Tamperelaisen Annukka Salaman esikoisromaani Käärmeenlumooja julkaistiin heinäkuussa. Fantasiaa ja nuorisokulttuuria yhdistelevä Faunoidit-sarjan avausosa kertoo nuorista, joilla on voimaeläimensä kautta yliluonnollisia kykyjä. Tarinassa on mukana niin romantiikkaa kuin vaarojakin, eikä vauhti lopu kesken.

Käärmeenlumooja on ehtinyt saada nettikriitikoiltakin positiivisia kommentteja, joten täytyihän sitä ottaa tämä esikoiskirjailija haastatteluun. Annukka Salama paljastui paitsi rennoksi perheenäidiksi, myös vanhaksi Rising-kävijäksi.

Kuva: Harri Hinkka

Kerro ensin itsestäsi. Mitä harrastat? Mitä teet "oikeassa elämässä"?

Asun Tampereella kahden tyttäreni ja mieheni kanssa. Kirjoitan tällä hetkellä päätoimisesti apurahalla, joka on aivan luksusta, koska pidän kirjoittamisesta niin julmetusti. Keikkatöinä teen rekvisiittaa ja taustatoimittajan hommia Yleisradion lasten- ja nuortenohjelmiin. Harrastuksia mulla on aivan valtava määrä, mitähän niistä luettelisi... No, viimeisen vuoden aikana olen kokeillut uusina lajeina tankotanssia, voimaharjoittelua ja surffausta. Tänä syksynä ajattelin ottaa uutena viikko-ohjelmaan jonkin rauhallisen lajin, vaikka joogan, koska elämä on ollut aikamoista hulinaa tässä viime aikoina, ja voisin kuvitella että kiihtyy vaan. Kestoharrastuksiani ovat lukeminen, juokseminen, musiikki, keikat, festarit ja indie-elokuvien tekeminen kaveriporukalla.

Käärmeenlumooja on esikoisromaanisi. Oletko kirjoittanut paljon ennen tätä?

Olen täyttänyt paksuja päiväkirjoja lapsesta asti, mutta fiktiota aloin kirjoittaa vasta kun jäin äitiyslomalle kuusi vuotta sitten. Kaipasin harrastuksia joita pystyin tekemään ollessani vauvan kanssa kotona, joten aloin soittaa bassoa ja kirjoittaa. Elämässä oli silloin suvantohetki jolloin oli aikaa omille ajatuksille ja tarinat alkoivat pyrkiä itsellään iltaisin ulos.

Millainen kirjan syntyprosessi oli? Entä miltä tuntui saada kustannussopimus?

Sain idean Unnasta kävellessäni lasteni kanssa kaupungilla kesällä 2010. Mua huvitti, miten lapset näkevät kaupungin erilailla, jokainen kaide on kierrettävä ja porras hypättävä. Aloin miettiä miltä tuntuisi olla aikuinen, joka näkisi ympäristönsä samalla tavalla, kaikki vastaantulevat puut ja rakennelmat kiipeilytelineinä.

Voimaeläimet ovat seikkailleet tarinoissani vuodesta 2006, shamanismi- ja intiaanikulttuuri on jostain syystä aina kiehtonut mua. Faunoidimuodon tarinat saivat vasta sitten, kun annoin tekstin tulla rehellisesti sellaisena ulos kun se tuli, mitään sensuroimatta, enkä miettinyt miten mun kuuluisi kirjoittaa, tai miten ympärilläni olevat ihmiset odottaisivat mun kirjoittavan. Nähtävästi mulla on aika levoton huumorintaju, mutta tuskin olen asian kanssa yksin.

Kustannussopimuksen saaminen tuntui ristiriitaiselta. Toisaalta olin aivan onnessani, hypin sohvalla ja soittelin sukulaisille. Toisaalta olin aivan paniikissa, koska kaikki tapahtui tosi nopeasti, enkä ollut ikinä ehtinyt haaveilemaan kirjailijuudesta. Mulla ei ollut hajuakaan mitä tulevaisuus toisi mukanaan, eikä ole vieläkään. Kirja lähtee elämään nyt omaa elämäänsä, enkä voi hallita sitä.

Kirjan päähenkilö Unna vaikuttaa vetävältä poikatytöltä, jonka elämässä sattuu ja tapahtuu. Onko sinussakin vähän Unnaa?

Olen tottunut kaksosveljeni kautta hengaamaan poikaporukoissa ja viihdyn niissä. En kuitenkaan ole mielestäni niin arka kuin Unna on. Viihdyn myös korkkareissa, cocktailmekossa ja iltameikissä toisin kuin Unna. Ainoa meitä yhdistävä tekijä taitaa olla urheiluharrastusten lisäksi rakkaus puihin ja metsään.

