Haastatteltavina ovat Jaakko Kankaanpää, J. Pekka Mäkelä, Satu Hlinovsky ja Susanna Paarma. Haastattelun ensimmäisessä osassa puhutaan yleisesti kirjojen kääntämisestä ja kääntäjän työstä, kahdessa seuraavassa sitten tarkemmin kääntämisen tekniikasta ja sen sellaisesta. (Kukin haastateltava väärikoodattu haastattelun seuraamisen helpottamiseksi.)

Ensimmäiseksi annetaan haastateltavien esitellä itsensä ja kertoa kääntäjän uralle ryhtymisestään. Jokaisen tekstinpätkän lopussa on linkki niihin kirjoihin, joita HelMet-kirjastoista heidän kääntäminään (+kirjoittaminaan J. Pekan osalta) löytyy.


Jaakko: Varsinaista kääntäjäkoulutusta minulla hyvin vähän, oikeastaan vain Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton mestarikurssi ja joitakin seminaareja. Kokemusta on enemmän, sillä olen alun toistakymmentä vuotta ansainnut elantoni kirjoja suomentamalla. Sitä ennen käänsin strategia- ja roolipelejä ym. sekalaisempaa tavaraa. Olen siis ammattilainen ja freelancer, niin kuin ymmärtääkseni kaikki Suomessa kirjoja ammatikseen suomentavat ovat. Miksi halusin kääntäjäksi on vaikea kysymys. Ehkä siksi että se on mielenkiintoinen ja vapaa ammatti.

Käännän aika monenlaista kirjallisuutta -- scifiä, fantasiaa, dekkareita, faktaa, tavallisia romaaneja, mistä vain toimeksiantajan kanssa sovitaan. En käännä asiatekstiä enkä varsinkaan tulkkaa -- se on ihan oma taitonsa. Olen suomentanut mm. sellaisia dekkaristeja kuin P.D. Jamesia ja Frances Fyfieldiä, tunneälykirjoja ja faktaa syvämeren tutkimuksesta. Linkki

J. Pekka: Päädyin kääntäjän työhön vajaat kymmenkunta vuotta sitten osittain sattumalta. Kustantaja etsi suomentajaa Kurt Cobainin tuoreelle elämäkerralle ja tiesi minun kirjoittaneen paljon musiikista ja olleen kiinnostunut kääntämisestä. Lupauduin hommaan jokseenkin sinisilmäisesti. Urakka oli rankempi kuin kuvittelinkaan. Kaikista puutteistaan ja ongelmistaan huolimatta tuo ensimmäinen työrupeama kuitenkin sai jatkamaan kääntäjän ammatissa.

Sittemmin olin pari vuotta eräässä softafirmassa tekemässä lokalisointia, ts. ohjelmien ja käyttöohjeiden suomentamista, ja välillä olen tehnyt myös taittajan töitä, mutta olen ollut kyllä jo pitkän tovin aivan täyspäiväinen freelance-kääntäjä, omia kirjaprojekteja (Kotistudio ja tieteisromaani 391) lukuun ottamatta.

Varsinaista koulutusta alalle ei ole; olen opiskellut yliopistossa fysiikkaa, matematiikkaa, filosofiaa ja kulttuuriantropologiaa, joista niistäkin on kyllä ollut yllättävän paljon hyötyä tässä ammatissa.

Kaunokirjallisella puolella scifi on jossain määrin dominoinut, eh, kääntäjäkuvaani. Tai tarkemmin sanoen herra Philip K. Dick, jolta olen suomentanut kahdeksan romaania. Sen lisäksi olen tehnyt myös mm. vähän mainstreamimpaa kaunokirjallisuutta (Chuck Palahniukin Tukehtuminen), paljon muusikkoelämäkertoja (Cobainin lisäksi mm. Miles Davisista, Robert Johnsonista ja Elviksestä) sekä pari tähtitiedettä ja kosmologiaa käsittelevää kirjaa. Linkki

Satu: Olen viittä vaille filosofian maisteri ja pääaineeni on englantilainen filologia.

