Historiallisista romaaneistaan tunnettu Jukka M. Heikkilä on jo pitkään osallistunut sivustomme elämään. On korkea aika koota kirjailijan ajatuksia yhden otsikon alle: sananen romaaneista, toinen antiikista sekä jokunen myös monia risinglaisia kiinnostaneesta kirjoitusprosessista. Vuonna 1966 syntynyt Heikkilä on vannoutunut antiikin harrastaja ja siviilissä kauppatieteilijä. Esikoisromaani Merikonsuli julkaistiin WSOY:llä vuonna 1995, ja uusin romaani, Kariston julkaisema Germania, näki päivänvalon viime vuonna. Lisätietoja romaaneista saa mm. kirjailijan kotisivuilta .

 

Kirjat ja kirjallisuus 

 

Varmasti jokainen kirjoittaja on myös kirjojen lukija. Miten sinä löysit kirjallisuuden? Millaisia kirjoja luit nuorena?

Nuorena tuli luettua kertaalleen kaikki Alistair McLeanin jännärit ja Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat. Sarjakuvista mieleen jäivät eniten Korkeajännitys ja Prinssi Rohkea. Tietokirjoista sieluuni pysyvän jäljen jättivät ainakin Niccolo Machiavellin Valtiollisia Mietelmiä ja Jacques Monodin Sattuma ja Välttämättömyys. Antiikin kirjoittajista minuun eniten kolahtivat Plutarkhos, Titus Livius, Polybios,Thykydides...

 

Mitkä kirjat ja kirjailijat ovat eniten vaikuttaneet omaan tuotantoosi? Entä oletko ottanut tietoisia vaikutteita?

Suuria kirjallisia esikuviani olivat Robert Graves ja Alfred Duggan; mieleen jäivät erityisesti ”I, Claudius” ja ”Elephants and Castles”. Tämä näkyy varmasti kolmen ensimmäisen kirjani osalta, mutta sittemmin olen hakeutunut omille poluilleni ja pyrkinyt entistä erilaisempaan ilmaisuun yksittäisissä kirjoissa. Kielellisen ilmaisun osalta olen suuressa kiitollisuudenvelassa antiikin klassikkojen käännöksille sekä suomeksi että englanniksi.


Mistä oma kirjoittamisesi lähti, kuinka innostuit aiheesta?

Olen halunnut kirjoittaa romaanin (huom. siis yhden romaanin) niin kauan kuin muistan eli en löydä lapsuuteni muistoista hetkeä, jolloin tämä halu olisi syntynyt. Se on kai aina ollut läsnä. Kun sitten onnistuin kirjoittamaan sen yhden kirjan, tuntui jotenkin luontevalta jatkaa.

 

Sinulta on julkaistu kuusi romaania. Kuinka koet kehittyneesi tänä aikana, nimenomaan kirjoittajana?

Oikeastaan kehitys jakautuu kahteen: on yksi vaiherikas esikoisromaanin syntytarina ja sitten on vain toistokertoja. Ensimmäiseen kirjaan oli pakko laittaa 'kaikki', mutta sitten on ollut helpompi valita painotuksia.

Antiikki ja kirjojesi teemat


Mistä innostus historiaan? Entä nimenomaan antiikkiin?

Geneettinen koodimme on tarkoitettu selviytymiseen evoluutioympäristössä (eli Afrikan savannilla), mutta kulttuuriperimämme on historian sanelema. Tunnemme nälkää ja janoa ja kaipaamme seksiä kuten biologiamme sanelee, mutta uskomuksemme sekä oikeina ja väärinä pitämämme asiat ovat edellisten sukupolvien aikaansaannoksia. Erityisesti antiikin ajan kulttuuriperimä on länsimaisessa sivistyksessä läsnä joka hetki, vaikka sitä ei harjaantumaton silmä aina heti erota. Esimerkiksi tämä teksti on kirjoitettu latinalaisilla aakkosilla...


Voisitko kuvitella kirjoittavasi jostain muusta aikakaudesta?

