Ursula K. Le Guin: Harhakaupunki

Avain 2012 - Risingin tietokannassa

Ursula K. Le Guinin Hain-kirjat eivät muodostaa varsinaista kirjasarjaa sanan varsinaisessa merkityksessä: ennemminkin ne ovat yksittäisiä, itsenäisiä tarinoita saman universumin historian varrelta. Kokonaisten romaanien ohella mukaan mahtuu myös useita novellimittaisia tekstejä. Tämän takia ei olekaan niin väliksi, missä järjestyksessä Hainin kirjoihin lähtee tutustumaan. Harhakaupunki (alkup. City of Illusions) on kirjoitettu jo vuonna 1967, mutta Hainin kronologiassa se sijoittuu pitkälle Maailmojen Liiton kukoistuksen ajan jälkeen.

Toki aikaisempia Hain-kirjoja lukeneille myös Harhakaupunki tarjoaa hieman erilaisen lukukokemuksen kuin jos tämä universumi on aivan uusi. Hainilainen sivilisaatio on pitkä pätkä avaruuden asutushistoriaa, jossa eri planeetoilta kotoisin olevat kansat ja rodut ovat oppineet toisiltaan - ja myös sortaneet ja sotineet toisiaan vastaan. Maailmojen Liiton tarkoitusperät tieteen ja teknologian edistäjinä kärsivät jo kukoistuksensa aikana liiallisesta byrokratiasta, korruptiosta ja eri humanoidirotujen ahneudesta ja keskinäisestä kilpailusta. Harhakaupunki valottaa myös hiukan sitä, mitä Liitolle todellisuudessa tapahtui: syttyikö koskaan suurta sotaa, tai tuliko Linnunradan takaa vierasta valloittajaa.

Harhakaupunki sijoittuu vanhalle Liiton planeetta Terralle, kotoisasti siis omalle Maa-planeetallemme. Maata hallitsee paha Shing, jonka tarkoitusperistä on vaikea päästä selville. Kirjan päähenkilö, muistinsa täysin menettänyt Falk kuitenkin tiedostaa, että vain Shingillä on hänen kipeästi kaipaamiaan tietoja hänen omasta menneisyydestään. Monien Hain-tarinoiden tapaan seuraa matka läpi vieraan planeetan - sillä kaukainen tulevaisuuden Terra on todellakin nykyihmiselle hyvin vieras paikka. Falk kohtaa erilaisia kansoja ja ihmisiä, jotka omilla tavoillaan yrittävät elää ihmisarvoista elämää

Le Guinilla on monissa Hain-kirjoissaan ollut syvän yhteiskunnallinen ja antropologinen näkökulma. Harhakaupunki liikkuu enemmän myös yksilön mielen maisemissa ja minuuden käsitteissä - toki aina suhteessa muihin eläviin olentoihin. Ihmisen mieli on voimakas työkalu, jonka hallinta ja pakottaminen eivät ole helppoja operaatioita.

Harhakaupunki säilyttää Hainin kirjojen vetovoiman: kirjaa on vaikea laskea käsistään, ja lyhyenä teoksena sen lukeekin nopsaan. Tarina kulkee jouhevasti, kohdatut jylhät maisemat ja persoonalliset henkilöhahmot jättävät tilaa myös juonelle. Jyrki Iivosen suomennos on laadukasta käsityötä.

Minua on Hainin kirjoissa aina kiehtonut tarinakokonaisuuden sirpaleisuus: Liiton historia venyy vuosituhansien mittaiselle ajalle, ja kukin kirja valottaa aina vain korkeintaan muutaman vuoden ajanjaksoa. Nytkin kirjan ratkaisu jää avoimeksi: paljon tarinaa on vielä kertomatta, eikä taideta koskaan täysin kertoakaan. Siksi Hainissa on paljon tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle.