David Safier: Happy Family

Bazar 2012 - Risingin tietokannassa

Bazar Kustannus näyttää luottavan David Safierin huumorifantasiaan, sillä Happy Family on jo toinen tältä saksalaiselta tv-käsikirjoittajalta käännetty romaani. Happy Familyä ja syksyllä 2011 suomeksi ilmestynyttä Huonoa karmaa (tutustu arvosteluuni) yhdistää se, että päähenkilöt kokevat aikamoisia muodonmuutoksia. Nähtävästi aihepiiri puhuttelee Safierin mielikuvitusta ja huumorisuonta.

Happy Familyn
pääosassa on varsin unhappy family, jonka jokainen jäsen on vähän hukassa. Epätoivoinen äiti yrittää elvyttää perhesuhteita raahaamalla koko poppoon hirviökostuumeissa Stephenie Meyerin kirjan julkaisutilaisuuteen, missä asiat eivät tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Kaiken kurjuuden huipuksi paluumatkalla perheen tielle osuu eräs varsin kuuluisa noita, joka taikoo heidät naamiopukujensa mukaisiksi otuksiksi: vampyyriksi, ihmissudeksi, muumioksi ja Frankensteinin hirviöksi.

Hirviölook ei ainakaan aivan kaikkia perheenjäseniä juuri miellytä, joten alkaa noidan kuumeinen jäljitys halki Keski-Euroopan. Matkalla jokainen heistä kohtaa uuden olemuksensa avustuksella vanhat ongelmansa, mikä ei suinkaan ole balsamia kärsineille perhesuhteille, vaan ajaa ne äärimmäiselle koetukselle.

Safierin teemat olivat yllättävän syvällisiä jo Huonossa karmassa, eikä Happy Family siinä suhteessa jää heikommaksi. On pettämistä, manipulointia, koulukiusaamista ja monensorttista kärsimystä. Happy Familyn opetus on yhtä kliseinen ja odotettu kuin Huonon karmankin – rakkaus voittaa kaiken ja veri on vettä sakeampaa – mutta silti myös perheväkivalta saa pienen sivuosan. Rankat teemat tekisivät jostakin vakavammasta kirjasta raskasta luettavaa, mutta Safier saa huumorilla aikaiseksi tasapainon, jossa teemojen käsittely ei kärsi sen enempää liiasta raskaudesta kuin keveydestäkään. Niihin jää vähän pureskeltavaakin.

Odotetusta onnellisesta lopusta huolimatta Huonossa karmassa kutkuttavinta on ennalta-arvaamattomuus, jonka voi tulkita johtuvan erikoisesta asetelmasta. Happy Familyn asetelma ei ole aivan niin ennennäkemätön, mutta senkin käänteissä on sellaista arvaamattomuutta, jollaiseen ei tavanomaisemmassa fantasiakirjassa törmää. Tämä johtunee huumoriotteen tarjoamista mahdollisuuksista irrotella, mutta eiköhän Safierin taitavuudellakin ole osansa. Vaikka kaikki miehen vitsit eivät täysin toimi eivätkä kaikki lukijat vaikuta olevan hänen varauksettomia fanejaan, hänen tyylissään on jotain sellaista, joka on ainakin tähän asti saaduissa näytöissä pitänyt tasaisesti pintansa. Safierilta mahtuisi kolmaskin kirja mukavasti kirjahyllyyn.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (1 vastausta).
Paikalla 2 jäsentä ja 80 vierailijaa
Thialfi, sonjairis
Uusin jäsen: Antero Stenhammar
Jäseniä yhteensä: 8768