Steph Swainston: Uusi maailma (Nelimaa-trilogian päätösosa)

Like 2012 - Risingin tietokannassa

Nelimaa-trilogian aloitusosa Kuolemattomien kaarti oli kirjailija Steph Swainstonin esikoisteos, joten trilogian päätösosan, Uuden maailman, voi katsoa päättävän hänen esikoistyönsä. Uutta maailmaa ei ole tarkoitettu täysin itsenäiseksi teokseksi eikä se sellaisena myöskään toimi, joten tätä sarjaa lukemattomien kannattaa tutustua alkajaisiksi edeltäviin osiin ja vaikkapa niistä tekemääni arvosteluun.

Vaikka Uuteen maailmaan ei kannata tarttua lukematta ensin aikaisempia osia, se ei kuitenkaan jatka suoraan niiden tapahtumakulkuja tai edes käsittele aivan samoja aihepiirejä. Samaa tosin saattoi todeta jo toisen osan suhteesta ensimmäiseen. Niitä lukiessani toivoin, että tämä kolmas osa saisi sidottua niiden erilaiset ja irtonaiset langanpäät yhteen, enkä aivan pettynytkään. Uusi maailma saattaa suuren kuvion päätökseen mielestäni täysin tyydyttävästi, joskin se myös korostaa sitä, että toinen osa Aika on lahjoista suurin jää liki tyystin irtonaiseksi syrjähypyksi ja silkaksi valtateemojen tutkielmaksi, joskin toki ihan viihdyttäväksi sellaiseksi.

Uusi maailma paitsi yhtenäistää trilogiaa, on myös yhtenäisempi omalta toteutukseltaan. Keisarin Arkkitehti toteuttaa kunnianhimoista patohanketta, jonka päämääränä on hankkiutua maata vaivaavista turilaista lopullisesti eroon. Jant, Keisarin Airut, hoitaa yhä hommiaan erikoislaatuiseen tapaansa ja livahtaa kesken patohankkeen kauas etelään, etsimään ystävänsä Salaman kadonnutta tytärtä. Tämä etsintäretki ei kuitenkaan aiheuta samanlaista pientä päämäärättömyyden vaikutelmaa kuin edellisissä kirjoissa tapahtunut harhailu, vaan osaset muotoutuvat ehjäksi kokonaisuudeksi. Myöskään aiemmin kritisoimani Siirroksen eli hämmentävän rinnakkaistodellisuuden toteutus ei ajaudu tässä kirjassa hukkateille, vaan sen merkitys nivoutuu sekä aiempiin tapahtumiin että trilogian loppuratkaisuun ihan kohtalaisesti. Loppuratkaisu ei noin yleisesti ottaen ole aivan sellainen järisyttävä pamaus kuin mitä itse alkuun toivoin ja mitä edeltävät osat tuntuivat vaativan, mutta sen sijaan se onkin hienovarainen ja jopa älykäs.

Swainston on löytänyt uuden tason hahmoihinsakin. Jos ne olivat jo ennestään monipuolisia ja erilaisia, nyt niistä paljastetaan hyvinkin hienostuneella tavalla lisää ulottuvuuksia. Lukija luulee jo tietävänsä kaiken Jantista, joka on sentään minämuotoinen kertojahahmo, mutta silti muut hahmot onnistuvat puheillaan avaamaan tästä aina vain uusia puolia. Syväluodattavaksi pääsee myös trilogian toiseksi tärkein henkilö, Salama, joka ei hänkään ole niin yksinkertainen kuin miltä vaikuttaa. Kerronnan ja juonenkuljetuksen mainiota toteutusta täydentää suomentaja J. Pekka Mäkelän osaava ja vivahteita suorastaan merkillepantavasti tavoittava käännös.

Kaiken kaikkiaan kiittelen kirjailijaa hienosta ja erilaisesta trilogiasta, suosittelen sitä aivan kaikille, ja toivon Swainstonin jatkavan uraauurtavan kirjallisuuden kirjoittamista. Minä ainakin luen.

Keskustelu Swainstonin kirjoista Lukusalissa.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (2 vastausta).
Paikalla 5 jäsentä ja 85 vierailijaa
Kuurankukka, Jouni, LordStenhammar, Cascade`s, kyty
Uusin jäsen: Anton Niinikoski
Jäseniä yhteensä: 8757