Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teos 2012 - Risingin tietokannassa

Kustannusosakeyhtiö Teos julkisti 2010 suurin scifi- ja fantasiaromaanikilpailun, jonka tuomaristoon kuului mm. Finlandiallakin kunnioitettu genrekirjailija Johanna Sinisalo. Kilpailuun saapui yli 350 käsikirjoitusta - määrä, josta parhaaksi selviäminen ei ole pieni juttu.

Kilpailun ykkönen, Emmi Itärannan Teemestarin kirja on lupaava esikoisromaani, mutta ennen kaikkea hyvä ja eheä tarina. Tarina sijoittuu vähintään joidenkin satojen vuosien, mahdollisesti pidemmänkin ajan päähän oman planeettamme tulevaisuuteen. Eletään dystopistisessa yhteiskunnassa, jota leimaavat tiukka sotilasjuntta ja jatkuva puute vedestä.

Kulttuuri tuntuu läpileimatun aasialaiselta teeseremoineen ja nimistöineen, johon on sekoitettu toisaalta tuttuja suomalaisiakin nimiä. Eletään nimittäin jossain Kuusamon lähellä ihan kotoisessa Suomessa. Planeetan pinnanmuodot ovat muuttuneet napajäätiköiden sulamisen jälkeen, meri on korkeammalla ja - mikä kirjan kantava teema onkin - makeasta vedestä on jatkuva pula. "Entismaailmasta" kertovat vain muoviroskat, kuten jätesäkit ja VHS-nauhat.

Kirjan päähenkilö Noria perii isältää teemestarin ammatin ja sen ohessa myös suuren salaisuuden kotikylän lähellä sijaitsevasta makeanveden lähteestä. Norian omaatuntoa kolkuttaa nähdä muiden kärsivän kuivuudesta, ja vähitellen lähteen salaisuus alkaa paljastua myös muille kyläläisille. Mysteeriksi jää, miltä osin vesipula on todellista ja miltä osin hallinnon aiheuttamaa. Kirjan ehkä kutkuttavin piirre onkin, ettei se paljasta kaikkea: saamme kyllä tietää päähenkilöiden kohtalot, mutta emme totuutta maailmasta, jossa he elävät.

Kerrontatavassa on jotain tutun sinisalomaista: keskitytään henkilöiden tunnemaailmaan ja ajatuksiin, tuodaan niiden kuvaus osaksi tarinan esitystä. Juoni on kiitettävän selkeä ja - huolimatta päähenkilön mielenmaailmassa haahuilusta - kerronta keskittyy myös tarinan kuljettamiseen. Tämä on miellyttävää vaihtelua kotimaisia (nais)kirjailijoita hiukan vaivanneesen surrealismitartuntaan.

En osaa sanoa miten onnistunut Itärannan dystopia on: ilmaston lämpenemisestä tästä on kyse, niille rajoille asti, että napajäätiköt ovat täysin sulaneet. En ole ilmastotieteilijä, mutta lukisin mielelläni sellaisen tekemän arvion kirjasta. Lukiessa maailma tuntuu silti uskottavalta hyönteismäärineen kaikkineen, ja varmasti se keskivertolukijalle riittääkin.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Teemestarin kirjaan: lyhyenä niteenä se ei paljon aikaakaan vie. Juonen kuljettelun ja kutomisen taidossa kirjasta voi ottaa oppia varmasti monikin muun muassa juuri Teoksen kisaan osallistunut kirjoittaja. Anti ekologisen sanoman välittäjänä jää silti vaisummaksi kuin vaikkapa lähimmässä verrokissa, Johanna Sinisalon Enkelten veressä.

 

 

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (22 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 62 vierailijaa
Echramath
Uusin jäsen: Maija
Jäseniä yhteensä: 8675