Ilkka Auer päätyi haastateltavaksemme, koska häneltä on ilmestymässä elokuussa esikoisromaani Sysilouhien sukua. Suurella mielenkiinnolla pääsimme utelemaan häneltä erinäisiä asioita.

- Kuinka löysit tälle sivustolle?

Laitoin googleen hakusanaksi jonkun fantasiaan liittyvän ja pöllähdin tänne. Yllätykseni oli suuri kun huomasin tällaisen yhteisön, hieno homma.

- Milloin ja mikä veti sinut mukaan fantasiakirjallisuuteen? Onko se sinulle tärkein kirjallisuuden laji. Entä mikä sija scifillä on sinun elämässäsi?

Ystäväni kauppasi minulle 80 luvun alussa d&d pelin ja oheiskrääsänä mm. ensimmäisen Dragonlance trilogian. Siihen mennessä olin lukenut lähes yksinomaan kauhua, Barkeria, Kingiä ja Lovecraftia, mutta silloin menetin sieluni fantasiakirjallisuudelle. Siitä lähtien fantasiakirjallisuus on ollut tärkein laji. Scifiä en ole koskaan kovin paljoa lukenut ja ajan puutteen takia nykyään se on lähinnä satunnaisten novellien lukemista.

- Kuinka kauan olet harrastanut kirjoittamista ja milloin siirryit kirjoittamaan myös fantasiaa?

Aloitin varsinaisen kirjoittamisen roolipelaamisen loputtua, joskus 96 tai 97 paikkeilla. Aloitin fantasialla ja kauhulla ja moni novelli jäi kesken. Melkein heti keskityin kuitenkin pelkästään fantasiaan, samaan maailmaan, jonka olin luonut pelejä varten.

- Kumpien kirjoittamisesta pidät enemmän - novellien vai romaanien?

Romaanien. Romaaneissa on enemmän ”tilaa” kuvailla asioita ja pidän tilanteiden, ympäristön ja henkilöiden kuvailemisesta sekä syvän juonen kehittämisestä. Tosin romaanissa on se vaikeus, että juonen pitää kantaa läpi koko kirjan, siinä ei saisi herpaantua, eikä alkaa toistaa itseään. Novellien kirjoittamisesta pidän siinä tilanteessa, että mielessäni on jokin nopea tai lyhyt tapahtuma ja kirjoitan novelleja mielelläni silloin kun ei ole aikaa tai voimia keskittyä suurempaan kokonaisuuteen.

- Sinulta on ilmestymässä kirja. Kerro siitä jotain yleisesti (siis kunnon markkinapuhe) Kuinka se alkunsa? Millainen prosessi tämän kirjan kirjoittaminen oli?

Kyllä, elokuun alussa kirjani pitäisi näillä näkymin ilmestyä. ”Sysilouhien sukua” on kertomus nuoresta tytöstä ja hänen seikkailuistaan viikinkiaikaista skandinaviaa muistuttavassa pohjoisessa ympäristössä. Tarinan päähenkilönä on uhmakas, itsepäinen ja rohkea tyttö, joka ei anna helposti periksi ja saa kovien kokemusten kautta oppia enemmän itsestään, suvustaan ja ympäristöstään. Apuna hänellä on hieman epätavallinen lemmikkijääkarhu. Naisilla on tarinassa melkoisen keskeinen ja voimakas asema, ei taistelijoina vaan muunlaisina, keskeisinä hahmoina.
Tarina on tavallaan hyvinkin perinteikästä high-fantasyä, lohikäärmeineen, hirviöineen ja salaperäisine paikkoineen, mutta miekankalistelua tai yletöntä taikuuden käyttöä siinä ei ole. Olen yrittänyt tuoda esille hieman erilaisia asioita kuin yleensä, mutta lukijat saavat päättää olenko siinä onnistunut.

