Suzanne Collins: Nälkäpeli

WSOY 2008 - Risingin tietokannassa Image

Nälkäpeli on suurenmoinen, julistaa Stephenie Meyer kirjan sisäkannessa. Luonnehdinta on omiaan saattamaan kirjan kohdeyleisönsä käsiin, mutta Meyrin vampyyrikirjoja vierastavienkaan ei kannata tuomita teosta suosittelijoiden perusteella.

Lähtökohtana: nuorille suunnattua scifiä. Kulissina toimii lähitulevaisuuden Amerikka, joka elää dystopiassa. Luonnon oikuttelu on suistanut mantereen Panemin rautakoron alle – valtion, jonka kolmeatoista Vyöhykettä yläluokka sortaa tekniikalla ”hajota ja hallitse”. Alkuasetelma johdattaa lukijan 12. Vyöhykkeelle, jonka kurjuudessa kituutetaan lähestulkoon keskiaikaisissa olosuhteissa. Yhteiskuntajärjestyksen ohella näkyvin science fiction –elementti ovat mutanttiolennot, jotka luotiin alun perin avuksi kapinan tukahduttamisessa. Kapinan, josta rangaistakseen ovat valtaapitävät lanseeranneet Nälkäpelin.

Suzanne Collins antaa käsikirjoittajataustansa näkyä esikoiskirjansa sivuilla. Tarinan kehykset tarjoavat sijaa draamalle ja jännitykselle, joita näpsäkkä ja konstailematon kielenkäyttö kuljettaa jouhevasti eteenpäin. Mukaan on sotkettu kaikki bestsellerin klassikkomausteet: kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, päähenkilö menetti isänsä nuorena, juonensaumana iänikuinen uhrautumistematiikka. Harry Potterin perintönä on naispuolinen päähenkilö Katnisskin sangen maskuliininen. Hänen näkökulmansa tietynasteinen suppeus tarjoaa lukijalle odotuksia ja oivalluksia, vaikka eteneminen ihmissuhdepelailun ja –peilailun suhteen kangertelevampaa onkin.

Nimensä mukaisesti muodostaa Nälkäpelin tarinan rungon. Se on maanlaajuinen tosi-TV-tapahtuma, johon arvotaan kaksi edustajaa jokaiselta Vyöhykkeeltä. Nuoret passitetaan mittelemään hengestään maastoon, taustalla tieto siitä, että Pelissä on vain yksi voittaja, yksi kotiinlähtijä. Varhain aikuistunut Katniss päätyy osaksi kuviota, jossa tosi-TV –kritiikki pureutuu ihohuokosiin. Samalla kun teinit tappavat toisiaan ja kamppailevat hyödykkeiden herruudesta, kamera käy. Selviytymistaidot ovat kaikki kaikessa, alinomainen herpaamattomuus elinehto. Niiden ohessa tulisi kuitenkin pysytellä edustavana, jotta Peliä ruutujen takana seuraavat sponsorit pysyisivät suosiollisina. Mikäli sirkushuvit eivät viihdytä yleisöä tarpeeksi, lisäävät pelinjärjestäjät actionia keitokseen.

Pelin kuvaus kannattelee jännitystä toimivasti ja arvaamattomasti. Alati muuttuva tilanne, nuortenkirjan mittoihin istutettu raakuus ja ihmissuhdejännitteet pitävät lukijankin kiinnostuksen yllä. Vertaaminen vaikkapa toiseen samoin eväin varustettuun teokseen, Justin Somperin Vampiraatteihin, koituu Collinsin eduksi. Hänen visioimansa todellisuus pysyy ajoittaisesta kaukaahaetun tunnustaan huolimatta eheänä. Vaikka esikoisteokselle ominaista haparointia alkupuolelta hieman löytyykin, on Nälkäpeli kiinteä ja toimiva ilmestys.

Nälkäpeliin on ujutettu myös tiettyjä tarinallisia ja juonellisia erikoisuuksia. Tarina on esitetty preesensissä, mikä saattaa vaatia alkuun sopeutumista. Kirjailijan naisellinen ote pilkahtaa esiin paikka paikoin – esimerkiksi asiaankuuluvan taistelupreppauksen ohella kiinnitetään erityistä huomiota puvustuksiin. Ulkonäkö ja vaikutelmat ovat avainsanoja raadollisessa viihdeteollisuuden maailmassa, jonka äärimmäisyyksillä Nälkäpelissä taiteillaankin. Stephenie Meyerin kannanottoja pelästyneiden ei kuitenkaan tarvitse huolehtia romantiikan ylenpalttisuudesta, sillä sen puolen Collins on hoitanut hillitysti, Pelin henkeen kuuluvilla varauksilla ja illuusioilla tasapainotellen.

Nälkäpeli on vahvasti yhden kokonaisuuden kirja. Pelin kattaessa trilogian ensimmäisen osan, jää nähtäväksi miten kirjailija hoitaa hypyn seuraaviin osiin. Pääjuonen ohessa kulkevat sivujuonteet voinevatkin toimia ratakiskoina jatkolle. Kirjan päätös on soveliaan avoin, päättää episodin sulkien mutta säästää tarpeeksi juonensäikeitä tulevalle.

Nälkäpeli on omassa tyylilajissaan, sen rajoissa ja voimavaroissa, laatua. Puutteet hahmonrakennuksessa ja sanomallisessa syvyydessä voi antaa anteeksi tiedostaen, että kyseessä on nuorille suunnattu opus omine hyveineen – ja vieläpä tekijänsä ensimmäinen, mikä osaltaan sälyttää ankaramman puinnin seuraavien osien harteille. Nälkäpeli on varteenotettava kandidaatti täyttämään sitä tyhjiötä, jonka Potter-saaga jätti jälkeensä. Tulevissa kirjoissa tehdyt valinnat tulevat vaikuttamaan voimakkaasti suosion kurssiin, mutta lähtökohdiltaan Nälkäpeli on laajemman lukijakunnan kiinnostuksen piirissä kuin monet muut tämän hetken nimet.

 

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (2 vastausta).
Paikalla 31 vierailijaa
Uusin jäsen: Kari Eerola
Jäseniä yhteensä: 8763