Guillermo del Toro, Chuck Hogan: Yö ikuinen (Vitsaus-trilogia, osa 3)

Tammi 2012, Risingin tietokannassa

Yö ikuinen sijoittuu kaksi vuotta Lankeemuksen jälkeen. Maailma on jossain määrin toipunut vampyyreiden valtaannoususta. Elämä ei kuitenkaan ole entisensä. Ihmiset ovat vampyyreille karjaa. Selviytyneiden kohtalona on joutua joko keskitysleirejä muistuttaviin veripankkeihin tai sitten elämään ”vapaana” entisen elämän kurjaa jäljitelmää ulkonaliikkumiskieltoineen.

Edellisosien vanha vampyyrimetsästäjä Setrakian on kuollut. Päähenkilö Ephraim Goodweather on särkynyt poikansa menettämisestä vampyyrimestarin hallintaan. Aikaa vatvomiseen ei kuitenkaan ole, sillä Goodweatherin liittolaisineen täytyy löytää keino vampyyrimestarin vallan tuhoamiseksi.

Kirjasarja on muuttanut teemaansa jokaiseen osaansa. Ensimmäinen osa Vitsaus oli varsin lähellä modernia zombiemaisesta tartunnasta kertovaa selviytymistarinaa. Toinen osa Lankeemus oli tiukkaa toimintaa päähenkilöiden yrittäessä saada Occido Lumen -kirja, jonka piti sisältää vampirismin salaisuudet. Kolmas osa nostaa parrasvaloihin ihmishahmojen selviämisen äärimmäisen paineen alla. Maailma on muuttunut paljon epätoivoisemmaksi tarinan edetessä ja tämän seurauksena saman ovat kokeneet myös hahmot.

Edellisosista minulle jäi eniten mieleen kirjojen elokuvamaisuus. Toisaalta tarina kulki lävitse sulavasti, mutta samalla kirjasta löytyi heikkouksia. Sarjan viimeinen osa ei eroa tässä muista. Kirja on minusta kirjoitettu miettien elokuvasovitusta: kohtauksilla tuntuu olevan jopa kamerakulmat valmiina. Visuaalisena ohjaajana tunnettu del Toro onkin suunnitellut tekevänsä kirjasarjasta elokuvia.

Kirjasarja toi minulle vahvasti mieleen Richard Mathesonin Olen legenda -kirjan. Kyseisellä kirjalla on ollut suuri rooli nykyisen zombiegenren synnyssä, ja tuoreemmat apokalyptisen vampyyrikirjallisuuden edustajat – kuten Vitsaus-trilogia ja esimerkiksi Justin Croninnin Ensimmäinen siirtokunta - tuntuvat minusta olevan enemmän paluu kohti juuria kuin uusi suunta.

Yö ikuisen suurin ongelma on minusta sama kuin monesti trilogioissa. Tarina olisi toiminut mahdollisesti paljon paremmin yhtenä suurena kirjana, josta olisi karsittu liikaa rönsyilyä pois. Viimeinen kirja lisäksi hylkää suurimman osan ensimmäisessä ja toisessa osassa käytetystä tieteellisestä lähestymistavasta, mikä rikkoo kokonaisuutta.

Kirjasarja on hyvää vastapainoa vampyyrigenren nykyiselle pääsuuntaukselle, yliluonnolliselle romantiikalle. Sarjaa voi suositella vampyyrikirjallisuuden lukijoille, jotka pääsääntöisesti eivät toivo vampyyrien kimaltelevan. Kirjasarja sopii myös zombievillitykseen uppoutuneille tilaisuutena laajentaa genreään kohti juuriaan.

 

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 35 vierailijaa
Nafisan
Uusin jäsen: Sanna Korhonen
Jäseniä yhteensä: 8867