Steph Swainston: Kuolemattomien kaarti ja Aika on lahjoista suurin
(Nelimaa-trilogian osat 1 ja 2)

Like 2010 ja 2011 - Kuolemattomien kaarti ja Aika on lahjoista suurin Risingin tietokannassa

Aika on lahjoista suurin (Like 2011)Brittikirjailija Steph Swainstonissa on varmasti ainesta vielä moneen, sillä jo hänen esikoisteoksensa Kuolemattomien kaarti (The Year of Our War, 2004) sai ja saa yhä kriitikot ja lukijat hieraisemaan silmiään. Hänen tavalleen sekoittaa keski- ja nykyaikaisia elementtejä ja teemoja keskenään on löytynyt niin innostuneita ihailijoita kuin vähemmän vaikuttuneita skeptikkojakin. Miten suhtautua esimerkiksi päähenkilö Jantiin, joka toimii keisarin siivekkäänä, kuolemattomana airuena, johtaa miekoin varustautuneita sotajoukkoja taisteluun, pukeutuu t-paitaan ja farkkuihin ja piikittää itsensä täyteen huumeita?

Jantin huumeriippuvuudesta riittääkin aivan keskeiseksi teemaksi asti, sillä hänen ja muiden kuolemattomien soturien muodostaman Piirin olemassaolon tarkoituksena on puolustaa keisarin hallitsemaa Nelimaata valtavien hyönteisten, turilaiden, invaasiota vastaan. Kuolemattomien kaartissa rintama rakoilee ja turilaat vyöryvät yli maan, kun sekä kuolemattomat että kuolevaiset unohtuvat selvittämään keskinäisiä välejään. Kaikkien näiden ongelmien ratkaiseminen kasautuu keisarin airuen harteille, vaikka tämä ei kykene selviytymään edes omistaan. Tapahtumiin liittyy hämärällä tavalla kummallinen rinnakkaismaailma Siirros, jonne on mahdollista päästä vain ottamalla yliannostus Jantin käyttämää huumetta.

Aika on lahjoista suurin (No Present Like Time, 2005) -jatko-osassa turilasongelma on hetkeksi saatu kuriin ja jälleenrakennus on käynnissä. Yllättäen saapuu tieto kaukaa mereltä löytyneestä saariyhteisöstä, Trisistä, joka elää rikkauksien keskellä ja kavahtaa ajatusta keisarin ei-demokraattisesta hallinnosta. Mitä oman sivistyksensä luoneesta yhteisöstä oikein jää jäljelle, kun jokainen kynnelle kykenevä Nelimaan asukas pyrkii ajamaan sen avulla omaa etuaan? Samaan aikaan kuolemattomat ja kuolemattomuuden menettäneet joutuvat pohtimaan sitä, onko aika tosiaan lahjoista suurin.

Kuolemattomien kaarti (Like 2010)Jos kirjojen takakansitekstit tai pelkkä käsite ”kuolemattomien kaarti” ovat tähän mennessä herättäneet mielikuvia kaikkivoivista jumalsotureista, ne voi nyt unohtaa. Näissä kirjoissa kuolemattomat – joita olisi saanut kernaasti esitellä useammankin – kuolevat saatuaan tarpeeksi pahan vamman tai tultuaan syrjäytetyksi jalustaltaan, ja heidän inhimillisyytensä kokee kolauksen lähinnä vain elettyjen vuosisatojen jälkeensä jättämistä haamuista. Tätä ja muita maailman lakeja tosin saa selvittää vähintään puoliväliin trilogian aloitusosaa, sillä Swainston jakaa tiedonmurujaan varsin valikoivasti. Huonomuistisempi lukija joutuu selaamaan taaksepäin palauttaakseen mieleen, missä yhteydessä jokin käsite tai nimi onkaan aiemmin esiintynyt. Toisille tämä voi olla Kuolemattomien kaartin suurin ongelma ja toisille taas jopa sen suurin vahvuus: erikoisuuden ja uutuuden tuntu on vahva, nykyaikaiset viittaukset yllätyksellisiä. Aika on lahjoista suurimmassa maailma on jo huomattavasti tutumpi, mikä osaltaan tekee lukuelämyksistä keskenään erilaiset.

Jo melko pian Kuolemattomien kaartin alussa tapahtuva ensimmäinen hyppy Siirrokseen herättää ehkä eniten kysymyksiä. Siirros on kuin raadollisempi versio Liisan Ihmemaasta – sekä hyvässä että huonossa. Paikan kaikkinainen epäloogisuus on niin säännönmukaista että se alkaa pikkuhiljaa olla loogista. On kuitenkin lukijasta kiinni, kuinka paljon Swainstonin rohkeasta leikittelystä osaa nauttia ja löytyykö mainittua logiikkaa tarpeeksi: omassa tapauksessani Aika on lahjoista suurimman Siirros-kohtaukset ja niihin liittyvät ratkaisut erosivat mielestäni liiaksi aloitusosan vastaavista ollakseen riittävän loogisia, eivätkä pitkät, kirjailijan lukuisia kummajaisideoita esittelevät kuvaukset aina jaksaneet pitää mielenkiintoa yllä. Ne myös osaltaan täydensivät molempien kirjojen ajoittaista päämäärättömyyden vaikutelmaa, joka ensimmäisessä kirjassa johtuu enimmäkseen huomion jakamisesta useamman eri ongelman kesken, toisessa taas kuukausien mittaisista merimatkoista. Tällainen kuitenkin unohtuu tapahtumien kiihtyessä oivaltavia ratkaisujaan kohti.

Huolimatta tarinan selkeästä jatkumosta ja päähenkilön päättymättömistä ongelmista Kuolemattomien kaarti ja Aika on lahjoista suurin käsittelevät hyvin erilaisia teemoja ja aiheita. Jälkimmäisen vahva keskittyminen toisaalta kansanvallan ja harvainvallan suhteeseen ja toisaalta kuolemattomuuden merkitykseen on erityisen korostuvaa, kun aloitusosassa keskeisiä ovat sodan lisäksi muun muassa päihderiippuvuus ja jopa parisuhdeväkivalta. Voi vain toivoa, että näihin kirjoihin kerääntyneet irtonaiset ja hyvin erilaiset langanpäät saadaan sidottua tyydyttävästi yhteen trilogian päätösosassa. Erillisinä kirjoina kaksi ensimmäistä osaa ovat kuitenkin yllättävän helposti lähestyttäviä, uutta pohdittavaa tarjoavia, erikoisen päähenkilönsä värittämiä ja enimmäkseen vaikeita laskea käsistä. Tärkeintä on oivallus, että fantasiaa voi tehdä näinkin!

Osallistu myös keskusteluun Swainstonin kirjoista Lukusalissa.

 

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (2 vastausta).
Paikalla 4 jäsentä ja 61 vierailijaa
LordStenhammar, Metsän Otus, Dynierax, Pisania
Uusin jäsen: Taina Rytkönen
Jäseniä yhteensä: 8808