Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

WSOY 2011 - Risingin tietokannassa

Oletko koskaan rakastunut? Tunnet todennäköisesti "oireet". Sydän tykyttää, ajatukset kiertävät pakkomielteenomaisesti samoja kehiä, kämmenet hikoavat. Mitä jos joku tulisi sanomaan sinulle, että rakkaus ei olekaan osa normaalia ihmisten välistä käyttäytymistä, vaan sairaus, joka täytyy poistaa, ennen kuin se ehtii tarttua liian syvälle ja levitä kuin kulkutauti.

Tutustuin Lauren Oliveriin luettuani hänen ensimmäisen kirjansa Kuin viimeistä päivää. Hänen tyylinsä on jotenkin (kliseisesti ilmaistuna) koukuttava ja en tälläkään kertaa voinut estää silmiäni kyyneltymästä "oikeissa kohdissa". Delirium on kirjoitettu paremmin kuin edellinen kirja, ja vaikka se on nuorille suunnattu ja toisinaan jopa ahdistavan ennalta-arvattava, iskevät juonenkäänteet silti kipeästi. Deliriumista irtoaa jotain myös varttuneemmalle.

Päähenkilö Lena on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva tyttö, joka nauttii pitkistä juoksulenkeistä ja hengailusta parhaan kaverinsa Hanan kanssa. Maailma ei ole täydellinen, mutta Lena olettaa sääntöjen tekevän siitä paremman, viimeistään parantamisen jälkeen. Hän laskee päiviä proseduuriin eli delirian poistavaan leikkaukseen, jonka jälkeen hän on viimein turvassa. Leikkaus toimii samoin kuin sähköshokit tai lobotomia mielenterveyttä uhkaavien sairauksien parantamiseksi. Se tekee ihmisistä tunteettomia koneita, jotka suorittavat annettuja tehtäviä vailla intohimoa. Tuleeko ihmisen olla vain käskyjä totteleva robotti?

Lenan äiti oli parantumattomasti sairastunut deliriaan. Se on syy, miksi Lena pelkää sairastumista niin paljon: hän on nähnyt, mitä se tekee ihmiselle ja hänen läheisilleen. Lena asuu tätinsä luona ja haaveilee toisinaan jostain suuremmasta ja paremmasta, etenkin varakkaan perheen tyttären Hanan luona vieraillessaan. Lena kohtaa sattumalta miehen, Alexin, joka muuttaa hänen maailmankatsomuksensa kokonaan. Totuus paljastuu kerros kerrokselta. Takaisin ei voi enää kääntyä.

Luin kirjan tarkoituksella hitaasti, kun edellisen kirjan puolestaan olin ahminut yhdessä illassa. Deliriumin tarina on surullinen niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin. Se kertoo pelottavasta tulevaisuudesta, vaikka on pohjimmiltaan ajaton. Erilaisuuden pelko jakaa herkästi sairauden leimaa. Kirjasta on todella vaikea kirjoittaa, sillä se kosketti syvältä aiheuttaen olon, että on pakko huutaa ääneen, purkaa jotenkin kipua, jota kirja säteili. Skotlannin suuren sankarin William Wallacen viimeisin sanoin: "Freedom!"