Vaskikirjat on viime kesänä perustettu pienkustantamo, jolta ilmestyy tänä syksynä peräti kolme kirjaa: Fritz Leiberin Lankhmarin varkaat, Richard Mathesonin Olen legenda ja Lordi Dunsanyn Haltiamaan kuninkaantytär. Vaskikirjat keskittyy fantasiaan ja muuhun spekulatiivinen fiktioon.

Tässä artikkelissa tutustutaan itse kustantamoon ja henkilöön sen takana, Erkka Leppäseen.

Esittelykierros: Kuka olet ja mitä haluat kertoa meille itsestäsi?

– Olen tamperelainen melkein nelikymppinen mies, joka on viettänyt yli puolet elämästään erilaisten scifi-, fantasia- ja roolipeliharrastusten parissa. Tampereella on ollut hyvin vähän näiden alojen järjestäytynyttä toimintaa, jossa en olisi ollut jotenkin mukana. Olen kirjoitellut myös arvosteluita sarjakuvista ja kirjoista Portti-lehteen. Sikäli kustantamon perustaminen oli luonteva seuraava askel.  

Mitä mieltä olet internetistä, esimerkiksi tällaisten faniyhteisöjen luomisessa kuin Risingshadow tai eri kirjailijoiden fanien kokoontumispaikkana? 

– Internetin kehittymistä olen seurannut yli vuosikymmenen, ja kyllä se tulee kaiken aikaa monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi – tosin myös vaarallisemmaksi. Netti on erinomainen paikka etsiä tietoa ja solmia kontakteja. Ja Risingshadow on loistava kokoontumispaikka spefin harrastajille. Hienoa, että jotkut jaksavat ylläpitää tällaista ihan vapaaehtoisesti!

Mitkä ovat top 5 -linkkisi?

– Onhan noita paljonkin. Näillä sivuilla varmaan vierailen eniten:

1)      Google (www.google.com ) – sen avulla löytyy nykyään kaikki oleellinen kirjoittamalla pari sanaa

2)      Wikipedia (en.wikipedia.org ) – tulee kaiken aikaa yksityiskohtaisemmaksi ja luotettavammaksi

3)     Last.fm (www.last.fm ) – erinomainen paikka tehdä musiikillisia löytöjä

4)     Risingshadow (fi.risingshadow.net ) – imartelematta voin sanoa, että tämä on merkittävä sivusto minullekin, vaikka en kovin aktiivisesti osallistukaan keskusteluihin, ja kustantamon perustamisen myötä siitä on tullut yhä tärkeämpi

5)     Vaskikirjat (www.vaskikirjat.fi ) – oman kustantamoni sivusto, jota itse ylläpidän, on totta kai tärkeä minulle

Milloin ja miten kiinnostuit fantasia- ja scifikirjallisuudesta? Muistatko mihin kirjaan ensimmäiseksi ihastuit?

– En enää pysty muistamaan, mikä oli ensimmäinen varsinainen scifi-kirja, jonka luin. Todennäköisesti se oli jokin Jules Vernen kirja. Luin nuorena kaikki Vernen kirjat, mitä vain sain kirjastoista käsiini, vaikkakin pidin niistä enemmän seikkailukirjoina kuin varsinaisena scifinä. Ensimmäinen ”aikuisempi” scifi-kirjailija, johon tykästyin, oli Arthur C. Clarke, jonka vanhempia kirjoja arvostan edelleen.

– Fantasian alalla taas ensimmäinen suuren vaikutuksen tehnyt kirja oli Richard Adamsin Ruohometsän kansa. Olin varmaan vähän yli kymmenen vanha, kun luin sen. Pian sen jälkeen löysin J. R. R. Tolkienin ja Sormusten herran, ja se onkin ollut elämäni tärkein kirja. 

Mikä fantasiassa ja scifissä kiehtoo ja mistä et pidä? Onko sellaista?

– Pidän fantasian ja scifin mielikuvituksen lennosta, jossa todellisuus ei kahlitse tapahtumia. Lisäksi pidän hyvistä tarinoista, ja koska spekulatiivisessa fiktiossa voi tapahtua mitä tahansa, tarinat ovat yleensä kiinnostavampia kuin reaalitodellisuutta kuvaavat tarinat. Tosin arvostan suuresti myös kirjailijoita, jotka pystyvät kertomaan hyvän tarinan turvautumatta yliluonnollisiin tai yliteknillisiin elementteihin.

– En pidä kliseisistä tarinoista, jotka kaavamaisesti toistavat ja kierrättävät vanhoja juonikuvioita. Toisaalta en myöskään pidä juonettomista sana(teko)taidekirjoista, joista ei kirveelläkään löydä kunnon tarinaa.

Kuka viimeksi lukemistasi scifi- tai fantasiakirjailijoista on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ja miksi?

– Täytyy myöntää, että pitkään aikaan en ole enää löytänyt uusia kirjailijoita, jotka nousisivat vanhojen suosikkien rinnalle. Ainoa hehkutuksen arvoinen löytö viime vuosina on ollut George R.R. Martin ja hänen Tulen ja jään laulunsa. 

Nimeä kolme teosta, jotka ottaisit mukaasi autiolle saarelle (sarjan saat laskea yhdeksi teokseksi).

– Jos olisin järkevä, ottaisin varmaan jonkin hengissäpysymisoppaan sekä sellaisia kirjasarjoja, joita en ole lukenut mutta joissa riittäisi lukemista pitkäksi aikaa, kuten Leo Tolstoin Sodan ja rauhan sekä Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. Mutta jos nyt kuitenkin valitsisin genrekirjasuosikkejani, ne voisivat olla nämä:

                      – Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

                      – J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

                      – Ursula K. Le Guin: Osattomien planeetta

Kuinka kauan mietit tätä ajatusta oman kustantamon perustamisesta? Mistä ja milloin se lähti?

– Ajatus tuli alun perin eräiltä kääntäjätuttaviltani, jotka olivat kaavailleet fantasiaan erikoistuvan kustantamon perustamista. Itse en aluksi aikonut lähteä mukaan kuin korkeintaan äänettömänä yhtiömiehenä. Viime vuonna tilanne kuitenkin muuttui, kun jäin työttömäksi ja aloin kaivata jotain mielekästä tekemistä. Ja kun sitten alkoi käydä selväksi, että kustantamoa ei synny, ellen itse ota aktiivisempaa roolia, kävin yrittäjäkurssin, jossa päätökseni lopullisesti vahvistui. Niinpä lopulta päädyin perustamaan kustantamon viime kesänä omalla toiminimellä.

– Tiedän, etten varmastikaan tule rikastumaan tällä alalla, mutta toivon, että kirjat menisivät kaupaksi edes sen verran, ettei minun tarvitsisi palata työttömyyskortistoon. Ja olisi kiva työllistää myös muutama kääntäjä ja graafikko samalla.

Onko scifi kärsinyt fantasian suosiosta vai päinvastoin? Miksi Suomessa tunnutaan lukevan yhä vähemmän scifiä ja yhä enemmän fantasiaa? Voiko fantasian suosio jatkua?

– En usko, että scifin suosio on varsinaisesti vähentynyt. Eihän se oikeastaan ole ikinä ollutkaan kovin suosittu kirjallisuudenlaji. Sillä on kuitenkin oma lukijakuntansa, joka tuskin koskaan hylkää sitä.

– Fantasian suosio taas on paisunut räjähdysmäisesti niistä ajoista, jolloin itse aloin lukemaan sitä. Esimerkiksi silloin kun kävin lukiota, meidän luokallamme oli ilmeisesti vain kaksi, jotka olimme lukeneet edes Tolkienia. Toivon kyllä, että suosio jatkuu ja että fantasiaa lukevat nuoret eivät hylkää tätä kirjallisuudenlajia aikuistuttuaan. Vaskikirjat toivoo nimenomaan täyttävänsä sellaisten lukijoiden tarpeet, joille nuortenfantasia ei enää kolahda mutta jotka silti haluavat edelleen lukea fantasiaa.