Koko kirja sai alkunsa novellina, jonka kirjoitin lahjaksi ystäväni tyttärelle. Hän piti siitä niin paljon, että halusi lisää ja lisää, ja niin kirjoitin lopulta koko kirjan. Koko kirjoittamisurakka kesti kolmisen vuotta, mutta tein sitä hyvin rauhallisesti ja pidin pitkiä taukoja. Kirjoittaminen sujui kuitenkin vaivattomasti, jotenkin tarinan kuljettaminen eteenpäin sujui aivan itsestään.

- Kirjan julkaisu. Oliko heti selvää, että halusit julkaista tämän kirjan? Oletko yrittänyt tarjota kustantajalle tätä ennen muuta julkaistavaksi? Kuinka helposti kirja meni kustannusyhtiössä läpi? Millaisen vastauksen sait kustannusyhtiöltä ja halusivatko he vielä muuttaa kirjaasi? Millaisia toiveita sinulla on kirjan menestymisen suhteen?

Ei ollut selvää, että haluaisin julkaista tämän kirjan. En uskaltanut edes toivoa sellaista, mutta kun tarpeeksi moni rohkaisi lähettämään käsikirjoituksen kustantajille, päätin sen tehdä. Muokkasin tarinaa vielä kerran ja lähetin nipun kolmelle kustantajalle. Usean kuukauden kuluttua Otavalta otettiin yhteyttä ja haluttiin keskustella tarinasta hieman tarkemmin. Muista yhtiöistä ei olla otettu ollenkaan yhteyttä. Sen jälkeen kustannustoimittaja antoi omia mielipiteitään muokkaukseen liittyen, tarinaa hiottiin pariin otteeseen ja vasta sitten – lähes vuoden työn jälkeen sain lopullisen päätöksen sen julkaisemisesta. Sen jälkeen käytiin vielä oikeakielisyysasiat läpi ja lopulta kirja valmistui. Koko prosessi oli erittäin haastava, mutta mielenkiintoinen kokemus – ja taustalla oli koko ajan tukena tarinasta pitävä ja hyvin ammattitaitoinen kustannustoimittaja, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä.

Toiveet menestymisen suhteen? Rehellisesti sanottuna tietenkin toivon, että tarinasta pidetään, sen kanssa viihdytään ja se antaa miellyttäviä lukuhetkiä mahdollisimman monelle. Hyvä vastaanotto tietenkin rohkaisisi jatkamaan kirjoittamista, mutta nyt ei enää voi muuta kuin toivoa parasta.

- Tulevaisuudessa: Mitä aiot tehdä seuraavaksi kirjallisuuden saralla? Onko suunnitteilla jo uusi kirja?

Aion kirjoittaa niin paljon kuin vain on mahdollista. Aika on ainoa rajoitus sillä ideoita on kyllä riittämiin. Uusi kirja on suunnitteilla ja itse asiassa jo vahvasti työn alla. Yksi vanha, koko romaaninmittainen käsikirjoitus odottelee vuoroaan ja muutamia novelleja olisi tarkoitus saada tehtyä kesän aikana.

- Mitä mieltä olet yleensä suomalaisesta fantasiagenrestä? Arvostetaanko spekulatiivista fiktiota ja sen kirjoittajia Suomessa tarpeeksi? Otetaanko spefi-kirjailijat vakavissaan?

Suomalainen fantasiagenre on aika harvojen kirjailijoiden varassa tällä hetkellä. En tiedä mikä mahtaa olla siihen syynä, esimerkiksi scifi:llä on ollut täällä jo pitkään mielestäni vahvempi jalansija. Suomalaisessa historiassa, mytologiassa ja kansanperinteessä olisi kuitenkin aihetta ja ideoita aivan yhtä vauhdikkaaseen ja laadukkaaseen fantasiaan kuin esimerkiksi briteillä. Tuntuu kuitenkin siltä, että Suomessa luetaan käsittääkseni vieläkin spekulatiivista fiktiota kohtalaisen vähän ja se on varmasti vaikuttanut siihen, että alan kirjailijoita ei välttämättä oteta aivan niin vakavasti kuin voitaisiin. Uskon kuitenkin vankasti siihen, että tilanne tulee muuttumaan – scifin suosio vaikuttaa toivottavasti fantasiankin suosioon positiivisesti. Täytyy vain toivoa, että uusia kirjailijoita syntyy ja pystytään luomaan mielenkiintoista, suomalaista fantasiaa, jonka lukijakunta kasvaa. Sitä mukaa tulee varmasti kasvamaan myös tarjonta ja genren arvostus.

