Kirja-arvostelut

Tammi 2018 - Risingin tietokannassa

Terhi Tarkiainen: Pure mua

Hän omisti vampyyrin. Vampyyreja oli olemassa ja niitä myytiin ja hän omisti niistä yhden. Hän oli vampyyrinomistaja. Mikä oli kai vähän sama kuin olla koiranomistaja, mutta kakkapussien sijaan hän saisi kulkea sen perässä ruumispussien kanssa.

Anna saa 30-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi ihka oikean vampyyrin, joka komeine ulkomuotoineen on kuin elävä (tai siis kuollut) klisee hänen lukemistaan vampyyriromaaneista. Mukana tulee häkki, kaulapanta ja omistajan opas. Annaa lahja ei ilahduta lainkaan, mutta sen palauttaminen osoittautuu haasteeksi, sillä vampyyreitä lemmikeiksi toimittava Kennel-yhtiö on perin vaikeasti tavoitettavissa.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).

Gummerus 2017 - Risingin tietokannassa


Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia aloitti kotimaisen fantasiaepookin, joka yhdistelee genren perinteiseen kuvastoon steampunkkia ja westerniä varsin onnistuneesti. Siinä, missä ensimmäinen osa sarjaa esittelee maailmaa matkakertomuksen muodossa, Seleesian näkijä tuntuu ylipitkältä roadtripiltä. Hahmot ovat jatkuvassa liikkeessä paikasta toiseen ja missään vaiheessa ei ehditä vetää kovinkaan montaa hengenvetoa ennen kuin lähdetään taas tien päälle jalan, hevosen selässä, vaunuissa, laivalla tai zeppeliinillä.

Aleia on nuori nainen, joka on unohtanut menneisyytensä. Hän heräsi seleesimies Corildonin luona. Mies otti hänet suojatikseen ja saatuaan vihiä Aleian lumouksesta kaksikko teki ensimmäisen kirjan mittaisen matkan koko Dwyrin mantereen halki. Toinen osa alkaa laivasta, joka vie päähenkilöitä Seleesiaan, joka ei ole saari, niin kuin jotkut vähättelevät, vaan kokonainen toinen manner. Siellä levoton vaeltaminen jatkuu.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).

Otava 2018 - Risingin tietokannassa


Carlos Ruiz Zafónin maagisessa Espanjassa kirjat ovat melkoisia kohtalon vartijoita. Ne sitovat yhteen kirjoittajansa, lukijansa ja havittelijansa tavalla, josta ei vauhdikkaita juonenkäänteitä puutu. Jos Zafón eläisi kynäilemässään maailmassa, hänenkin teoksensa taitaisivat olla yhtä kohtalokkaita opuksia.

Zafónin Henkien labyrintti on Unohdettujen kirjojen hautausmaa -saagan neljäs ja samalla viimeinen osa. Teos on monikerroksinen, lukuisten sisäkkäiskertomusten ja vaihtelevien vuosikymmenten keitos, jossa Semperen perheen, heidän uskollisen apurinsa Fermínin, ja muiden edellisistä osista tuttujen hahmojen, kuten piinatun David Martinin, napakasti yhteen kietoutuneiden menneisyyksien salat selviävät. Henkien labyrintti onkin taattua Zafónia, jossa juoni etenee junan lailla, paljastaen uusia käänteitä yhä kiihtyvällä tahdilla.

Verrattuna sarjan aloittaneeseen, maagisella realismilla kuorrutettuun ja täysin mukaansa temmanneeseen dekkariteokseen Tuulen varjoon, tyyliltään synkempään ja melko paljon vaisumpaan Enkelipeli-kakkososaan ja jokseenkin unohdettavaan kolmososaan Taivasten vankiin, Henkien labyrintti on kuitenkin vähemmän maaginen ja enemmän väkivaltainen. Ruumiita tulee pinoksi asti, mädän lemu leijuu ilmoilla tuon tuostakin ja rujoilla yksityiskohdilla jopa mässäillään.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).

Osuuskumma 2018 - Risingin tietokannassa


Mixu Laurosen Kontiainen on tuore ja tervetullut tuulahdus suomalaisen spefin kentällä. Dekkarin ja fantasian aineksia yhdistelevä teos virkistää ja viehättää, yllättääkin: toista samanlaista ei helposti tule vastaan. Ilahduttavaa onkin, että teos on myös molemmissa lajeissa omaperäinen ja onnistunut. Vaikka dekkaripuolelta katsottuna mysteerit ovatkin usein kevyitä ja suhteellisen yksinkertaisia, lukija pääsee kuitenkin yllättymään useaan otteeseen. Fantasiapuolella Kontiaisen vahvuuksia taas ovat mielenkiintoiset hahmot ja erinomaisesti toimiva arjen ja ympäristön kuvaus.


Kontiainen, kirjan nimikkohahmo, tekee jo melkeinpä itsessään kirjasta lukemisen arvoisen. Sokea tietäjä on kunnianhimoinen valinta, sillä kuvailu ilman näköaistin hyödyntämistä on kirjailijalle haastava tehtävä. Jonkin verran Lauronen kiertää sokeutta kuvaillessaan henkimaailmaa visuaalisestikin, mutta koska sekin istuu hahmoon ja osaltaan luo eroa todellisuuksien välille, kiertäminen on perusteltua ja sellaisenaan toimiva ratkaisu. Kontiaisen aisaparina kirjassa seikkailee Varis, joka ei suinkaan tyydy lemmikin rooliin tai statistiksi. Linnullakin on oma persoonansa ja omat tavoitteensa ja toiveensa, ja kaksikko kuvataankin kirjassa yllättävän tasavertaisena. Vaikka eläimiä keskeisissä osissa fantasiassa aina silloin tällöin nähdäänkin, tuntuu itsevarma ja omalaatuinen Varis tuoreelta ja kekseliäältä hahmolta.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (1 vastausta).

RV-kustannus 2018

Yksi edellisvuoden puhutuimmista elokuvista oli Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman. Kyseessä oli yksi harvoista supersankarielokuvista, jonka päähenkilö on naissupersankari. Elokuvan menestyksen myötä on ollut luontevaa tarjoilla myös uutta hahmon alkuperäistä mediaa, sarjakuvaa. Tähän kysyntään vastasi RV-kustannus julkaisemalla Jill Thompsonin käsialaa olevan teoksen Ihmenainen: todellinen amatsoni.

Ihmenainen: todellinen amatsoni on varsin tuore synnyintarinatulkinta, se  kun julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Amerikkalaiset sarjakuvat syntyvät yleensä usean ihmisen vuorovaikutuksesta. Tämän kirjan tapauksessa Jill Thompson on kuitenkin hoitanut sekä käsikirjoituksen että kuvituksen. Hänelle annettu luottamus tehtävän hoitamiseen lienee varmasti seurausta hänen mittavasta sarjakuvaurastaan, sillä Thompson on ollut mukana tekemässä mm. Sandmania ja voittanut seitsemän Eisner-palkintoa (joista kaksi juuri tästä kirjasta).

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).
Paikalla 36 vierailijaa
Uusin jäsen: Anni Loukasmäki
Jäseniä yhteensä: 8545