Stephen King: 22.11.63

Tammi 2013 - Risingin tietokannassa

Kauhun mestari Stephen King on kirjoittanut jälleen yhden tiiliskiven. Useita palkintoehdokkuuksia ja kehuja saanut 22.11.63 kertoo äidinkielenopettaja Jake Eppingistä, joka löytää pikaruokalan varastosta portin vuoteen 1958. Sinne hän päättää jäädä aina vuoteen 1963 asti estääkseen Lee Harvey Oswaldia tappamasta John F. Kennedyä.

Lähtökohdiltaan kirja kuulostaa erinomaiselta: on mielenkiintoista myös nähdä, mitä King saa irti aikamatkustuksesta. Yli 850 sivun pituinen kirja on tosin uhkaava näky, ja vaati lukijalta rohkeutta käydä sen kimppuun. Kirjalla on monia eri vaiheita, ja toisinaan se tuntuu olevan jopa monta eri kirjaa. Osittain Looper -tyylistä aikamatkustusta, osittain vaihtoehtoishistoriaa, aimo annos draamaa ja romantiikkaa, siellä täällä kutkuttavaa jännitystä ja hyppysellinen aivot ympäri kääntävää yliluonnollisuutta. Nämä eri vaiheet kestävät toisinaan niin kauan, että aiemmat juonet ja motiivit ja oletetut tulevat alkavat jo unohtua. Silti King onnistuu sitomaan narut näppärästi yhteen, vaikka varsinkin pitkä keskiosa tuntuu olevan pelkkää täytettä. Aikamatkustus jää enemmän juonen keinoksi sen sijaan, että nousisi pääasiaksi.

Jatkuvan jännityksen ja toiminnan ystäviä voi odottaa pettymys. Kirja on pitkä matka niin lukijalle kuin kirjan päähenkilölle, aikoohan Jake elää menneessä viisi vuotta. Sekaan mahtuu paljon muutakin kuin vain Kennedyn pelastussuunnitelman toteuttaminen, myös tavallista elämää. Kirja ei kuitenkaan päädy tylsäksi vaikka vauhti hidastuukin, ja jos kirjan mukana jaksaa mennä, löytää itsensä myös monista pulssia kiihdyttävistä kohtauksissa.

Aikamatkustus ei koske ainoastaan Jakea vaan se on myös lukijan itsensä matka. Paikoittain King on kuvaillut todella yksityiskohtaisesti 50-60-lukujen vaihteen Amerikkaa aina hinnoista tuoksuihin asti. Lukijan ei ole välttämätöntä tietää Kennedystä, murhan yksityiskohdista tai muustakaan, sillä King selittää nämä asiat, joskin ennakkotiedot auttavat muutamissa hankalimmissa vaiheissa selkeyttämään suurempaa kuviota.

Kirjoitustyyli itsessään on puhdasta Kingiä, josta joko pitää tai ei. Kirjaa ei voi sanoa perinteiseksi Kingiksi, sillä se sisältää varsin vähän mitään kauhuelementtejä ja yliluonnollisuuskin on vain taustalla vaikuttava aikamatkustus, joka toisinaan tuntuu olevan jopa väärässä paikassa.

Kirjan avatessa ottaa kutsun vastaan pidemmälle matkalle, joka ei missään nimessä ole huono päätös. Kirjan kanssa tehty sopimus on kuitenkin väistämättä pitkä, mutta sen aikana King näyttää osaavansa muutakin kuin kaikkien tietämää kauhua. Hän luo hahmoja, jotka kasvavat valtaviin mittoihin ja joita lukija oppii rakastamaan. Mutta se on varsinkin silloin kun King pääse vauhtiin, todistaa hän olevansa kauhun ja kirjallisuuden todellinen kingi.

Keskustele aiheesta foorumilla (224 vastausta).