Ensimmäisen kaupallisen käännökseni tein kolme ja puoli vuotta sitten, ja siitä asti olen kääntänyt työkseni - tosin tässä ammatissa yhdistyy huvi ja hyöty, työ ja harrastus. Olen tehnyt suurimman osan käännöksistäni freelancerina, ja pisin työ oli kokonaisen kirjasarjan kääntäminen (Mustamiekat 1-4). Poikkeuksen muodostaa 'Valtaistuinpeli', jonka käänsin omalle kustantamolleni.

Halusin kääntäjäksi, koska pidän kirjallisuudesta, nautin mahdollisuudesta luoda 'olemassa olevia' maailmoja uudelleen toiselle kielelle, ja koska jotkut kirjat ehdottomasti ansaitsevat tulla käännetyiksi...

Tähän mennessä pääasiassa fantasiaa: Weis&Hickmanin Mustamiekka-sarjan, Elaine Cunninghamin 'Hopeavarjot' sekä George R.R. Martinin 'Valtaistuipelin'

Kääntämääni scifiä on julkaistu vasta yhden novellin verran. (G.R.R. Martin: Ristin ja lohikäärmeen tie, Tähtivaeltaja 3/2003) Linkki

Susanna: Aloitin kääntämisopiskellut Turun yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksella (englannin kääntäminen ja tulkkaus) syksyllä 1993 sivuaineinani pohjoismainen filologia ja yleinen kirjallisuustiede. Olen edelleen kirjoilla, eli opiskeluni on kesken, koska minulle tarjottiin töitä ja suomentajan työnhankinnalle työkokemus on paljon tärkeämpää kuin maisterin paperit. Aloitin ammatillisen kääntämisen vuonna 1996. Olin kokeillut kääntämistä jo ennen päätöstäni siirtyä opiskelemaan alaa suomentamalla muutaman novellin pienlehtiin.

Olen freelance-kääntäjä, kuten ymmärtääkseni kaikki muutkin kustannusyhtiöille suomennoksia tekevät ovat. Tämä tarkoittaa, että työt on hankittava itse varsinkin uran alkutaipaleella. Jokaisesta työstä sovitaan erikseen kustantajan edustajan, kustannustoimittajan, kanssa. Tavallisimmat sovittavat asiat ovat käännökseen annettava aika ja siitä maksettava palkkio. Minusta tuli kääntäjä, kun eräs tuttavani pyysi minua suomentamaan pienlehteensä pari novellia. Huomasin pitäväni hommasta ja sain kuulla lopputuloksen olleen hyvä. Samaan aikaan olin tylsistynyt silloisiin opiskeluihini, joten päätin vaihtaa alaa. Sittemmin sain myös ensimmäisen palkallisen työni saman tuttavan kautta.

Susanna on kääntänyt yli 20 scifi/fantasiakirjaa, joukossa Robert Holdstockia, Diana Wynne Jonesia, Robert Jordania, Patricia Wredeä ja Robert Sheckleytä. Näiden lisäksi hän on kääntänyt useita keittokirjoja sekä venyttelyä ja joogaa käsitteleviä kirjoja ja yhden korttipelikirjan! Hän on myös kääntänyt ns. asiatekstejä ja tarkastanut toisten suomennoksia. Linkki

Miten kääntäjäksi pääsee? Millaisen luonteen - mitä ominaisuuksia kääntäjä tarvitsee? Millaisella periaatteella kääntämisestä maksetaan palkkaa?