Onko joitain erityisiä syitä miksi valitsit juuri Fritz Leiberin Lankhmarin varkaat ensimmäiseksi kirjaksi?

– Siitä tuli Vaskikirjojen ensimmäinen julkaisu lähinnä siksi, että sen suomennos valmistui nopeammin kuin muiden tarjokkaiden. Mutta Leiber oli kyllä alusta alkaen yksi niistä kirjailijoista, joiden tuotantoa ehdottomasti halusin julkaista suomen kielellä. Hänen fantasiatarinansa ovat korkealaatuisia ja tärkeitä vaikutteiden antajia monelle uudemmalle kirjailijalle, vaikka ovatkin jääneet Suomessa vähälle huomiolle. Ja toivoakseni ne ovat myös tarpeeksi viihteellisiä ollakseen kaupallisia, sillä Vaskikirjat tarvitsee tässä vaiheessa kipeästi pääomaa päästäkseen alkua pitemmälle.

Kerro jotain kirjan juonesta paljastamatta liikaa.

– Lankhmarin varkaat ei oikeastaan ole romaani vaan novellikokoelma, joka sisältää kolme pitkää tarinaa. Kaikki Lankhmar-sarjan novellit muodostavat yhtenäisen kaanonin, mutta toisaalta ne toimivat myös itsenäisinä novelleina. Tarinoissa on samat päähenkilöt: kookas barbaarisoturi Fafhrd sekä pienikokoinen varas, jota kutsutaan Harmaaksi Hiirestäjäksi. Tässä ensimmäisessä kokoelmassa kerrotaan vasta heidän taustatarinansa ja kohtaamisensa. Tarinat vain paranevat tulevissa osissa, ja toivon, että pystyn julkaisemaan myös ne.

Syksyn aikana ilmestyy vielä Richard Mathesonin Olen legenda ja lordi Dunsanyn Haltiamaan kuninkaantytär. Miten päädyit näihin?

– Molemmat tulivat vastaan, kun pyysin tuttaviani suosittelemaan hyviä yksittäisiä romaaneja, jotka eivät olisi kauhean paksuja. Tunnustan, että en tuntenut Haltiamaan kuninkaantytärtä ollenkaan vielä vuosi sitten, vaikka lordi Dunsanyn tunsinkin parin novellin perusteella. Kun sitten tutustuin tähän kirjaan ja sen merkitykseen koko fantasiagenrelle, päätin, että se on suomennettava, jos vain löydän tarpeeksi rohkean ja kyvykkään suomentajan. Johanna Vainikainen-Uusitalo onneksi osoittautui sellaiseksi.

– Myös Olen legendasta kuulin ensimmäisen kerran vasta kesällä. Päätin ottaa sen Vaskikirjojen ohjelmaan, kun varmistui, että pystyn julkaisemaan kolmannenkin kirjan tänä syksynä. Onnekkaasti kirjaan perustuva uusi elokuvakin saa ensi-iltansa tänä vuonna. Sillä ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta valintaani, sillä luultavasti olisin julkaissut kirjan ilman elokuvaakin.

Kerro myös hieman näistä kirjoista. Millaisista kirjoista on kyse?

– Haltiamaan kuninkaantytär on klassikko, joka kirjoitettiin jo 20-luvulla kauan ennen mitään fantasiabuumeja. Sen tapahtumat sijoittuvat keskiaikaiseen Englantiin, jossa sijaitsee myös muusta maailmasta erossa oleva Haltiamaa. Ihmisten ja haltioiden maailmat törmäävät yhteen, kun ihmisprinssi Alveric ottaa vaimokseen haltiakuninkaan tyttären Lirazelin. Asetelmassa voi nähdä yhteneväisyyksiä Neil Gaimanin Tähtisumua / Stardustin kanssa, mikä ei ole sattumaa, sillä lordi Dunsany on ollut tärkeä inspiraationlähde Gaimanille.

