Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Gummerus 2011 - Risingin tietokannassa

Ranskalaisen Mathias Malzieun Sydämen mekaniikka on hullaannuttava ja hiukan hassunkurinen, vakavin sävyin viritetty steampunkfantasia. Tarinalla on suuret teemat: rakkauden ja mustasukkaisuuden koko kirjo, aikuiseksi kasvamisen ja luopumisen tuska, jopa elämänkulun vääjäämättömyys.

Päähenkilö Jack on siitä onneton pikkupoika, että koska hän syntyi sydän pysähtyneenä, hänen rintaansa jouduttiin asentamaan käkikello. Ihmisiä mielikuvituksekkailla lisäosilla korjaileva tohtori Madeleine adoptoi tikittävän pojan ja ryhtyy pitämään tarkoin huolta, ettei mikään ylimääräinen tunnekuohu vain sotke pojan herkkää elimistöä. Rakastuminen saa viisarit väräjämään, ja on siis täysin kiellettyä.

Kymmenvuotiaana Jackin elämä mullistuu aivan mahdottomasti, kun kuvankaunis mutta auttamattoman likinäköinen Miss Acacia onnistuu sykähdyttämään puista käkikellosydäntä. Siihen loppuu Jackin turvattu lapsuus. Poika ryhtyy etsimään jäljettömiin kadonnutta tyttöä, sillä ilman Miss Acaciaa Jackin elämästä ei tule enää mitään. Käyntiin päästyään juoni on yhtä suurta draamaa, ja nuoren rakkauden kaikki sävyt käydään läpi ennen loppua kilpakosijoineen kaikkineen.

Onnen ja onnettomuuden syypäät vaihtuvat moneen kertaan ennen kuin tarina on luettu läpi. Rakkaus on monisävyinen salatiede, jota kukaan kirjan henkilöistä ei tunnu hallitsevan. Yksinäinen nainen kaipaa lasta, vanha juoppo ex-vaimoaan, suuri keksijä mielikuvituksetonta morsiantaan ja huoratkin jotakuta, johon sitten lopulta ei tulisi rakastuneeksi (sillä kukapa rakastaisi huoraa). Ja voi sitä nuorta neitoa, jolla rakkaus lopulta on - eikö hän heitäkin sen menemään itseluottamuksensa puutteessa. Huuman ja onnen saa silti kokea lähes jokainen, ainakin hetken, ainakin jollain tapaa.

Tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Englantiin, Ranskaan ja Espanjaan, mutta maailmaan, jossa tapahtuu pieniä ihmeitä. Kerronta on vilkasta ja eloisaa, suorastaan surutonta. Tematiikan vakavuus ei korostu tarinan kuluessa, mutta kirja jättää jälkeensä hiukan onton olon: kuinka tyhmä rakastunut ihminen voi olla, ja kuinka vähästä itse kunkin onni onkaan kiinni? Nuoruuden tunteiden roihu väljähtyy iän myötä, ja kaikki elämän pettymykset karttuvat ikäväksi kasaksi. Tarinassa on huumoria, mutta loppujen lopuksi minä en osaa nauraa tälle kirjalle. Ehkä sitten kun olen tarpeeksi vanha ja omat ihmissuhdemurheeni jo elänyt.

Graafisesti näyttävä nide kannattaa lukea yhdeltä istumalta. Tarina imaisee mukaansa, eikä kevyesti kirjoitetulla kirjalla ole liikaa mittaa. Suosittelen tätä välipalaksi kenelle hyvänsä fantasiaa kestävälle, ehkä kuitenkin hiukan varoen turhan romantiikannälkäisille. Eihän sitä tiedä, mitä sydän tulee kestämään. Vaikka kirja kyllä tuntuu opettavan, että juuri siitä meidän tulisi ottaa selvää.

Keskustele kirjasta Lukusalissa!

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).
Paikalla 76 vierailijaa
Uusin jäsen: Jimbo Whateverson
Jäseniä yhteensä: 8723