- Keiden kirjailijoiden koet vaikuttaneen omaan kirjoittamiseesi ja millä tavalla? Entä miten muut lähteet (elokuvat, musiikki, jne)? Mitkä kirjat ja ketkä kirjailijat ovat viime aikoina sytyttäneet eniten?

Uskon, että kaikki kirjailijat, joiden teoksia olen lukenut ovat vaikuttaneet minuun tavalla tai toisella. Kaikkein mieleenpainuvimpia ovat kuitenkin olleet Robert Holdstockin, Kenneth C. Flintin ja Bernard Cornwellin kirjat, joissa fantasia sekoittuu hyvin tehokkaasti historiaan ja myytteihin. Muista kirjailijoista voisin mainita Cherryhin, Tanith Leen, Barbara Hamblyn, Charles DeLintin, Ursula LeGuinin, mutta silti moni jää mainitsematta.

Fantasiaelokuvia katselen kovin mielelläni ja niistä vaikuttavimpia ovat olleet Conan Barbaari – ihan ykkösleffa, aika lailla unholaan jäänyt Verhoevenin ohjaama Flesh and Blood, John Badhamin Dracula ja myöhemmin Coppolan Dracula, Braveheart, Legenda ja erikoisuutena puolalainen With fire and sword. Kaikki ne ovat varmasti vaikuttaneet ideoihini hyvin voimakkaasti.
Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan ja varsinkin silloin kun kirjoitan. Kirjoittaessani kuuntelen klassista tai historiallista musiikkia, ja joskus tunnelman niin vaatiessa vaihdan raskaampaan metalliin. Se auttaa unohtamaan koko ulkopuolisen maailman ja uppoutumaan tarinoihin täydellisesti.

Holdstockin Celtika ja Rautagraali ovat olleet upeita kokemuksia viime aikoina, kuten myös aivan ehdoton nuortenkirjojen helmi, Cornelia Funken Rosvoruhtinas. Nykyään luen pelkästään suomeksi käännettyä tai suomalaista kirjallisuutta.

- Miten suhtaudut internetiin työ- ja vapaa-aikana? Kiinnostaako omista kirjoista käytävä (internet) keskustelu? Millä mielellä odotat mahdollisia keskusteluja omasta kirjastasi?

Internetiin suhtaudun työaikana hyvin vaisusti, siellä ei sille ole aikaa. Vapaa-aikana käytän nettiä mielenkiintoisten asioiden tutkimiseen - esimerkiksi skandinaavinen muinaishistoria, myytit ja saagat. Risingshadown sivuilla olen viime aikoina kuluttanut aikaa melkoisesti, samanmielisten asianharrastajien mielipiteitä on mukava lukea – suuri osa keskusteluista Risingshadowssa on ollut aika yllätyksellistä.

Omasta kirjasta käytävä keskustelu netissä kiinnostaa hyvin paljon. Odotan keskustelun seuraamista pelonsekaisella jännityksellä, mutta silti toivon, että palaute on rohkeaa ja rehellistä – oli se sitten hyvää tai huonoa. Hyvää ainakin on se, että palautteen saa näiden sivujen kautta annettua suoraan kirjailijalle itselleen.
Log in to comment
Discuss this article in the forums (0 replies).
Paikalla 5 jäsentä ja 59 vierailijaa:
Nylkky, punnort, Desdenova, Eija, Iivari
Uusin jäsen: Pia Kinnunen
Jäseniä yhteensä: 6925