– Olen legenda taas on pikemminkin kauhua ja scifiä kuin fantasiaa. Se on synkänpuoleinen tarina, jossa maapallon kaikki ihmiset yhtä miestä lukuun ottamatta ovat muuttuneet vampyyreiksi. Tämä viimeinen ihminen taistelee viimeiseen saakka vampyyreitä vastaan ja yrittää samalla löytää tieteellistä selitystä vampyyrirutolle. Kirja on oikeastaan kaikkien zombi-apokalypsitarinoiden kantaisä.

Lankhmarin varkaiden kansi on jo nähtävillä. Milloin kahden muun syksyllä julkaistavan kirjan kannet nähdään?

– Olen legendan kansi tulee näkyviin hyvinkin pian, mahdollisesti jo ennen kuin tämä haastattelu on julkaistu. Kuninkaantyttärenkin kansi on tekeillä, mutta en ole hoputtanut taiteilijaa, koska käännöskään ei valmistune ennen marraskuuta. Hyvää kannattaa odottaa.

Miten päädyit kustannusyhtiön nimeen ja logoon?

– Nimi Vaskikirjat tuli mieleeni, kun yritin keksiä jotain fantastis-mytologisia mielikuvia antavaa nimeä. Ehkäpä se tuo suomalaisten mieleen jotain kalevalaistakin. Logon suunnitteli graafikko Teemu Helenius (joka muuten tekee myös kannen lordi Dunsanyn kirjaan). Ohjeistin häntä, että logo saisi olla tyylitellyn soljen tai veneen keulan tai V-kirjaimen muotoinen. Hän teki työtä käskettyä, ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Miten päädyit eri kirjojen suomentajiin ja kansikuvien tekijöihin? Onko tarvetta työvoimalle?

– Kolme ensimmäistä suomentajaa päätyivät Vaskikirjoille kaikki eri reittejä. Leiberin suomentaja Mervi Hämäläinen on vanha tuttavani Tampereen yliopiston roolipelipiireistä sekä myös yksi ihmisistä, joita saan kiittää, että ylipäänsä sain inspiraation kustantamon perustamiseen. Olen iloinen, että sain tarjota hänelle töitä. Lordi Dunsanya kääntävä Johanna V-U on niin ikään vanha tuttavani ja jo kokenut kääntäjä. Hän itse tarjoutui minulle töihin kuultuaan kustantamosuunnitelmistani. Mathesonin kääntäjä Vuokko Aitosalo sen sijaan ei ollut tuttuni vielä silloin, kun hän otti itse yhteyttä ja ilmoitti olevansa käytettävissä, jos Vaskikirjat joskus tarvitsee kääntäjää. Kun sitten tarjosin Olen legendaa hänelle, hän otti sen mielellään.

– Näiden kolmen kirjan kansitaiteilijat löytyivät tuttavapiireistäni. Kaikki tarjoutuivat töihin oma-aloitteisesti kuullessaan kustantamostani, ja heille kaikille sitten löytyikin töitä.

– Ja kyllä Vaskikirjoilla on varmasti käyttöä suomentajille ja graafikoille tulevaisuudessakin, jos vain toiminta osoittautuu kannattavaksi ja pystyy jatkumaan. En tosin voi luvata niin suuria palkkioita kuin mitä suuret kustantamot maksavat mutta toisaalta pystyn ehkä tarjoamaan kääntäjille käännettäväksi sellaisia kirjoja, joita he haluaisivatkin mielellään kääntää.

Oletko tehnyt jo tunnusteluja muista kirjoista?

