Alkuteos ilmestynyt 1962. Novellit ilmestyneet Weird Tales -lehdessä 1944–1952. Suomentanut Markus Harju. Kansikuva: Jani Nummela. Nidottu.
Sisältö:
- Talo Curwen Streetillä (The House on Curwen Street, 1944)
- Valvoja taivaalta (The Watcher from the Sky, 1945)
- Rotko Salapuncon tuolla puolen (The Gorge Beyond Salapunco, 1949)
- Avaimenvartija (The Keeper of the Key, 1951)
- Musta saari (The Black Island, 1952)
Professori Laban Shrewsbury katosi mystisesti talostaan Arkhamista kahdenkymmenen vuoden ajaksi. Nyt hän on palannut yhtä arvoituksellisesti ja omistautunut estämään muinaista pahuutta, Cthulhua, murtautumasta ikiaikaisesta vankilastaan. Kamppailua käydään ympäri maailmaa, mutta kaikkialla professoria ja hänen apulaisiaan vastassa ovat kiihkomieliset kultistit, merelliset hirviöt ja kaiken takana itse Cthulhu, joka nukkuu meren alla R’lyehissä odottaen vain tilaisuutta päästä hallitsemaan maailmaa.
August Derleth (1909–71) oli H. P. Lovecraftin ystävä ja yhteistyökumppani. Mestarin kuoleman jälkeen Derleth uurasti nostaakseen tämän tarinat nykyiseen suosioonsa. Omissa tarinoissaan hän täydensi ja yhtenäisti Lovecraftin luomaa mytologiaa ja laati oman tulkintansa Suurista Muinaisista. Derlethin kädenjälki näkyy voimakkaasti myös Lovecraftin tuotantoon perustuvissa suosituissa tietokone-, rooli- ja lautapeleissä.
Cthulhun jäljet koostuu viidestä pitkästä novellista, jotka kuuluvat samaan jatkumoon.
Lue lisää: Cthulhun jäljet - August Derleth
Arvostelu: Mixu Lauronen: Kontiainen
- Kirjoittanut Vehka
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Osuuskumma 2018 - Risingin tietokannassa
Mixu Laurosen Kontiainen on tuore ja tervetullut tuulahdus suomalaisen spefin kentällä. Dekkarin ja fantasian aineksia yhdistelevä teos virkistää ja viehättää, yllättääkin: toista samanlaista ei helposti tule vastaan. Ilahduttavaa onkin, että teos on myös molemmissa lajeissa omaperäinen ja onnistunut. Vaikka dekkaripuolelta katsottuna mysteerit ovatkin usein kevyitä ja suhteellisen yksinkertaisia, lukija pääsee kuitenkin yllättymään useaan otteeseen. Fantasiapuolella Kontiaisen vahvuuksia taas ovat mielenkiintoiset hahmot ja erinomaisesti toimiva arjen ja ympäristön kuvaus.
Kontiainen, kirjan nimikkohahmo, tekee jo melkeinpä itsessään kirjasta lukemisen arvoisen. Sokea tietäjä on kunnianhimoinen valinta, sillä kuvailu ilman näköaistin hyödyntämistä on kirjailijalle haastava tehtävä. Jonkin verran Lauronen kiertää sokeutta kuvaillessaan henkimaailmaa visuaalisestikin, mutta koska sekin istuu hahmoon ja osaltaan luo eroa todellisuuksien välille, kiertäminen on perusteltua ja sellaisenaan toimiva ratkaisu. Kontiaisen aisaparina kirjassa seikkailee Varis, joka ei suinkaan tyydy lemmikin rooliin tai statistiksi. Linnullakin on oma persoonansa ja omat tavoitteensa ja toiveensa, ja kaksikko kuvataankin kirjassa yllättävän tasavertaisena. Vaikka eläimiä keskeisissä osissa fantasiassa aina silloin tällöin nähdäänkin, tuntuu itsevarma ja omalaatuinen Varis tuoreelta ja kekseliäältä hahmolta.
Lue lisää: Arvostelu: Mixu Lauronen: Kontiainen
Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni
- Kirjoittanut Juha Salmi (Dragan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
RV-kustannus 2018
Yksi edellisvuoden puhutuimmista elokuvista oli Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman. Kyseessä oli yksi harvoista supersankarielokuvista, jonka päähenkilö on naissupersankari. Elokuvan menestyksen myötä on ollut luontevaa tarjoilla myös uutta hahmon alkuperäistä mediaa, sarjakuvaa. Tähän kysyntään vastasi RV-kustannus julkaisemalla Jill Thompsonin käsialaa olevan teoksen Ihmenainen: todellinen amatsoni.
Ihmenainen: todellinen amatsoni on varsin tuore synnyintarinatulkinta, se kun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Amerikkalaiset sarjakuvat syntyvät yleensä usean ihmisen vuorovaikutuksesta. Tämän kirjan tapauksessa Jill Thompson on kuitenkin hoitanut sekä käsikirjoituksen että kuvituksen. Hänelle annettu luottamus tehtävän hoitamiseen lienee varmasti seurausta hänen mittavasta sarjakuvaurastaan, sillä Thompson on ollut mukana tekemässä mm. Sandmania ja voittanut seitsemän Eisner-palkintoa (joista kaksi juuri tästä kirjasta).
