Wayne G. Hammond ja Christina Scull: Hobitti Tolkienin silmin
(alkup. The Art of The Hobbit)

WSOY 2012 - Risingin tietokannassa

Kuluva syksy on varsinaista Tolkien-aikaa: Tom Bombadilin seikkailut saadaan pitkän odotuksen jälkeen suomeksi, Peter Jacksonin elokuvatriologia Hobitista pyörähtää leffateattereihin ja tällainen taidekirjakin aiheesta on ehditty laatia, kääntää ja kustantaa. Hobitti Tolkienin silmin on kahden Tolkien-tutkijan upea johdatus Keski-Maahan ja Tolkienin kuvataiteeseen.

Monet kirjan kuvista ovat tuttuja Hobitin niistä laitoksesta, joiden kuvituksen on laatinut kirjailija itse. Mukana on myös valtava kasa luonnoksia, sutaisuja, maalauksia ja vedoksia, yhteensä 106 kuvaa - kaikki, mitä Tolkienin tiedetään juuri Hobittia varten koskaan piirtäneen. Kuvissa Tolkien esittäytyy taitavana luonnon, kasvien, maisemien ja myös rakennusten ja arkkitehtuurin kuvaajana; sen sijaan henkilöhahmoja kuvissa ei paljon näy, tai ne ovat vahanukkemaisen yksinkertaistettuja. Myöhemmät Tolkien-kuvittajat (mm. ikirakastetut John Howe, Alan Lee ja Ted Nasmith) ovat ylläpitäneet kirjailijan alkuperäisiä näkemyksiä taiten, mutta lisänneet Keski-Maan hahmoille ja toiminnallisillekin tapahtumille visuaalisen ilmeen.

J.R.R. Tolkien, englannin kielen ja kirjallisuuden professori Oxfordista, oli kuvataiteensa kanssa itseoppinut. Hän eli toki aikana, jolloin vähänkään parempiosaisen ihmisen kulttuuriharrastukset, kuten kuvataiteilu tai kirjoittaminen, olivat osa normaalia arkielämää. Tolkienille kuvat olivat tapa jatkaa kirjoittamansa tarinan maailmaa. Hän laati Bilbon kulkeman reitin kartat jopa suorastaan velvollisuudesta auttaa lukijaa pysymään mukana Keski-Maan vaihtuvissa maisemissa. Kartoissa ja kuvissa näkyvä kaunis kalligrafia, myös haltioiden ja kääpiöiden kirjaimet ja riimut, todistavat osaltaan Tolkienin harjoittelusta ja lahjakkuudesta.

Hammondin ja Scullin runsaat tekstiosiot kuvaavat Tolkienin tekniikoita ja kuva-aiheita, mutta jonkin verran myös esimerkiksi 30-luvun painotekniikkaa. Pienet huomiot ja yksityiskohdat valottavat niin Hobitin syntyä kuin Tolkienin ajan Iso-Britanniaa. Tässä mielessä kirja on onnistunut lukukokemus myös niille, joita kuvataide itsessään tai varsinkaan taidehistoria eivät kiehdo. Sen sijaan todellinen taidehistorian harrastaja saattaa joutua hiukan pettymään, sillä kirja on kirjallisuuden tutkijoiden laatima kirjallisuuden faneille. Kirjan pääsanoma on se, mitä Tolkien itse halusi kuvillaan sanoa ja millaisena kirjailija näki oman Keski-Maansa.

Taidekirja kun on, myös kirjan laitos on hyvin taiteellinen. Paperi on paksua, aukeavia laajoja sivuja on useita ja suurikokoinen, kovakantinen nide on pakattu vielä kovaan, kauniisti väritettyyn laatikkoon. Kirja itsessään kelpaa siis keräilykappaleeksi kenelle tahansa Tolkien-fanille.

Keskustele aiheesta foorumilla (64 vastausta).