Kirjan henkilöhahmot, faunoidit, ovat saaneet ominaisuuksia voimaeläimiltään. Kertoisitko, mistä tämä idea lähti?

Pidän hullunlailla Marvel-elokuvista, ja niillä on ollut suuri vaikutus kirjan syntyyn. Halusin kuvata nuoria ilman viittoja ja trikoita viettämässä tavallista arkea supervoimiensa kanssa. Unnaan on vaikuttanut erityisesti Spiderman ja Rufukseen Predator. Lemppareitani sarjakuvahahmoista ovat kuitenkin Wolverine ja Ironman. Uujea.

Käärmeenlumooja on sarjan ensimmäinen osa. Oletko jo päässyt seuraavien osien pariin?

Editoin tällä hetkellä kakkososaa, mutta kolmonen ja nelonen ovat myös kertaalleen kirjoitettuina. Mulla on kova ikävä kirjan maailmaan, jos en pääse kirjoittamaan, siksi näitä syntyy näin vauhdilla. Faunoidijengin seurassa on hauska hengata.

Kirjaa alkaa kohta näkyä kauppojen hyllyillä. Jännittääkö? Oletko jo saanut lukijapalautetta?

Sain lukijapalautetta jo kirjoitusprosessin aikana, koska annoin tarinaa ystävilleni luettavaksi ja kommentoitavaksi. Pakko myöntää, että suhtauduin julkaisemiseen hiukan ylimielisesti, kuvittelin ette tarvitse sitä, koska rakastan kirjoittamista niin paljon, että saan kaiken tarvittavani siitä jo kirjoittaessani. En olisi enempää voinut olla väärässä. On ollut huikeaa saada palautetta ja olen kaikista kommenteista tosi kiitollinen. Kirjoitusprosessin lopulla on vaihe, jossa hahmot alkavat tuntua aidommilta kuin oikeat ihmiset, ja tunnen, että ainoastaan jalkapohjani ovat tämän maailman pinnalla, keuhkot hengittävät ilmaa jostain ihan toisaalta. Se on hurja tunne, ja on ollut mieletöntä huomata, että se välittyy lukijalle, tarina imaisee mukaansa. Monet ovat kertoneet itkeneensä ja nauraneensa hahmojen kanssa, ja ne ovat tulleet jopa uniin jälkeenpäin.

Olen tatuoinut selkääni sitaatin Peter Panista: Every time a child says ”I don't believe in fairies”, there's a fairy somewhere that falls down dead. Ja se on mun mielestä ihan totta. Vasta lukijan mielikuvitus puhaltaa hengen kirjoittamiini hahmoihin ja herättää ne eloon. Siihen asti kaikki kirjoittamani on vaan paperia ja mustetta.

Kuuleman mukaan olet myös Risingshadow.netin käyttäjä. Miten löysit sivustolle?

Voih, siitä on niin monta vuotta etten millään muista. Luulisin googlettaneeni lukuvinkkejä ja löytäneeni sitä kautta tuon top-100 suosituinta kirjaa -tilaston. Se on mainio lista, en ole pettynyt kertaakaan, kun olen poiminut luettavaa sieltä.

Ketkä ovat suosikkikirjailijoitasi? Entä onko sinulla kirjallisia esikuvia, jotka olisivat erityisesti inspiroineet sinua kirjoittajana?

Olen lukenut paljon fantasiaa, ja suosikeitani ovat sellaiset kirjailijat, jotka kirjoittavat huumorilla, kuten Terry Pratchett ja Douglas Adams. Pidän myös romansseista, joten olen lukenut esimerkiksi Jane Austenia ja valtavan määrän suomalaista nuortenkirjallisuutta. Vuonna 2006 aloitellessani kirjoitusharrastustani, mua harmitti kun ei ollut olemassa sellaista fantasiaa, missä olisi pääjuonena romanssi. Aloin siis itse kirjoittaa sitä, ja on varmaan helppo kuvitella, että olen ollut oikein mielissäni paranormaalin romantiikan genren tulemisesta. Ahmin järjestäen kaiken mitä suomeksi julkaistaan, viimeksi upposi J. R. Wardin Varjeltu rakastaja. Ennen luin paljon myös englanniksi, mutta nykyään pidän mieluummin suomivaihteen päällä omaa kirjoittamistani varten. Myös musiikki vaikuttaa kirjoittamiseeni tosi paljon, vaikka kirjoitan rakkaustarinoita en halua, että ne ovat liian imeliä. Pitää olla rock.

Risingshadow.net kiittää haastattelusta!