Nuorukaisena halusin kirjoittaa romaanin, jonka tapahtumat sijoittuivat Kaksoisvirranmaahan. Olin erityisen kiinnostunut heettiläisistä. Sitten innostuin kreikkalaisista ja roomalaisista ja sillä tiellä olen toistaiseksi pysynyt.

Toisen maailmansodan historian tunnen melko hyvin, mutten ole koskaan ajatellut kirjoittaa siihen aikaan sijoittuvaa romaania. Jos nyt siirtyisin toiseen menneeseen aikakauteen, vaihtoehtoja olisivat käytännössä Kaksoisvirranmaan kukoistus tai viikinkien aika. Paljon todennäköisempää on kuitenkin siirtyminen fantasiaan tai tulevaisuudenkuviin. Miehitetty Mars-lento on aina suuresti kiehtonut mieltäni.

 

Historiallisten romaanien taustalla on toki laajempi kiinnostus aikakauteen. Harrastatko teemaa jotenkin muuten? Seuraatko esimerkiksi alan tutkimusta?

Voisin oikeastaan sanoa harrastavani antiikin historiaa. Julkaistut historialliset romaanit ovat tavallaan harrastuksen näkyvä sivutuote. Lomalla suuntaan mielelläni Välimeren maisemiin.

 

Kirjat sijoittuvat aina tiettyyn ajanhetkeen, olet jopa ajoittanut tarinasi. Miten tarkkaan yksityiskohtaisuuteen pyrit? Kuinka valmis olet keksimään tai muokkaamaan tosiasioita, jos ne tukevat kirjan juonta?

Kaari Utrio puhuu avoimesti kirjamessuilla siitä, kuinka hänen tuotantoonsa sisältyy paljon historiallisia virheitä (”ainakin yksi virhe per sata sivua”). Utrio on koulutukseltaan historiantutkija ja minä taas olen laskentaekonomi. Kuitenkin minun tiedossani on vain yksi historiallinen virhe koko tuotannossani (ja sekin on aika harmiton pikkujuttu). Ehkä tämä kertoo tiivistetysti, kuinka tarkkaan yksityiskohtaisuuteen pyrin.

Käytän mielelläni kirjailijan vapautta, kun historian faktoissa on tulkinnanvaraa, mutta en mielelläni lähde muuttamaan melko varmoina pidettyjä faktoja. Tuotantoni alkupuolen kirjat ovat kyllä uskollisempia 'historialliselle totuudelle'; sen sijaan viimeisin kirjani Germania revittelee juonta melko ilkikurisesti mahdollisen ja mahdottoman rajamaastossa. Koko kirjailijan urani olen pyrkinyt kirjoittamaan sellaista, mitä ei voi tyhjentävästi todistaa vääräksi.


Kirjoittaminen ja kirjailijana oleminen


Kirjasi vaativat varmasti paljon huolellista etukäteissuunnittelua. Aikataulutatko myös ajankäyttöäsi? Miten tarkasti suunnittelet kirjoitusprosessin?

Kaikkien kirjojeni osalta olen noudattanut etenemissuunnitelmaa:

  1. Valitse aihe
  2. Selvitä taustat
  3. Laadi juonirunko
  4. Kirjoita teksti
  5. Editoi omin päin
  6. Editoi palautteen perusteella

Suunnittelen tekstin vaiheessa 3) melko tarkkaan ennen itse kirjoittamista. En aloita proosaa ennen kuin tiedän, kuinka tarina kulkee. Viiden kirjan osalta tein runkosuunnittelun tekstinkäisttelyssä, mutta Germanian suunnittelun tein OpenOfficen Impressillä.

Työvaiheessa 4) olen esikoisromaanista asti seurannut käsikirjoituksen edistymistä taulukkolaskennan graafilla (x-akseli: päivämäärä, y-akseli: proosatekstiä käsikirjoituksessa). Jokaisen kirjan proosateksti on ollut aika tarkkaan vuoden urakka. Kirjan viimeinen kolmannes on aina tullut kirjoitettua nopeammin kuin alkupuoli.

 

Olet keskustellut kirjoistasi ja kirjoittamisestasi myös täällä Risingshadow.netissä. Miten löysit sivustolle? Mikä sai sinut jäämään?