Jaakko: Teitä on montakin. Pelkistetyimmillään voi tietysti sanoa, että kääntäjäksi pääsee, kun onnistuu saamaan toimeksiannon kustantajalta. Sitä ennen olisi tietysti syytä oppia kääntämään -- se myös auttaa kustantajien suostuttelussa. Miten se tapahtuu onkin monimutkaisempi juttu. Suotavia ominaisuuksia ovat ainakin kirjallisuuden tuntemus, yleissivistys ja kielelliset kyvyt. Yliopisto-opiskelu ei ole pahitteeksi -- kannattaa lukea kääntämistä, kieliä tai jotain yleissivistävää ainetta. Pitää myös katsella maailmaa, keräillä kokemuksia ja näkemyksiä. Saatatte joskus tavata 20-vuotiaan kirjailijan, mutta 20-vuotiasta ammattikääntäjää ette varmasti tapaa. Kirjailijana voi kirjoittaa siitä ainoasta asiasta, jonka tuntee, mutta kääntäjän on kirjoitettava kaikista asioista, joita 10 kirjailijaa tuntee. Siinä tarvitaan jo laajempaa kokemusta elämästä.

Ja kaiken tämän lisäksi pitää opetella vielä se kääntäminenkin. Jos ei ole opiskellut kääntämistä yliopistolla, reitti voi olla hiukan mutkikkaampi. Kääntäjistä joku on aloittanut uransa Harlekiineista, toinen ponikerhokirjoista, kolmas kustantamon oikolukijana. Ne eivät ehkä ole kauhean vaativia töitä, mutta niissä harjaantuu. Minä, kuten sanottua, käänsin aluksi roolipelejä, ihan harrastuspohjalta, ja onnistuin niitä aikani tahkonneena lopulta saamaan kirjallisia töitä kunnon kustantamosta.

Luonteenpiirteistä arvossaan ovat kärsivällisyys ja tietynlainen pikkutarkkuus. Asioihin pitää pystyä paneutumaan ja keskittymään, ja täytyy olla kiinnostunut vähän kaikenlaisesta. Ja viihtyä yksin, sillä yksikseen tätä työtä tehdään, sähköpostista ja puhelimesta huolimatta.

Käännöksestä maksetaan palkkio käännöksen (ei siis alkutekstin) laajuuden perustella. Tällä hetkellä on käytössä kaksi laskutapaa: toinen perustuu ns. normaaliarkkeihin eli käsikirjoituksen sivumäärään ja toinen tekstitiedoston merkkimäärään. Merkkien mukaan maksaminen korvannee sivumäärät lähitulevaisuudessa. Palkkio on kertaluontoinen, eikä siihen vaikuta kirjan myynti.

J. Pekka: Luulen, että useimmat kirjallisuuden kääntäjät - opiskelutaustasta riippumatta - pääsevät alkuun lähettämällä kustantajille käännösnäytteitä itseään kiinnostavista, suomennettavista kirjoista. Näyte ei välttämättä johda suoraan työtilaukseen, mutta jos se on hyvää työtä, nimi ja osoite jäävät kustantajan listoille. Tämä saattaa hyvinkin poikia työtarjouksia myöhemmin.

Suurin osa kirjallisuuden kääntäjistä työskentelee hyvinkin omissa oloissaan, joko kotona tai työhuoneella. Tämä ei välttämättä ole kaikkien elämänrytmille sopiva työympäristö - mökkihöperyys ja yksinäisyys voivat tuntua epämiellyttäviltä. Sosiaalisen elämän on löydyttävä muualta kuin työn parista. Useimmissa kirjoissa joutuu myös väistämättä perehtymään ainakin pinnallisesti sellaisiin elämänaloihin, harrastuksiin tai asenteisiin, jotka eivät itseä kiinnostaisi muuten lainkaan - mutta jalkatyö (kirjastoon) ja asioiden hahmottaminen pelkkiä sanakäännöksiä laajemmin kuuluvat kyllä hyvän kääntäjän työhön. Toki apua saa virkasisarilta ja -veljiltä: kääntäjillä on perin vilkasliikenteisiä postituslistoja, joilla itse kukin vuoroin ihmettelee ja vuoroin opastaa.

