Rick Riordan: Merenjumalan poika

Otava 2012 - Risingin tietokannassa

Rick Riordanin viisiosainen Olympoksen sankarit -sarja, joka on itsenäisehköä jatkoa niin ikään viisiosaiselle Percy Jackson -sarjalle, on ehtinyt toiseen osaansa.

Merenjumalan pojan alussa kohtaamme taas itse Percy Jacksonin, joka oli edellisessä osassa kadoksissa. Itse asiassa hän on kirjan alussa yhä kadoksissa, jopa itseltään, sillä hän on menettänyt muistinsa. Kaksi käärmehiuksista ja kummallisen kuolematonta naista onnistuu kuitenkin jollain konstilla pysyttelemään Percyn kannoilla tämän paetessa halki Yhdysvaltojen. Viimein hän löytää tiensä paikkaan, jonka vaistoaa määränpääkseen - mutta mikä Percyn ja hänen muistinmenetyksensä merkitys oikeastaan onkaan erään korkeamman tahon suuressa suunnitelmassa? Tähän suunnitelmaan kuuluvat myös Percyn kohtaamat uudet ystävät, Frank ja Hazel, joilla on omiakin salaisuuksia.

Sarjan edellisen osan, Eksyneen sankarin, tapaan luvut on jaettu eri näkökulmahahmoille, jotka ovat tässä kirjassa siis Percy, Frank ja Hazel. Riordan on onnistunut hyödyntämään näkökulmien erilaisuutta vielä aiempaa paremmin: hahmot tekevät luonteeseensa sopivia huomioita ja päätelmiä, jotka ovat etenkin Percyn ja hieman ressukanoloisen Frankin kohdalla suorastaan riemastuttavia. Kirjailijan suurin valtti eli käytännönläheinen komiikantaju, jota Eksynyttä sankaria lukiessani vähän kaipailin, pääsee tässä jälleen oikeuksiinsa.

Riordan kehittyy koko ajan myös ennalta-arvattavuuden selättämisessä. Suuresta kuviosta voi toki arvata osia, etenkin kun kirjat noudattavat yhä ensimmäisestä sarjasta tuttua etsintäretkikaavaa (jota voi puolustella sillä, että Riordanin luomassa mytologiasäännöstössä puolijumalten tyypilliset tehtävät yksinkertaisesti perustuvat ennustusten innoittamiin etsintäretkiin), mutta pienemmän luokan käänteet onnistuvat yllättämään yhä useammin. Tuoreutta tuo myös roomalaisen mytologian lisääntyvä hyötykäyttö ja sen roomalaisella ajattelutavalla perustellut erot kreikkalaiseen mytologiaan, joka kuitenkin vaikuttaa yhä vahvasti taustalla. Näiden kahden ensimmäisen kirjan tapahtumista päätellen etsintäretkikaavankin on pian murruttava, joten Percy Jacksonin uudet ja vanhat fanit jäävät vuorenvarmasti odottamaan seuraavaa osaa vesi kielellä.

Pitää kuitenkin kritisoida vähän Merenjumalan pojan oikolukijaa: kyseinen henkilö on selvästi hypännyt kokonaisia sivuja yli, sillä todella häiritseviä lyöntivirheitä on jäänyt ryppäinä sinne tänne.