Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka
(Noituri -sarjan osat 1 ja 2)

WSOY 2010 ja 2011 - Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka Risingin tietokannassa

Puolassa on henkiolentoja, joita suomalainen tai tyypillisin anglosaksinen käännöskirjallisuus eivät tunne. Puolalaisille ne kuitenkin ovat tuttuja sekä omasta tarinankerrontaperinteestään että fantasiakirjallisuudestaan.

Vampyyrit ovat alun perin slaavilainen hahmoluokka, joka levisi jo 1700-luvulla muuhun Eurooppaan. Vampyyrien suosion nousu räjähti viktoriaanisena aikana ja samalla olio korruptoitui melkoisesti. Kannattaa vilkaista Noiturin näkökulma. Se, uskomatonta kyllä, ei ole yhtään vähemmän seksikäs tai romanttinen kuin Dracula tai mr. Edward, vaikkakin karun nihilistinen ja verinen.

Sama karuus ja herkkyys sopivat kaikkeen Noituri-saagassa. Luonto ei ole lokeroitavissa, eivätkä sitä ole ihmisetkään. Kauhistuttavista teoista tunnettu kuningas voi kahden kesken puhua järkeä, eikä hänen sydämensä ole kiveä tai musta.

Päähenkilö Geralt on rock mustassa nahassa ja hopeaniiteissä. Hänen ammattinsa on noituri, taisteleva maagikko, joka elättää itsensä metsästämällä maksusta lukemattomia erilaisia pahahenkiä. Nimi “noituri” viittaa ehkä alkeelliseen velhouteen, puuhasteluun. Taikuus on olennainen osa taistelutaitoa, kun viholliset ovat yliluonnollisia.

Geralt on kokenut, älykäs ja vahva maagikko, luokkansa eliittisoturi, jonka magia- ja taistelukoulutus on vienyt värin hiuksista nuorella iällä. Hänellä on korkea moraali, jonka hän on kehittänyt itse, sillä Geralt on ateisti ja skeptikko. Kun hän ei tahdo tehdä jotakin, hän sanoo: ammattisäännöstö kieltää. Tosikoksi hän ei jää. Hän ei ole naisvihaaja, pikemminkin naistenrakastaja.

Naisia riittää, yksi tuittupää toki ylitse muiden. He eivät ole pelkästään tissejä, vaan vaihteleviin rooleihin puettuja, vahvoja naishahmoja.

Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka sisältävät löyhästi yhteisen juonen ympärille kiedottuja, pitkiä novelleja. Viimeisen toivomuksen rakenne on erityisen kokeellinen. Alun seksikohtauksessa on kalastelun makua.

Rakenteen vuoksi juoni etenee hitaasti ja paljastaa seikkoja maailmasta vähitellen. Suuresta Muutoksesta on kuitenkin kyse – sekä päähenkilön elämässä että koko pienessä tunnetussa maailmassa. Noiturit ovat olemassa puhdistaakseen maailman ihmisille vaarallisista hirviöistä. Siksi heidän tarkoituksensa tavallaan on tuhota oman työpaikkansa edellytykset.

Jokin on muuttumassa, eräs maailma on loppumassa. Onko muutoksen aiheuttanut ihminen vai jokin ulkopuolinen voima? Jos sen aiheuttaa ihminen, onko ihmisen voima luonnollinen, ihan kuten kaikki muutkin luonnonvoimat? Tekeekö ihminen maailmaa muokatessaan siitä sellaisen, missä vain hänellä on hyvä olla? Onko ihminen hirviö itsekin? Tätä ei kuulu noiturin pohtia. Hän ei katso olevansa osallinen kaaoksen ja järjestyksen voimista.

Ahdistusta aiheuttavat kysymykset ovat osa kirjan hienoutta: juuri sitä useimpien arvostelijoiden ihastelemaa väritystä, joka on mustavalkoisuuden sijaan täynnä harmaita alueita.