Laaja kiinnostus erilaisiin asioihin on ehdottomasti eduksi. Samoin joskus yllättävätkin pienet, vähäpätöisen oloiset ja omituiselta tuntuvat kiinnostuksen kohteet. Kollegat ovat iloinneet jo monet kerrat siitä, että olen teininä tullut opetelleeksi esimerkiksi raakatakilaisen purjelaivan köysistön ulkoa...

Kääntäjä tarvitsee myös joustavaa mieltä, eikä pelkästään siksi, että kirjailijan näkemykset saattavat poiketa omista hyvinkin raskaasti. Tällöin kääntäjän on vain nieltävä sappensa ja välitettävä kirjailijan näkemys parhaan taitonsa mukaan. (Selkeät asiavirheet voi tietysti, harkiten ja tyylitajulla, korjata.)

Freelance-kääntäjän tulot eivät yleensä ole kovinkaan suuret. Apurahoja saa jonkin verran, mutta ne ovat usein vielä palkkioitakin sattumanvaraisempi tulonlähde. Palkkiot voidaan laskea joko kirjan arkkien (16 sivua) merkkipaikkojen mukaan, merkkilaskennalla tai sitten jonkinlaisella herrasmiessopimuksella. Yleensä kyse on kuitenkin kertakorvauksesta, joten kääntäjä ei kauheasti hyödy suurmenestyksistäkään muuten kuin sikäli, että ne saattavat tuoda uusia töitä.

Satu: Kääntäjäksi pääsee tuurilla ja taidolla, pitää olla oikeassa paikassa tyrkyllä oikeaan aikaan. Kielitaidon lisäksi tarvitaan huolellisuutta, tarkkuutta ja täsmällisyyttä, kykyä sitoutua aikatauluihin, hyvää kielen ja tyylin tajua, kärsivällisyyttä, (alan) kirjallisuuden tuntemusta, yleistietoa… ja lisäksi pitää nauttia salapoliisin työstä. Suuri osa työstä on pienten yksityiskohtien tarkistamista ja tiedonmurusten metsästämistä. Hyvä käsikirjasto, internet ja tuttava- ja asiantuntijaverkosto ovat avuksi.

Susanna: Alan opiskeleminen ei ole välttämättä tarpeen, tunnen erittäin hyviä kääntäjiä, joilla ei ole alan koulutusta, mutta niistä on apua. Itse kuitenkin tiedän välttäneeni monet harmit puhtaasti opintojen avulla. Minulle opetettiin mm. mitä freelanceriys, oman yrityksen perustaminen tai toiselle töihin meneminen käytännössä tarkoittaa. Näiden tietojen hankkimiseen voi kulua monen monta tuntia, jos ei tiedä edes mistä kannattaa tiedustella. Myös varsinaiseen suomentamiseen liittyen koulutuksesta on apua, sillä hyvä kielitaito on kääntämisen perusta. Kääntäjäkoulutuslaitoksilla kielitaitoa hiotaan juuri kääntämisen tarpeisiin, mikä on aivan eri asia kuin filologian laitosten tapa opettaa kieliä. Myös filologeilla on kääntämiskurssinsa, mutta oman kokemukseni mukaan ne perustuvat enemmän sanaston opettelemiselle kuin saman asian ilmaisemiselle sujuvasti toisella kielellä. Lisäksi kääntäjien (toisin kuin filologien) opintoihin kuuluu myös suomen kielen opiskeleminen -- ja suomentajalle suomen kieli on tärkeämpi työväline kuin se kieli, mistä käännetään.

Kirjoja kääntämään pääsee helpoiten hankkimalla tuttavia kustannuspuolelta tai kääntäjistä ja vakuuttamalla heidät siitä että saa aikaan hyvää jälkeä. Toinen tapa on lähettää sitkeästi käännösnäytteitä eri yhtiöiden kustannustoimittajille, soitella perään ja toivoa parasta.

