat silminnäkijät että rikospaikkatutkinta todistavat hänen olevan teon takana.
Rikoskomisario Ralf Anderson pidättää hänet näyttävästi varmana siitä, että rikos on läpihuutojuttu. Tutkinnan edetessä kuitenkin paljastuu Andersonin tutkinnan heikkous: koska hän piti Maitlandia varmana syyllisenä, hän ei tutkinut Maitlandin murhapäivän liikkeitä. Maitlandilla nimittäin on vedenpitävä alibi siitä, että hän oli muualla murhan tapahtuessa. Mikäli vedenpitävä alibi on keinotekoinen, miksi Maitland olisi ollut niin huolimaton tehdessään rikosta? Miten hän on voinut olla kahdessa paikkaa samaan aikaan?
Stephen King on hyvä luomaan tarinoita, joiden keskipisteessä on tavalliset ihmiset. Siihen suurelta osin perustuu hänen menestyksensä. Kauhu on kauhua vain, kun sen mukana tulee avuttomuuden tunne. Tällä kertaa kysymyksenä on murhamysteeri, joka on sekoitus Kingin viimeaikaisia trillereitä ja hänen klassisempaa kauhua.
Ulkopuolinen ei ole aivan ongelmaton kirja. Ensinnäkin King on tutkinut samankaltaista asetelmaa aikaisemmassa kirjassaan Pimeä puoli. Se oli kirjana eheämpi kuin Ulkopuolinen, joka puolen kirjaa rakentaa mielenkiintoista asetelmaa, mutta joka ei onnistu ratkaisemaan sitä jännittävällä tavalla.
Lisäksi King tuo Mersumies-kirjasarjansa etsivähahmon tarinaan kesken kirjan. Vaikka hahmo ei sinällään vaadi tunnistusta, on hänen ilmaantumisensa siinä määrin pohjustamatonta, että se ärsyttää.
Silti Kingin kirjoja ei ole koskaan liikaa ja hänen faninsa varmasti viihtyvät kirjan parissa.
- Juha Salmi (Dragan)
Tammi 2018 - Risingin tietokannassa