Lue lisää: Arvostelu: Jill Thompson: Ihmenainen: todellinen amatsoni
Arvostelu: Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (Sensored Reality #1)
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Tammi 2018 - Risingin tietokannassa
Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan kirjoittama Beta aloittaa uuden Sensored Reality -trilogian. On vuosi 2117 ja merenpinnan nousun takia maailma on muuttunut hyvin erinäköiseksi. Teoksessa tavataan 16-vuotias Bug, oikealta nimeltään Minako Takeda. Hänen japanilainen isänsä on kuollut vähän aikaa sitten ja kirjan alussa tyttö on juuri muuttanut suomalaisen äitinsä kanssa Helsingin kaupunkisaareen.
Jo kirjan ulkoasu antaa vihjeen, millainen maailma teoksen sivuilta on löydettävissä. Teoksen takakansi nimittäin muistuttaa suuresti pelipakkausta. Dystooppinen teos vertautuu teemoiltaan Ernest Clinen Ready Player Oneen ja Piia Leinon Taivaaseen, joissa on yhdistävänä tekijänä pelaajan kehoon mukautuva aistimuksia välittävä pelipuku ja virtuaalimaailma sekä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia pakolaisvirtauksia ja slummikyliä. Betan maailmassa ilmastonmuutokseen on kuitenkin puututtu. Vaikka vedenpinta onkin korkealla ja Pohjois-Euroopan talvet ankaria Golf-virran pysähtymisen takia, on ilmakehässä happea enemmän kuin vuosisatoihin. Teoksen maailmassa käytetään vihreää teknologiaa: kulkuvälineitä, jotka pakokaasun sijaan muodostavat happea, mikä on johtanut muun muassa suurikokoisiin sudenkorentoihin ja ihmisten lisääntyneeseen aktiivisuuteen.
Lue lisää: Arvostelu: Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (Sensored Reality #1)
Arvostelu: K. K. Alongi: Pakenijat (Kevätuhrit #3)
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
Otava 2018 - Risingin tietokannassa
Pakenijat on K.K. Alongin Kevätuhrit-trilogian päättävä teos, joka jättää paljon kysymyksiä vastaamatta. Sarja kattaa kokonaisuudessaan noin kahden viikon ajanjakson alkaen siitä, kun kuolemanaalloksi kutsuttu tapahtuma tappoi kaikki aikuiset ja lapset, lukuunottamatta muutamaan nuorta. Kuuden keskeisen hahmon selviytymiskamppailusta on kerrottu heistä jokaisen näkökulmasta. Harmillisesti vain punkkarityttö Jade on moniulotteinen ja sarjan aikana kehittyvä hahmo, muut ovat yksiulotteisia ja stereotyyppisiä: Susette on kaunis, Tomi urheilullinen, Sara heppatyttö, Ali somali ja Jesse tukeva nörttipoika, joka ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa.
Pakenijat jatkaa suoraan siitä, mihin Ansassa jäi. Toivolan talo on palanut ja nuoret ovat pääosin selvinneet ulos ajoissa. Helikopteri laskeutuu niitylle ja oudot miehet kaappaavat mukaansa Jaden ja Alin. Jade herää hämärästä junavaunusta déjà vuna trilogian alkutilanteesta ja päätyy sellimäiseen huoneeseen laitoksessa, missä kaikki puhuvat venäjää. On hieno ratkaisu laittaa teräväsanainen ja Alin ihonväriin takertuva Jade tilanteeseen, jossa ainoa ihminen, jonka hän tuntee ja johon voi luottaa on tuo samainen poika. Kokemus vaikuttaa Jadeen ja hänen ajatusmaailmaansa suuresti.
Lue lisää: Arvostelu: K. K. Alongi: Pakenijat (Kevätuhrit #3)
Arvostelu: Anne Leinonen: Noitakirja
- Kirjoittanut Niina Tolonen (Nafisan)
- Kategoria: Kirja-arvostelut
WSOY 2018 - Risingin tietokannassa
Anne Leinosen Noitakirja on jälkimmäinen puolikas kirjaparista, jonka ensimmäinen osa Kirjanoita ilmestyi vuosi sitten. Teos jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin se ensimmäisen kirjan lopussa jäi: Auran tätinä esiintynyt noita Selma on kaapannut aineettomaksi muuttuvan poikansa Pyryn mukanaan Helsinkiin. Aura ei pysty seuraamaan kaksikkoa, koska noita on sulkenut kaikki todellisuusaukot Helbyn ja Helsingin todellisuuksien välillä. Auran on kuitenkin löydettävä polku maailmasta toiseen, sillä tytön tehtäväksi tulee pelastaa paitsi rakastamansa poika, myös koko Helby.
Reitti löytyy Nuuksion aarniometsästä, joka on Helbyn puolella joutunut kirjataikuuden kohteeksi ja muuttunut Robert Holdstockin Alkumetsän vaikutuksesta vaaralliseksi. Leinonen on lainannut sanamagiaan katkelmia monista muistakin teoksista aina William Shakespearen Myrskystä Aino Kallaksen Suden morsiameen ja Emmi Itärannan Teemestarin kirjaan. Kotimainen kirjallisuus on läsnä vahvasti, sillä tekstin sekaan on pudoteltu lainausten lisäksi myös yksittäisiä sanoja, jotka liitetään tiettyihin kirjailijoihin, esim. Pahanukke viittaa Magdalena Haihin ja mifongit J. S. Meresmaahan.
Lue lisää: Arvostelu: Anne Leinonen: Noitakirja
rudi92, punnort, FreakyMike
Uusin jäsen: Lyydia Ylätalo
Jäseniä yhteensä: 8561