Johanna Sinisalo: Salattuja voimia - Opas valoisille ja pimeille poluille

Teos 2012 - Risingin tietokannassa

Johanna Sinisalon uusin teos on pienoisromaanin, puolen tusinaa lyhyttä tarinaa ja vaellusvinkkejä sisältävä kokoelma. Minulle Sinisalon kirjat ovat aina valtavirtaa: spefi on monesti toki läsnä, mutta se ei ole huomion keskipisteenä. Sinisalon kirjojen tarinat ovat usein matkoja, joko kuvainnollisesti - ihmisen ymmärryksestä suhteestaan peikkoon (Ennen päivänlaskua ei voi) - tai sitten kirjaimellisesti - pariskunnan patikkamatka läpi Uuden-Seelannin vaativan maaston lävitse (Linnunaivot).

Linnunaivojen tapaan Salattuja voimia -kirjan teemana on patikointi ja ihmisen suhde ympäröivään luontoon. Kirjan nimeä kantavan pienoisromaanin esiversio on ilmestynyt aikaisemmin jatkokertomuksena Anna-lehdessä vuonna 2010.

Salattuja voimia vie lukijan Skotlantiin, jossa neljä toisilleen vierasta naista päätyy yhdessä vaeltamaan. Vaelluksen jälkeen he järjestävät illanistujaiset, joissa kertaavat matkaansa. Pikkuhiljaa matkasta alkaa paljastua synkkiä salaisuuksia. Novellien sisältö vaihtelee varsin laidasta laitaan. Mukaan mahtuu vaihtoehtohistoriaa, kansantarumainen tarina ja tositarinoita. Tapahtumapaikat vaihtelevat Alpeilta Appalakeille, Isoon-Britanniaan ja Linnunaivojen tapahtumapaikoille Down Underiin.

Voimakas vaihtelu estää kyllästymästä aihepiiriin, mutta samalla se vaikeuttaa tarinoiden tunnelmaan uppoutumista. Siinä vaiheessa kun yhteen aiheeseen pääsee sisään, juoksee seuraava tarina päinvastaiseen suuntaan. Novellit olisivat mahdollisesti tarvinneet tarkemmat puitteet. Kirja puhuttelee allekirjoittaneen kaipuuta luontoon ja osaksi järjestelmää, joka ei ole keinotekoisten sääntöjen merkitsemä. Samalla se kartoittaa ihmisluonnon synkempää puolta.

Harrastekirjoittajana koin mukavaksi yksityiskohdaksi jokaisen tarinan lopussa olevat jälkisanat, jotka valottivat kirjailijan ajatuksia tarinoista. Nämä avaavat lukijalle luomisprosessia tekstin takana. Kirjan loppuun on koottu noin 50 sivua vinkkejä vaelluksesta. Ne innostavat varmasti harrastuksesta kiinnostuneita.

Kaiken kaikkiaan kirjaa voisi luonnehtia siten, että spefiä rakastava henkilö esittelee hänelle tuttua ympäristöä spefin keinoin. Tämä ympäristö on kirjoittajalle rakas, ja sen takia se avautuu hänelle hänen spefitaustaansa vasten ja heijastaa luontoon erilaisia, spekulatiivisia asioita.

Johanna Sinisalon kirjoista voi keskustella Lukusalissa.

 

 

Keskustele aiheesta foorumilla (2 vastausta).