Ernest Cline: Ready Player One

Gummerus 2012 - Risingin tietokannassa

Ernest Cline tunnetaan varmasti parhaiten Fanboys-elokuvan käsikirjoittajana. Nyt hän on siirtänyt pakkomielteisen innostuksensa 80-lukuun tieteiskirjan muotoon. Ready Player One on ahdettu täyteen viittauksia 80-luvulta tuttuihin elokuviin, levyihin ja videopeleihin. Kirja on ollut ainakin Amerikassa suosittu ja sen pohjalta suunnitellaan elokuvaa. Eräällä tavalla siis ympyrä sulkeutuu, kun elokuvista vaahtoava kirja päätyy itse elokuvaksi.

Ready Player One on perusjuoneltaan scifi-mausteilla höystetty Harry Potter, jossa köyhä slummipoika nousee Oasis-virtuaalimaailmassa julkkikseksi ja saa lopuksi tytön sekä valtakunnan. Oasiksen on luonut pelisuunnittelija ja miljonääri James Halliday, joka on jonkinlainen yhdistelmä Steve Jobsia, Richard Garriotia sekä Howard Hughesia. Hän on testamentissaan luvannut, että se, joka löytää Oasiksessa vihjeitä seuraamalla kolme avainta ja porttia sekä löytää maailmaan piilotetun munan, saa hänen koko omaisuutensa.

Kirjan alussa munanmetsästys eli munastus on ollut käynnissä jo useamman vuoden ilman, että kukaan on löytänyt ensimmäistäkään avainta. Tästäkin huolimatta lukemattomat munastajat opettelevat ulkoa kaiken 80-lukuun liittyvän löytääkseen edes jonkin vihjeen ensimmäisen portin sijainnista. Yksi munastajista on kirjan päähenkilö ja minäkertoja Wade, joka asuu vuokraparakissa jossain Oklahoma Cityn liepeillä. Muita hahmoja kirjassa ovat Waden ystävä Aech ja bloggaaja Art3mis, johon Wade on rakastunut. Kolmikkoa vastassa on sieluton ja moraaliton IOI-yhtiö, joka tekee kaikkensa kaapatakseen Oasiksen itselleen.

Kirjan pelimäinen rakenne tekee kirjasta sujuvaa luettavaa. Wade ryntää vihjeeltä toiselle antamatta minkään vastuksen pysäyttää itseään samalla kun IOI-yhtiön munastajat hengittävät niskaan. Tässä piilee myös romaanin ongelma. Kerta toisensa jälkeen Wade pelastaa itsensä pälkähästä erilaisten deus ex machina -ratkaisujen avulla. Kirja ei myöskään hiljennä vauhtia pohtiakseen virtuaalimaailman luonnetta ja siihen liittyviä ongelmia. 80-luvun peleistä ja elokuvista jaksetaan kyllä jaaritella loputtomiin faktoja, jotka ovat lukijalle muutenkin tuttuja.

Kirjassa virtuaalimaailma Oasis on mielenkiintoisen kaksijakoinen: siellä käydään koulua ja osallistutaan jumalanpalveluksiin samalla kun viereisissä maailmoissa seikkaillaan D&D:n hengessä tai käydään klaanisotia. Kirjan kuvaamassa lähitulevaisuuden maailmassa todellisuus onkin niin kurjistunutta, että biologisesta ruumiista on monille tullut toissijainen ja epämiellyttävä muistuma jostain, minkä mieluummin jättäisi taakseen. Valitettavasti kirja ei pureskele näitä teemoja sen enempää, vaan rypee 80-luvun nostalgiassaan. Samalla tämä jaarittelu videopeleistä ja elokuvista tekee kirjasta sisältöönsä nähden aivan liian pitkän.

Kirja on selvästi suunnattu lapsuutensa ja nuoruutensa 80-luvulla viettäneille entisille ja nykyisille fanipojille. Muille sitä on vähän vaikea suositella.

Keskustele kirjasta Lukusalissa.