Kirjaudu Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
Käyttäjätunnus *
Salasana *
Muista minut
Luo tunnus
(*) kentät ovat pakollisia.
Nimimerkki *
Käyttäjätunnus *
Salasana *
Vahvista salasana *
Email *
Vahvista email *

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Gummerus 2013 - Risingin tietokannassa

Puolitoista vuotta sitten Hannu Rajaniemen Kvanttivaras julkaistiin yhtenä kohutuimmista suomalaisen scifin esikoiskirjoista. Sen löi lävitse maailmanlaajuisesti ja tuli vasta sitten käännetyksi suomeksi. Kirja myös sai Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden parhaasta suomeksi ilmestyneestä scifikirjasta.

Fraktaaliruhtinaassa Rajaniemi lähtee jatkamaan tarinaa, vaivautumatta sen kummemmin kertaamaan vanhoja tapahtumia. Fraktaaliruhtinas seuraa kahta juonenkaarta. Ensimmäisessä mestarivaras Jean le Flambeur ja tekoäly Mieli matkaavat maahan suorittamaan Mielen työnantajan tehtävää. Toisen juonen keskipisteessä on uusi hahmo Tawaddud. Hän on eliittiperheen tytär, joka yrittää kaikin keinoin voittaa oman perheensä arvostuksen.

Jeanista ja Mielestä on tullut pelinappula Perustajien välisessä juonittelussa. Perustajien ovat antiikin Kreikan jumalten kaltaisia hahmoja, jotka sotkevat häikäilemättömästi muita omiin suunnitelmiinsa. Kirjan varsinaisena näyttämönä toimii Sirr-kaupunki, joka tuntuu pohjimmiltaan olevan kyperpunkin värittämä versio klassisesta arabikaupungista.

Kolmiosaisen kirjasarjan keskimmäinen osa on usein ongelmallisessa asemassa. Mikäli kirjan juonet muodostavat yhdessä tiiviin juonikuvion, tulee keskimmäisestä helposti trilogian päätöstä pohjustava väliosa. Mikäli kirjat taas ovat taas omia juonikokonaisuuksiaan, on kirjasarjalle vaikeampi muodostaa yhtä teemaa.

Fraktaaliruhtinas sijoittuu näiden kahden esitystavan väliin. Kirja tuo esiin Perustajien valtataistelua aikaisempaa selvemmin ja pohjustaa näin tulevan kolmannen osan aiheita, mutta samalla se kykenee säilyttämään oman juonikokonaisuutensa. Myös hahmojen taustoja valotetaan ja ne saavat kiitettävästi lisää lihaa luittensa ympärille.

Kirjat eroavat toisistaan myös siten, että Fraktaaliruhtinas tuntuu aikaisempaa Kvanttivarasta enemmän fantasialta. Teknologia on edellisestäkin askelta mielikuvituksellisempaa ja sitä selitetään vähän jos ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan Fraktaaliruhtinas on varsin hyvä jatko-osa Kvanttivarkaalle. Se on pakollinen lukukokemus niille, jotka viihtyivät edellisen osan parissa. Samalla se on myös kunnianhimoinen kirja, jonka suurimmat vahvuudet ovat tarinankerronnan monipuolisuudessa. Sitä voi suositella lukuhaasteita kaipaavalle, joka ei kavahda selittämättä jätettävää scifijargoniaa.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi
Kommentoi tätä artikkelia foorumilla (10 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 30 vierailijaa:
Darkki
Uusin jäsen: Ronda
Jäseniä yhteensä: 6715