Kirjallisuuden suomentajan täytyy kestää pitkiä yksinäisiä työpäiviä oman työpöytänsä ääressä. Toisaalta työhön kuuluvat myös töiden hankinta ja tietojen penkominen, joten erakkomaisuuden lisäksi kannattaa hioa sosiaalisia taitoja ja kykyä esittää kysyttävänsä selkeästi ja ymmärrettävästi sekä opetella käyttämään nettiä ja olemaan hyväksymättä kaikkea kirjoitettua puhtaana totuutena.
Olen kuullut huhuja pienemmistä yrityksistä, jotka haluavat maksaa alkuperäisen tekstin mukaan, tai sanamäärän mukaan, mutta omalle kohdalleni näitä ei ole sattunut.

Millainen on kääntäjän työn arvostus? Kielenkääntäjä oli Suomen Kuvalehden ammattien arvostus -luettelossa sijalla 97, ollut laskussa vuodesta 1991, aiemmin 77? Miten ymmärrät tämän (- johtuiko ehkä edellinen sijoitus EU:sta ja sen tuomasta kielimäärästä johtuvasta julkisuudesta)? Pitäisikö kääntäjiä tuoda enemmän julkisuuteen? (Jaana Kapari on ehkä sellainen nimi, jonka keskivertosuomalainen saattaa tunnistaa - pitäisikö tällaista julkisuutta olla enemmän?

Jaakko: Työn arvostuksesta en osaa sanoa, näin sisältäpäin. Kaipa sitä arvostetaan siinä kuin "oikeita" töitäkin. Arvostuksen puutetta en ole ainakaan koskaan tuntenut. Onhan se hienoa, kun aina joskus näkee nimensä jopa lehteen painettuna.

Kääntäjät ja julkisuus ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Minusta kääntäjän on tekstissään oltava näkymätön, ja mitä vähemmän lukiessa huomaa lukevansa käännöstä, sen parempi. Kääntäjä on vähän niin kuin salainen agentti: silloin kun työt tehdään kunnolla, kukaan ei edes huomaa, että jotain on tekeillä. Tai kuten kollega Katriina Savolainen sanoi: Kääntäjä on Zelig, ammattikameleontti. Jäljittelijä. Sulautuja.

Mielenkiintoinen kysymys siis on, lyökö kääntäjien julkisuus korvalle tätä tekstissä näkymättömyyden ajatusta. En tiedä.

Toisaalta lukijoiden olisi toki hyvä olla selvillä siitä, että sellainenkin ihminen kuin kääntäjä on olemassa, ja myös ymmärtää, että käännös ei synny itsestään -- kirjat eivät "käänny", vaikka lehdissä joskus niin lukee -- vaan hyvä suomennos vaati osaavan tekijän pitkällistä paneutumista ja ahkeraa työpanosta. Jos sellaiseen tietoisuuteen vaaditaan kääntäjien julkisuutta, julkisuus varmaankin on hyväksi. Muuta arvoa en julkisuudelle oikein keksi.

Kaikkein eniten soisin joka tapauksessa lukijoiden kiinnittävän huomiota käännösten laatuun ja vaativan kustantamoilta hyvin käännettyjä kirjoja. Se on minusta parasta kääntäjien huomaamista ja myös kääntäjän työn arvostamista.

J. Pekka: Kuivalehden vähän sattumanvaraisiin ammattinimikelistoihin perustuvasta kyselystä huolimatta minusta tuntuu, että kääntäjien arvostus on kasvanut. Ainakin minulle on tultu kiittelemään sekä omia töitäni että ammattikunnan toimintaa yleisesti - kiittelemään pitkään, hartaasti ja täydestä sydämestä. Kiittelijät ovat tosin varmaan enimmäkseen kirjallisuuden suurkuluttajia, joiden arvostukset varmasti poikkeavat koko kansan keskimääräisistä näkemyksistä.

