Isaac Asimov: Tähdet kuin tomua

Jalava 2011, alkup. 1951 -  Risingin tietokannassa

Tähdet kuin Tomua

Aloittaessani Asimovin Tähdet kuin tomua -kirjan lukemisen muistelin lämmöllä erästä joulua lukioiässä. Olin lainannut seitsemän Asimovin kirjaa ja vietin mitä mukavimman loman Säätiön parissa. Sitä seurasivat Asimovin robottikirjat, joista myös pidin. Niinpä Tähdet kuin tomua herätti minussa toiveita hienosta lukukokemuksesta ja oivalluksista.

Tähdet kuin tomua kertoo tilallisen pojasta Bironista. Hän on ollut Maassa opiskelemassa, ja juuri kun hän valmistumaisillaan, hänet tempaistaan tähtienväliseen seikkailuun. Tarina alkaa heti toiminnalla. Bironilla ovat vastassaan Tyrannian imperiumi ja sen juonittelut. Matkallaan hän kohtaa tytön. Tarinassa on avaruusaluksia, sädepyssyjä ja radiopuhelimia alusten väliseen kommunikaatioon. Kirja sisältää loistavat elementit viihdyttääkseen ketä tahansa nuorta, joka kaipaa toimintaseikkailua.

Ja siinä olivatkin ne positiiviset puolet.

Kirja ei ole Asimovin parhaimmistoa, ja Asimov oli itsekin sitä mieltä. Mistä aloittaa? Hahmot ovat ohuita eikä heidän historiasta eikä kiinnostuksista kerrota mitään muuta kuin mikä on ehdottoman olennaista tarinalle. Päähenkilö Bironista emme opi sen enempää kuin että hän pitää itseään älykkäänä ihmisenä ja että hän on tilallisen poika. Ja että hän osaa ajaa avaruusalusta, koska hän osaa aluksessa olevien kirjojen perusteella laskea seuraavat hyppykoordinaatit.

Koko kirjassa on yksi ainoa nainen, jotta päähenkilöllämme olisi romantiikka. Tämä kirjan "romantiikka" on säälittävin yritys, mihin olen törmännyt vuosiin. Ensin äksyillään, yhtäkkiä vähän pussataan ja seuraavaksi päätetään häistä. Kirjan ainoa nainen saa kuitenkin osakseen eniten kuvausta kaikista kirjan henkilöistä. Hän on lellitty, tiuskiva pikku prinsessa, jolle vaatteet ja meikit ovat tärkeitä. Hän on 50-luvun naiskliseiden ruumiillistuma. Hän ei ole älyn jättiläinen eikä oikeastaan tee juuri mitään. Aivan niin kuin Asimov ei olisi ennen tätä kirjaa tavannut ainuttakaan naista tosielämässä.

Tämän kirjan vahvuudet olivat selvästi sen avaruusseikkailun ja tieteen kuvauksessa, ja puhun tästä tarkoituksella mennessä aikamuodossa. Asimovin kirjaan ripottelemat yksityiskohdat saivat varmasti aikoinaan lukijansa ihastelemaan tulevaisuuden tekniikkaa, mutta nyt 60 vuotta myöhemmin ovat yksityiskohdat auttamatta vanhentuneet. Ne eivät enää aiheuta ihastusta eivätkä vihastusta, vaan tahattomia naurunpyrskähdyksiä. Ollakseen avaruusajan tarina on ajan teknologia vielä kovin analogista.

Tähdet kuin tomua on malliesimerkki 50-lukulaisesta pojille suunnatusta toimintatarinasta. Ikävä kyllä Asimoville tärkein asia tässä kirjassa oli tekniikka, joka ei ole kestänyt ajan hammasta (ellei sitten halua lukea kirjaa komediana). Tarina yrittää olla jotain, mutta se jää hyvin yksinkertaiseksi ja hahmot paperiukkojen tasolle. Tarinana tämä olisi toiminut varmaan paremmin lyhennettynä novellina. Nykyiselläänkin kirja on onneksi varsin nopea luettava. Muuta Asimovin tuotantoa ei kuitenkaan pidä tämän kirjan perusteella tuomita.

Keskustele kirjasta lisää Lukusalissa.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (9 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 34 vierailijaa
HourglassEyes
Uusin jäsen: Irma Niemiaho
Jäseniä yhteensä: 8737