Anu Holopainen: Varjoja

Karisto 2011 - Risingin tietokannassa

"Varjoja on kirja, joka kertoo muutoksesta, rajoista ja niiden rikkomisesta - naisista, jotka ovat muutakin kuin kauppatavaraa!"

Anu Holopainen jatkaa rohkeaa soihdun kantamista feministisen fantasian parissa. Naisten välinen rakkaus on vain yksi esimerkki vaikeista aiheista, joita kirja käsittelee. Naisjohtajuus puhututtaa edelleen, jopa nykypäivän Suomessa. Ainoana miinuksena kirjassa pidän sen paikoin liian modernia kieltä - lääkäripäivät ja sohvat eivät tunnu istuvan Syysmaan ajankuvaan. Maaseudun elämä muistuttaa keskiajan arkista menoa kun taas kaupungit ovat antiikin edistykselliseen tyyliin varustettu hienolla arkkitehtuurilla ja kylpylöillä.

Syysmaa-sarjan aiemmasta osasta, Yölaaksosta, jäi vähän outo olo: ketään tuttuja sarjan aiemmista kirjoista ei juurikaan tavattu. Yölaakson päähenkilö Lorana oli kotoisin aivan eri puolelta Syysmaata kuin missä tarina oli aiemmin liikkunut. Siksi olikin enemmän kuin mielenkiintoista huomata, että nyt sivujen väliin oli kuvattu mm. sarjan alkujaksoista tuttujen Adairan ja Zaran elämää.

Yölaakson ihmisten erilaisuus korostuu tässä sarjan viidennessä osassa, sillä Kolmisointu, jonka suojissa Lorana oli viettänyt vangittua elämää, pakeni naisen kanssa hämärän valtakunnasta Syysmaan loppukesän auringonpaisteeseen. Punatertun, kielletyn Villipihlajanpalvojien kylän johtajalle Zaralle on kertynyt sydämen ja mielen muitakin huolia kuin ateismiin taipuvainen erakko, Kolmisointu. Viinisatoa vaivaavat tuhohyönteiset ja Satosalesissa Adaira ei tunnu saavat mitään aikaiseksi puolisonsa Merkinosin kanssa. Heidän tehtävänään kun viinin myymisen lisäksi olisi Villipihlajan naismyönteisen uskonnon sanoman levittäminen ja uusien kannattajien hankkiminen.

Loranan raskaus ei suju täysin ongelmitta: se on lyhyempi kuin syysmaalaisilla naisilla johtuen lapsen isästä. Yölaaksolainen Hyräily lumosi nuoren Loranan, joka kantaa nyt yhden yön seurauksena hedelmää. Lapsen suhteen Loranalla on paljon odotuksia. Päästyään Punatertun kylään hän jopa toivoi synnyttävänsä tytön. Rakkaus muuttuu peloksi ennen synnytystä, ja Lorana näkee siitä jopa painajaisia. Mitä, jos lapsi synnyttyään muistuttaakin enemmän isäänsä kuin syysmaalaisia? Onko äidinrakkaus ehdotonta, vai onko uusi tulokas liian pelottava jopa erilaisuutta hyväksyvälle yhteisölle?

Lorana, joka on saanut kasvatuksen miesten dominoimassa kalastajakylässä, huomaa nopeasti tilaisuutensa tulleen oman asemansa parantamiseksi. Zara on yksinäinen, sillä hänen Varjolinnan aikaiset ystävänsä ovat hajaantuneet kuka minnekin: Adaira asuu viinikauppiaan puolisona kaupungissa, Ørunnân vaeltaa metsästäjien mukana ja Sissa on ottanut Yvonan äidin roolin hoidettavakseen. Vaikka Zaran paljastus rakkaudestaan naisia kohtaan ensin kauhistuttaa Loranana, ei hän voi olla leikittelemättä ajatuksella "entä jos". Ystävyys muuttuu nopeasti suunnitelmallisuudeksi. Lorana ruokkii Zaran vihaa ulkopuolisia kohtaan. Metsälehmusta palvova Rakhenes on nimittäin luvan kanssa saanut aikoinaan istuttaa Villipihlajan sisaren kylän keskelle, mutta Loranan kaataessa vettä myllyyn ei puu kestä uskontojen kannattajien riitoja.

Punatertussa eletään murrospisteessä – paratiisiin on luikerrellut käärme, joka saa ihmiset kääntymään toisiaan vastaan, jopa vanhat ystävät.

 

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (3 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 49 vierailijaa
Dynierax
Uusin jäsen: Hilla Karjalainen
Jäseniä yhteensä: 8699