Angie Sage on brittiläinen kirjailija ja kuvittaja. Hän on kirjoittanut kaksi fantasiasarjaa (Septimus Heap ja Araminta Spookie). Hänen ensimmäinen romaaninsa Magyk (Septimus Heap -sarjan ensimmäinen osa) julkaistiin vuonna 2005. Suomeksi se julkaistiin nimellä Magiaa vuonna 2007. Araminta Spookie -sarjaa ei toistaiseksi ole suomennettu.

Virallinen Septimus Heap -sivusto (englanniksi).

Angie Sage tulee Helsingin Kirjamessuille ja voit tavata hänet myös Fantasiaillassa perjantaina 29.10.

Mitä haluaisit kertoa itsestäsi?

Hmm... Asun Länsi-Englannissa, ystävällismielisessä kylässä Somersetissa. Olen naimisissa ja minulla on kaksi aikuista tytärtä ja paljon ihania serkkuja. Asun todella vanhassa talossa, joka on mielestäni kiehtovaa, sillä rakastan historiaa. Septimus Heapista kirjoittaminen vie paljon aikaani, mutta kun ehdin, matkustamme Cornwalliin, jossa asuimme aiemmin. Purjehdimme ja syömme paljon kalaa.

Tulet pian Suomeen, oletko käynyt täällä aiemmin?

Kyllä, olimme Suomessa kaksi vuotta sitten perhelomalla viikon ajan, ihan vain lumen takia. Se oli ihanaa!

Oletko lukenut englanniksi käännettyjä suomalaisia kirjoja?

Muumi-kirjoja Tove Janssonilta. Rakastan Muumeja.

Kirjoitat fantasiaa. Luetko fantasiakirjoja? Ketkä ovat suosikkikirjailijasi tai mitkä ovat suosikkikirjasi?

En enää lue fantasiaa... Teini-ikäisenä luin Tolkienia ja Mervyn Peaken Gormenghast-trilogian ja varsin paljon scifiä, mutta nyt haluan lukea hyviä kirjoja, genrestä riippumatta. Rakastan lukemista, mutta nyt kun itsekin kirjoitan olen valikoivampi lukija. Pidän niin monista kirjailijoista ja kirjoista että on erittäin vaikea sanoa suosikkeja. Rakastan Jane Austenia. Viimeksi lukemistani pidin paljon Hilary Mantelin Wolf hall -kirjasta. Yritän myös lukea klassikoita, jotka ovat jääneet minulta lukematta. Tällä hetkellä luen Samuel Pepysin Päiväkirjaa ja yleensä minulla on jotain muutakin kesken. Niin paljon kirjoja, mutta niin vähän aikaa!

Millaisia kirjoja suosittelisit lukijoillesi?

Kun olin nuori, pidin kaikesta missä oli jännitystä ja hyvät henkilöhahmot. J. M. Falknerin Moonfleet, Rosemary Sutcliffin Eagle of the ninth ja The silver sword. Pidin myös Mary Nortonin Kätkijöistä. Myyteissä ja legendoissa on upeita tarinoita – norjalaisten saagat, Kreikan myytit ja kuningas Arthurin tarina ovat kaikki niin tuttuja että kun luet niitä, ne tuntuvat olevan jo osa elämääsi.

Miten kuvailisit Septimus Heap -sarjaa uudelle lukijalle?

Se on suuri seikkailukertomus Heapin velhoperheestä! Siinä on Linna, MAGIAA, seikkailua, outoja otuksia (sekä pelottavia että hauskoja). Opit tuntemaan kirjan henkilöt – kasvat heidän kanssaan, teet jännittäviä asioita heidän kanssaan ja heistä tulee osa elämääsi. Se on hauskaa ja huomaat kääntäväsi sivun toisensa jälkeen...

Miten Septimus Heap -kirjat eroavat muista lastenkirjoista?

Minun täytyy tunnustaa, etten ole lukenut mitään uusia lastenkirjoja, joten en tiedä millaista on tarjolla. Ryhdyin kirjoittamaan kirjaa, jonka olisin halunnut itse lukea kun olin nuori. Haluan, että Septimus Heap -kirjat vievät lukijan todelliseen maailmaan, jossa heistä tulee osa sitä mitä tapahtuu. Maailma muuttuu ja kasvaa jokaisessa kirjassa (kuten me kaikki), joten lukija on jännittävällä matkalla kirjasta toiseen.

Mistä inspiraatio Septimus Heapiin ja hänen seikkailuihinsa tuli?

Minusta tuntuu kuin olisin aina tuntenut Septimus Heapin, joten on hankala sanoa mistä idea tuli. Se on oikeastaan aika outoa... Minulla kesti kauan, ennen kuin olin siinä pisteessä että tunsin olevani valmis kirjoittamaan sen tarinan, jonka olin aina halunnut kirjoittaa, koska en ollut varma mitä siitä tulisi. Mutta parin enismmäisen kappaleen jälkeen tiesin että tämä toimii ja se oli hieno tunne!