”Kuulin nimeni mainittavan” eli löysin paikalle, kun googlasin itseni. Minut oli mainittu historiallisia romaaneja käsittelevässä ketjussa. Kirjauduin saitille täydentääkseni jotain keskustelussa mainittuja tietoja. Fantasyfan bongasi minut keskustelusta ja sai minut jäämään; hänelle lämmin kiitos siitä.

 

Kuinka paljon olet saanut palautetta suoraan lukijoilta? Onko palaute vaikuttanut työhösi?

Palautetta tulee silloin tällöin, mutta välillä se on hyvinkin syvällistä ja seikkaperäistä. Varsin mielenkiintoinen kokemus oli kerran saada postissa lastenkirja, jonka jälkisanoissa kirjailija oli osoittanut minulle kiitoksen ja lainasi pätkää esikoisromaanistani. Joskus innokasta lukijapalautetta kuunnellessa on tullut itselle epäily, olenko tosiaan osannut kertoa jotain niin hienoa. Kaikki myönteinen palaute antaa intoa jatkaa ja kriittinen palaute taas ohjaa hiomaan konseptia.


Miltä tuntuu nähdä omia kirjoja kirjakaupassa, kirjastossa tai jonkun ihmisen kädessä?

Kirjat tarjoavat pienen siemauksen kuolemattomuuden maljasta. Väistämättä henki pakenee aikanaan kirjailijan ruumiista eikä työelämän saavutuksia muisteta enää parin kvartterin, organisaatiomuutoksen tai yrityskaupan jälkeen. Toivon joskus puhuttelevani lapsenlapsiani ja muita vielä syntymättömiä kirjojeni kautta. Voin rauhassa nukkua pois, kun tiedän jättäneeni jälkeeni edes ihan pienen ripauksen jotain kestävää.

 

Ikimuistoisinta, mitä sinulle on tapahtunut tai sanottu liittyen kirjoihisi?

Merikonsulin ilmestymisen jälkeen kustantajan tilaisuuksissa minua puhuteltiin avoimesti merikonsuliksi, mutta Tyrannin ilmestyttyä kukaan ei sanonut minua tyranniksi. Kumma juttu...

 

Haluatko antaa jonkin neuvon tai ohjeen niille, jotka haaveilevat kirjoittajan urasta?

Tutki muiden tapoja ja menetelmiä, mutta älä pidä mitään oikeana tai annettuna. Seuraa intuitiota. Mutta ennen kaikkea; kirjoita, kirjoita, kirjoita...

 

Mitä olet itse oppinut kantapään kautta?

Ukonilmalla ei kannata kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta tietokoneella.

 

Entä seuraava kirjasi - joko uskaltaa kysyä?

Puuhastelen taas lempiaiheeni kimpussa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa tästä aiheesta toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes kirjani. Tähän mennessä aina olen kuitenkin tämän aiheen työstön ääreltä päätynyt johonkin toiseen aiheeseen. Nyt tuntuu vihdoin siltä, että olisin valmis palaamaan takaisin kirjallisen urani alkupuolen tyyliin ja kirjoittaa romaanin lempiaiheestani historiallisten 'tositarinoiden' joukosta. Tilastollisesti todennäköistä on, että keksin taas jonkin muun aiheen ja päädyn kirjoittamaan siitä. Jos kuitenkin vihdoin päädyn kirjoittamaan työn alla olevan suunnitelman kirjaksi, siitä voisi tulla paras teokseni, koska olen ehtinyt pohtia aihetta niin pitkään. Aihe tarjoaa myös tilaisuuden palata ensimmäisen persoonan kerrontaan historiallisella päähenkilöllä (vrt. ”Merikonsuli” ja Robert Gravesin ”I, Claudius”).

Kirjaudu kommentoidaksesi
Keskustele tästä aiheesta foorumilla (0 vastausta).
Paikalla 2 jäsentä ja 46 vierailijaa:
Alkemisti, Dyn
Uusin jäsen: Vivian
Jäseniä yhteensä: 7251