Merkilliset tarinat sisältävät puolalaista tarustoa, mutta hymyilin myös ilmeisille Grimmin ja Andersenin saduille. Toinen kirja alkaa satukliseiden sijaan kunnon fantasiakliseillä niukkoihin panssareihin pukeutuneine seksinhimoisine soturineitoineen. Ja lohikäärmeineen.

Noituri sijoittuu jonnekin päin keskiaikaa, mutta minne päin, on vähän epämääräistä – luultavasti loppupuolelle, 1400-1500-luvulle. On makuasia, haluaisiko tarinan ennemmin olevan sijoitettu johonkin selvään kauteen. Ottaen huomioon, että tarinan maailmassa velhot ovat ties mitenkä kauan pitäneet hallussaan taikuuden saloja ja ovat perillä kaikesta aineesta, hengestä ja niiden kontrolloimisesta, ei olisi ihme jos he olisivat kehittäneet biotieteen, toisin sanoen tuntisi soluja ja yksisoluisia eliöitä. Minun silmääni maininta bakteereista vaikuttaa melkoisen anakronistiselta.

Kääntäjä on ollut kielellemme vieraiden hahmojen kanssa varmasti helisemässä. Toimivin ja eniten käytetty ratkaisu on käyttää puolankielistä sanaa, jonka avulla hahmoja voi tunnistaa, jos tuntee slaavilaista tarinaperimää - ja niitä on myös näppärin googlettaa. Silloinkin, kun suomenkielistä nimeä käytetään (esim. vedenneito), voi suhteellisen turvallisesti olettaa, että kyseessä on tuttu olento, mutta toisella twistillä: noiturin maailmassa vedenneito on hirvittävän vaarallinen ja häijymielinen henkiolento, joka on luultavasti alkuperältään demoni tai kuolemassa korruptoitunut sielu.

Käännöskieli on sujuvaa, vaikka kielenhuoltaja sisälläni joskus haluaisi motata sateenvarjolla päähän, kun lauseenvastiketta käytetään väärin sivulauseen paikalla. Kenties vielä yksi toimituksellinen oikoluku? Mutta muuten kurantti, tarinan rytmin mukaan humoristinen, tunnelmallinen tai analyyttinen kieli saa anteeksi.

Noituri on ollut tapaus kotimaassaan. Kun siitä kehitetty tietokonepeli tuli huomattavan tunnetuksi, kirjakin käännettiin. Tämä on oikein ja kaunista, sillä tietäväiset tahot osaavat sanoa slaavilaisen fantasian perinteikkääksi, monipuoliseksi ja hyväksi kirjallisuudeksi. Se on kuitenkin kielialueeltaan niin eristynyttä, ettei siihen ole aikaisemmin juuri päässyt käsiksi.

Luvassa on miekkaa, magiaa, hirviöitä, juonitteluja, romantiikanripaus silloin tällöin; vahvoja hahmoja, tyylikkäitä maisemia, kätkettyjä jännitteitä ja filosofiaa; Grimmin ja Andersenin satujen sekä slaavilaisen tarina- ja uskomusperinteen riemukasta rippausta; minun mieleistäni, joskus mustaa, usein kuivaa huumoria; sekä jonkinlaista pakahduttavaa melankoliaa, jonka lähteeseen ei oikein pääse käsiksi. Ei voida suositella jos taistelut pitkästyttävät, eikä ylipäänsä nuoremmille lukijoille, mutta muuten sopii mainiosti piristämään fantasiakirjahyllyä.

Luettuani Viimeisen toivomuksen ja Kohtalon miekan putkeen olin muutaman päivän hämärässä, mutta miellyttävässä barbaarimaailmassa. Noituri-sarjalla on aineksia kulttimateriaaliksi, mutta katsotaan nyt ainakin ensin mihin kolmas osa tästä kehittyy.

Keskustele Noituri-sarjasta Lukusalissa.

 

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (101 vastausta).
Paikalla 2 jäsentä ja 50 vierailijaa
Pisania, Kuurankukka
Uusin jäsen: Irma Niemiaho
Jäseniä yhteensä: 8737