Minulla ei ollut varsinaista inspiraatiota muuta kuin tunne, että minun täytyi kirjoittaa tämä tarina ja koska kukaan muu ei kirjoittaisi sitä puolestani, oli jo aikakin aloittaa... Cornwallin maisemat olivat todella tärkeitä Septimuksen maailman luomisessa. Kirjoitin sarjan kolme ensimmäistä osaa asuessani siellä, ja varmuudella ainakin Satamakaupunki ja Ruohoräme muistuttavat Cornwallia.

Oliko joitain oikeita paikkoja, jotka inspiroivat sinua kirjoittaessasi mielikuvitusmaailmasta?

Cornwallin ilmapiiri tekee sen. Sumuinen, salaperäinen, muinainen. Salaisia paikkoja, missä mitä tahansa saattaisi tapahtua ... se antaa vapauden unelmoida, ja unelmointi on jokaisen tarinan alkulähde.

Käytitkö oikeita ihmisiä malleina kirjojesi hahmoille?

Luulin etten tee tätä ollenkaan, mutta nyt arvelen, että Marcian hahmo saattaa perustua erääseen henkilöön, jonka kanssa jaoin asunnon Lontoossa (monien porrasaskelmien yläpäässä), heti kotoa lähdettyäni... Mutta yleisesti ottaen kirjojen henkilöt vain ilmestyvät mieleeni, enkä yhtään tiedä mistä. Yritän välttää oikeiden ihmisten käyttöä malleina. Haluan, että he ovat yhtä yksilöllisiä kuin kuka tahansa elävä ihminen.

Septimus Heap -kirjoissa on paljon taikuutta (ja maagisia olentoja). Miltä tuntuu kirjoittaa taikuudesta? Onko se helppoa?

On hauskaa kirjoittaa MAGIASTA koska se antaa tarinalle toisen ulottuvuuden. Se mahdollistaa sen, että hahmot voivat tehdä asioita, joita he eivät muuten voisi tehdä, ja antaa lukijoiden haaveilla siitä mitä olisi käyttää MAGIAA itse. MAGIASTA on varsin helppoa kirjoittaa, mutta sillä pitää olla säännöt ja sen sisäisen logiikan pitää tuntua oikealta.

Septimus Heap -sarjassa on tällä hetkellä viisi kirjaa. Kun kirjoitit ensimmäistä, tiesitkö aloittavasi pitkän kirjasarjan?

En todellakaan! Arvelin kirjoittavani trilogian. Mutta kirjoittamisen aloitettuani yllätyin kuinka nopeasti Septimuksen maailma kasvoi. Monet hahmot tulivat kuin parvina ja keksin niin kiinnostavia paikkoja joista kirjoittaa, että ymmärsin voivani kirjoittaa enemmänkin kuin kolme kirjaa. Ensin ajattelin viittä, mutta nyt luku on seitsemän. Lopetan pääsarjan siihen – seitsemän on Septimukselle sopiva numero ja oikea paikka jättää se sarja. Mutta saatan kirjoittaa kirjoja sarjan muista henkilöistä. Haluaisin kirjoittaa Marcian nuoruudesta ja kuinka hän kiinnostui MAGIASTA.

Tuleeko Septimuksesta enemmänkin kirjoja?

Kaksi lisää – sarjan kuudes ja seitsemäs osa. Lopetin juuri kuudennen osan kirjoittamisen, sen nimeksi tuli DARKE (suom. nimi ei vielä tiedossa).

Olet kirjoittanut myös Araminta Spookiesta. Mitä voisit kertoa meille tästä sarjasta? Kuinka se eroaa Septimuksen tarinasta?

Araminta on hauska sarja Araminta Spookiesta (tai Spookista – spook = kummitus, suom. huom.) ja Wanda Wizzardista (wizard = velho, suom. huom.). He ovat parhaita ystäviä ja asuvat suuressa talossa, jossa kummittelee. Kirjat ovat paljon lyhyempiä kuin Septimus Heap -kirjat ja ne on tarkoitettu hieman nuoremmille lukijoille. Ne ovat kivoja ja hieman pelottavia. Araminta kertoo tarinat ja Wanda ei saa sanaa väliin. Mutta Wandalla on omatkin mielipiteensä, kuten Araminta saa aina huomata.

Onko Aramintalle tulossa jatkoa?

Kyllä, mutta ei heti. Minusta on ihanaa kirjoittaa Araminta-kirjoja, mutta minun täytyy nyt ensin lopettaa Septimus Heap -sarja. Ikävä kyllä ei ole aikaa tehdä molempia yhtä aikaa. Mutta minulla on paljon hyviä ideoita Aramintan ja Wandan varalle.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi? Aiotko kirjoittaa vielä muita fantasiasarjoja?

Muita suunnitelmia ei vielä ole. Septimus vie kaiken aivokapasiteettini!

Mitä haluaisit vielä lisätä tai sanoa faneillesi?

Haluaisin sanoa että odotan innolla Suomen matkaani. Ja ISO hei!

Haastattelu: Seregil of Rhiminee, käännös: Sini