Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari

Osuuskumma 2013 - Risingin tietokannassa

Tämän kesän Finnconin toisen ulkomaisen kunnianvieraan Perhonen ja jaguaari on novellikokoelma, joka samalla on Osuuskumman ensimmäinen käännetty teos. Aliette de Bodard oli ehdolla John W. Campbell -palkintoon parhaana uutena kirjailijana. Tämän lisäksi hän on kerännyt paljon ehdokkuuksia ja palkintoja novelleistaan, joita on julkaistu muun muassa Asimov's Science Fiction -lehdessä.

Perhonen ja jaguaari koostuu kahdesta osasta, joissa molemmissa on kolme novellia. Kirjaan sisältyvät myös jälkisanat, jotka valottavat novellien puitteita. Jälkisanojen lukeminen ensimmäiseksi on peräti suositeltavaa, koska ne helpottavat suuresti novellien avaamista.

Novellit sijoittuvat de Bodardin luomaan Xuya-maailmaan, joka on vaihtoehtotodellisuus omastamme. Xuya-maailman suurin ero on, että kiinalaiset löysivät Amerikan ennen eurooppalaisia. Tämä johti puolestaan siihen, että Etelä-Amerikkaa hallitsevat yhä intiaaniheimot ja Pohjois-Amerikan länsirannikolle on kehittynyt menestynyt valtakunta Xuya. Tämä kehitys jatkuu aina tähtiin, aikaan jolloin ihmiset valtaavat avaruutta.

Ensimmäiset kolme novellia sijoittuvat Mexican sisällissotaan ja sen jälkimaininkeihin. Ensimmäinen novelli Varjo Jaguaarien huoneessa käy läpi sisällissodan kohtaloita. Kaksi muuta novellia ovat lähellä dekkareita: toisessa selvitellään taiteilijan kuolemaa ja toisessa etsitään kadonnutta tytärtä.

Kirjan toisen osan novellit sijoittuvat tulevaisuuden avaruusaluksille. Nämä avaruusalukset ovat eläviä, ja niiden sydäminä toimivat ihmisen ja koneen yhdistelmät. Aluksiin perehdytään eri kulmista ja niiden kautta nostetaan esiin erilaisia teemoja.

Vaikka vieras kulttuurimaisema viihdyttääkin, saattaa lukija ajautua eksyksiin. Hahmoihin on vaikea saada kosketusta. Novelleita hallitseva kerronta on varsin toimintaan keskittynyttä. Siinä missä esimerkiksi toinen vieraalla kulttuurilla höystetty spefiteos, Liz Williamsin Demonien taivas, pysähtyy maalailemaan puitteita ja tätä kautta esittelee hahmonsa, ei Perhonen ja jaguaari moista tee. Tämän seurauksena lukija ei välttämättä kykene yhdistämään, kuka kukin on. Ongelmaa lisää entisestään suomenkielinen käännös, sillä se kadottaa pronomineihin piilotetut sukupuolimääreet. Suomalainen kielikorva ei nimittäin taida tunnistaa nimien perusteella esimerkiksi ensimmäisen novellin Onallia ja Tecipiania naisiksi.

Novellikokoelma on vaikeudestaan huolimatta mielenkiintoinen. Vieras kulttuuri pääsee oikeuksiinsa kokoelman jälkipuoliskolla. Vahvat ihmiskohtalot sekä yhteiskunnalliset kysymykset yksilön ja yhteisön etujen ristiriidoista tarjoavat hedelmällistä pohjaa tarinoille.