Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia

Like 2013 - Risingin tietokannassa

Utopia on erilainen kirja, sen huomaa heti silmään pistävästä ja erittäin komeasta kannesta. Toinen huomio on kirjailija: Ahmad Khalid Tawfiq. Siis kuka? Egyptiläinen kirjailija, kääntäjä ja lääketieteen professori, jota pidetään yhtenä arabimaailman merkittävimmistä kirjailijoista. Utopia on hänen ensimmäinen suomennoksensa. Jotain erilaista siis on luvassa.

Tawfiq kertoo tarinan Utopiasta, Egyptin lähitulevaisuuteen sijoittuvasta kaupungista, jonne rikkaat ja vaikutusvaltaiset vetäytyvät jättäen muun maan oman onnensa nojaan. Utopiassa elää nyt uusi sukupolvi, jonka elämä on kyllästetty kullalla ja rikkauksilla. Se ei kuitenkaan riitä elämään turtuneille nuorille: huumeet, seksi, kuluttaminen, mikään ei enää tunnu missään. Nuorten elämä on pelkkää tylsyyden tappamista, ja siksi he etsivät äärimmäisiä keinoja viihdyttääkseen itseään.

Scifielementtejä teoksessa ei ole juuri lainkaan, vain muutamat lähitulevaisuuden visiot värittävät Tawfiqin Utopiaa. Nämäkin elementit ovat lähinnä taustatekijöitä, jotka luovat pohjaa juonelle.

Tarina seuraa yhden utopialaisen nuoren elämää ja sitä, mitä hän on valmis tekemään viihdyttääkseen itseään. Kirja on kerrottu tämän nuoren näkökulmasta, ja siinä on jo yksi ongelma: nuoren oma ääni ei tunnu aidolta ja uskottavalta. Sama ongelma on myös kirjan toisella minä-kertojalla, mikä muuten aiheuttaa hämmennystä, kun henkilö vaihtuu ilman varoitusta. Hahmojen äänet ovat vieraita, eivätkä tunnu sopivan henkilöille. Tämä näkyy myös kirjoitustyylissä: se tuntuu samaan aikaan taiteelliselta ja hyvin yksinkertaista kielenkäyttöä, mikä luo hyvin epätasaisen tekstin.

Kirjasta huokuu saarnaaminen, mikä valitettavasti jättää pahan maun suuhun. Utopialaiset harjoittavat hyvin äärimmäistä elämäntyyliä, harrastavat huumepäissään seksiä ja hankkivat lävistyksiä, tatuointeja ja nyt myös tekohaavoja, koska ne ovat in. Ihmiset Utopian ulkopuolella taas elävät pahimmassa kurjuudessa mitä kirjailija on vain keksinyt. Tawfiqin pointin kyllä tajuaa, mutta liioittelu ei toimi, vaan se tuntuu juuri siltä: liioittelulta. Myös se, että kirja sisältää lukuja oikeista murhista ja väkivaltarikoksista, tuntuu irtonaiselta, vaikka se sidottaisiinkin tarinaan.

Juoni itsessään ei ole monimutkainen, vaan se seuraa selvää suoraa viivaa. Se yllättää muutaman kerran, mutta nekään kerrat eivät valitettavasti pahemmin sykähdytä. Muutamia hyviä ideoita Tawfigillä on, ja on pirteää nähdä, ettei kaikki menekään niin puhtoisesti kun voisi kuvitella eivätkä hahmot olekaan pohjimmiltaan niitä, mitä toivomme heidän olevan. Silti kirjasta puuttuu se elintärkeä jokin, joka saisi lukijan haukkomaan henkeä.

Utopia on erilainen ja sillä on potentiaalia, mutta lyhyt kirja ei saavuta sitä, mitä se lähtee hakemaan. Siitä puuttuu monta elementtiä ja se tuntuu pitkin matkaa epätasaiselta, ja lopulta myös epätyydyttävältä teokselta. Tulevaisuuden karu kuvaus maistuu saarnalta, jonka ymmärtäisi vähemmälläkin, eikä epäoikeudenmukaisuus sykähdytä. Kirja on outo lukukokemus, jota ei oikein osaa ottaa sen haluamalla vakavuudella.

Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).