– En vielä, vaikka olen kyllä pyöritellyt mielessäni useitakin vaihtoehtoja. Maailmalta löytyy vielä paljon isoja nimiä, joita on suomennettu hyvin vähän tai ei ollenkaan. Mahdollisesti Vaskikirjojen neljäs kirja on Lankhmar-sarjan kakkososa tai sitten jotain ihan muuta. Ilmoittelen kyllä Vaskikirjojen kotisivuilla heti kun jotain varmistuu, mutta seuraavaa kirjaa tuskin tulee ennen kuin aikaisintaan keväällä.

Mistä Vaskikirjojen kirjoja saa (kirjakaupat, messut, netti)?

– Tässä vaiheessa Lankhmarin varkaita pitäisi jo saada kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista ja monista nettikirjakaupoistakin. Sama pätee jatkossa muihin julkaisuihin. Myös kirjamessuilta kirjoja saa, lähinnä Pienkustantajien yhteiseltä osastolta, mutta sieltä kaiken runsauden keskeltä niitä voi olla vaikea löytää. Henkilökohtaisesti toivoisin, että ihmiset tilaisivat kirjojani erityisesti Kirjapuodin (http://www.kirjapuoti.fi) kautta. Silloin kirjat saa kätevästi suoraan kotiinsa postitse.

Mikä hyvä kysymys vielä puuttui haastattelusta? Ja tietenkin vastaus siihen.

–  Vielä olisit voinut kysyä, että voisiko Vaskikirjat ottaa joskus julkaisuohjelmaan myös suomalaisia käsikirjoituksia. Vastaus on kyllä. Jos laadukas suomalainen scifi/fantasiakäsikirjoitus ilmaantuu, kyllä Vaskikirjat sen mielellään julkaisisi. Mutta sanottakoon heti perään, että vaatimukset ovat korkeat. Tähän saakka Suomessa julkaistut omakustannefantasiakirjat eivät olisi ylittäneet julkaisukynnystäni ainakaan sellaisenaan – eivätkä kyllä kaikki kustantamoidenkaan julkaisut.

– Mainostan samalla, että Vaskikirjat tarjoaa myös arvostelupalvelua aloitteleville kirjailijoille. Palvelu on maksullista (taksat näkyvät kotisivuilla) mutta rahojensa vastineeksi saa rakentavaa palautetta kirjoituksensa hyvistä ja huonoista puolista. Sekä novellit että romaanikäsikirjoitukset ovat tervetulleita ruodittavaksi. Arvostelupalveluun voi lähettää kirjoituksiaan, vaikka ei varsinaisesti tarjoaisikaan niitä Vaskikirjoille julkaistavaksi, mutta toisaalta Vaskikirjoille voi lähettää käsikirjoituksia myös ilman arvostelupyyntöä.

Sitten vielä perusteluja miksi nämä kolme kirjaa kannattaa lisätä joululahjalistaan tai miksi mahdolliset veronpalautukset kannattaa käyttää niihin.

– Ensinnäkin kaikki kirjat ovat hyviä ja oman lajityyppinsä klassikoita, joiden parissa voit kokea monta nautinnollista ja jännittävää hetkeä. Toiseksi ostamalla nämä kirjat tuet paitsi vähävaraista kustantajaa myös suomenkielistä spekulatiivista fiktiota. Vaskikirjojen elinehto on, että sen julkaisemia kirjoja ostetaan, ja vain taloudellinen kannattavuus mahdollistaa, että Vaskikirjat pystyy jatkamaan laadukkaiden kirjojen julkaisemista. Ehkäpä jo seuraava julkaisu on klassikko, jonka olet aina halunnut saada suomeksi.

Kiitokset Erkalle haastattelusta.

Jo ilmestynyt Lankhmarin varkaat odottaa yöpöydällä lukemista ja Olen legenda todennäköisesti tarttuu matkaan Helsingin kirjamessuilta.

P.S.: Taisin saada artikkelin valmiiksi ennen kuin Olen legenda -kirjan kansi on julkaistu =)