Myös yksittäisiä kääntäjiä on noussut esiin, mikä sekin voi olla hyväksi. En lainkaan ihmettelisi, vaikka lähivuosina Suomessakin joku aloittaisi angloamerikkalaisen käytännön painaa kääntäjän nimi jo etukanteen tittelisivun lisäksi.

Satu: Palkkauksen perusteella ei kovinkaan hyvä. Useimmat eivät kiinnitä (kirjan) käännökseen juurikaan huomiota, ellei se sitten satu olemaan häiritsevän huono.
Suurempi määrä julkisuutta ei varmaankaan olisi pahasta.

Susanna: Oma kokemukseni kääntämisen yleisestä arvostuksesta on melko vähäinen, mutta esiintymiset kirjamessuilla ovat opettaneet ainakin sen, että varsin monia kiinnostaa miten kirja kaupan hyllylle päätyy. Arvostuksen laskemisen syyksi en osaa veikata muuta kuin sitä että muut ammatit ovat olleet enemmän esillä verrattuna kääntäjiin. Julkisuus on periaatteessa hyväksi. Muutamat jopa sanovat, että arvostus voisi auttaa kohottamaan palkkoja, mutta itse en sitä allekirjoita. Jos arvostus lisäisi rahantuloa, poliiseilla pitäisi mennä varsin hyvin ja poliitikoilla varsin huonosti...

Onko suomalainen kääntäminen laadukasta?

Jaakko: Laadukasta -- on ja ei. Suomeen on muutaman viime vuosikymmenen aikana kasvanut pätevä kirjallisuuden kääntäjien ammattikunta, jolta voi odottaa hyviä käännöksiä. Toisaalta alalle on paljon halukkaita tulijoita, ja ikävä kyllä joskus näkee kirjoja, joiden käännökset on selvästi teetetty liian kokemattomilla tai suorastaan ammattitaidottomilla kääntäjillä. Kustantajan vastuu, sekä laadun vaalimisessa että aloittelevien kääntäjien ohjaamisessa, on minusta suuri.

J. Pekka: Jos tekee vertailuja esimerkiksi saman kirjan suomennoksen ja englanninnoksen välillä, niin on helppo huomata että suomennos on usein paljon laadukkaampaa työtä. Klassinen ja helppo esimerkki ovat tietysti vaikkapa Asterix-sarjakuvat.

Tietysti aina sattuu ja tapahtuu, ja kiireessä kärsii usein ratkaiseva oikolukuvaihe turhan usein ja turhan pahasti.

Satu: Suomalaisten käännösten taso vaihtelee aika tavalla. Lastenkirjoihin panostetaan melko paljon, koska ne ovat ihmistaimen ensimmäinen kontakti kirjoitettuun kieleen, ja niiden käännökset ovat yleensä laadukkaita. Mutta arvostettujen kirjojen kääntämiseen satsataan enemmän kuin esim. nuorten- tai vaikkapa hevoskirjojen kääntämiseen, ja niinpä nuortenkirjallisuuden piiristä saattaa löytyä aika karmaiseviakin käännöksiä.

Susanna: Olen muutaman vuoden ajan seurannut ruotsalaisten käännöksiä ja heidän käännösmoraaliaan ja voin hyvällä omallatunnolla todeta, että Ruotsin käännöskulttuuriin verrattuna meillä Suomessa ei ole mitään syytä hävetä. Keskimäärin käännösten taso on mielestäni korkea, vaikka tietysti meilläkin kaikenmoista sattuu ja tapahtuu, niin suomentajien kuin kustantajienkin taholta, ja parannettavaa löytyy aina.

Jatkuu osassa 2/3
Kirjaudu kommentoidaksesi
Keskustele tästä aiheesta foorumilla (0 vastausta).
Paikalla 3 jäsentä ja 74 vierailijaa:
Miyace, MoonEye, Eija
Uusin jäsen: Inge Vertman-Saksa
Jäseniä yhteensä: 7243