H. P. Lovecraft: Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia
Jalava 2012 - Risingin tietokannassa
Kauhun mestari Lovecraftin kootut teokset ovat edenneet jo neljänteen osaansa. Tällä kertaa joukkoon on mahtunut ennen suomentamattomia tarinoita. Lovecraft on yksi tärkeimmistä modernin yliluonnollisen kauhun kirjailijoista. Vaikka hän ei ollutkaan tavattoman menestynyt aikanaan, alkoi hänen tuotantonsa saada huomiota 40-luvulta lähtien. Nykyään hänellä on vahva suosio kauhukirjallisuuden ystävien keskuudessa.
Yleinen asetelma hänen kirjoituksissaan on, että ihmiskunta on onnekas ollessaan tietämätön, sillä totuus tekisi ihmisistä mielipuolia. Lovecraftin kirjoitustyyli korostaakin tätä: yliluonnollisuudet jätetään pääosiltaan selittämättä ja osittain jopa kuvaamattakin. Tällä tavalla kirjailija jättää suuren määrän kauhusta lukijan mielikuvituksen itsensä rakennettavaksi. Se mitä emme näe, pelottaa meitä usein enemmän.
Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia on varsin kirjava kokoelma. Pääpaino on luonnollisesti kauhussa, mutta joukkoon on eksynyt fantasiaelementtejä sisältäviä novelleja, sekä yksi pitkä runo Yuggothin kylvö. Juuri tämä monimuotoisuus saa tämän kokoelman erottumaan edellisistä.
Monet H. P. Lovecraftin novelleista alkavat kohdasta, joka tuntuu melkein lopulta. Tämä luo mielenkiintoisen tavan kertoa kauhua, koska erityisesti Lovecraftin teksteissä tarina saattaa olla hitaasti rakennettu: tietämällä tarinan lopun, lukija alkaa nähdä pieniä vihjeitä siitä mitä tulee tapahtumaan. Esimerkiksi Charles Dexter Wardin tapauksessa psykiatri analysoi potilaansa tapausta.
Siinä missä Lovecraft on vahvoilla silloin, kun kauhu jätetään mielikuvituksen varaan, hän on heikoilla kuvaillessaan hirviöitä. Myös dialogi on Lovecraftilla perinteinen Akilleen kantapää: välistä hahmot käyvät sivun mittaisia kömpelöjä keskusteluja. Kokoelmaan kootut tarinat eivät kuitenkaan kärsi tästä.
Minusta H. P. Lovecraftin tekstit ovat joko osumia tai huteja. Lovecraftin hyvät tarinat kuuluvat parhaiden yliluonnollisten kauhutarinoiden joukkoon mitä on kirjoitettu; pahimmillaan tarinat ovat hitaita ja vaikealukuisia. Osumia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin huteja ja osa hudeista johtuu siitä, että osa hänen tarinoistaan ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi siinä muodossa, missä ne tulivat julkaistuksi. Tämän kirjan novellit olivat kuitenkin laadukkaita ja samalla avaavat Lovecraftia kirjailijana.
