Egill Yksikätinen - muinaissaagoja Pohjolasta
toim. Helga Hilmisdóttir, Kirsi Kanerva ja Sari Päivärinne

Finn Lectura 2013 - Kustantajat kotisivut

Egill Yksikätinen - muinaissaagoja Pohjolasta sisältää nimikkotarinansa ohessa kahdeksan aiemmin suomentamatonta islantilaista muinaissaagaa. Lukijaa hemmotellaan myös lyhyellä, mutta perusteellisella johdannolla, josta selviää paljon kiinnostavaa tietoa saagoista, niiden säilymisestä ja skandinaavisesta kertomaperinteestä. Muinaissaagat muun muassa mainitaan myyttisemmiksi kertomuksiksi kuin aikansa historiankirjoitukseksi usein mielletyt varsinaiset islantilaissaagat.

Saagoissa miehet ovat sankarillisia, naiset kauniita, lohikäärmeet hurjia, ja kaikenlaiset pedot ja hirviöt peljättäviä. Kyliä palaa siellä sun täällä, laivoja rakennetaan ja tuhotaan, ja matkaa taitetaan yli merien ja mantereiden. Vihollisen voimallisuus joko kohdataan ja kukistetaan tai tasaveroisessa tilanteessa katsotaan vastustaja mieluummin liittolaiseksi ja veriveljeksi. Juonen punonnan köyhyydestä ei ainakaan muinaisia saagarunoilijoita voi moittia. Teksteistä riittää innoketta useammankin modernin fantasiakirjan tarpeisiin.

Kuten odottaa saattaa, saagakirjallisuus on ytimekästä, tiivistä ja turhia kiemuroita kumartelematonta. Suomentajat ovat saattaneet tekstit niin sujuvaksi proosaksi kuin tuntuu mahdolliselta, mikä on suuri palvelus nykylukijalle. 160-sivuisessa kirjassa on pureksittavaa pidemmäksi aikaa. Osa kääntäjistä on jättänyt työhönsä runsaasti alaviitteitä, jotka tarjoavat kiinnostavia lisätietoja käännöksen syntymisestä myös kirjallisuustieteitä sen enempää tuntemattomalle lukijalle.

Huoliteltu ulkoasu ja kaunis kuvitus tekevät kirjasta myös mainion lahjan myyteistä kiinnostuneelle. Tällaiseen kirjallisuuteen tutustuminen tarjoaa aina pienen haasteen, jonka voi ottaa vastaan vaikka syysiltojen ratoksi. Egill Yksikätinen ja muut kirjan tarinat ovat helposti lähestyttäviä suureksi osin sujuvan käännöksensä ansiosta, joten kirja sopii hyvin myös ensikosketukseksi saagoja vielä tuntemattomille.

Saagojen maailma on kiehtova, hiukan brutaali ja mielikuvituksekas, mutta samalla tapaa tavattoman tuttu. Sankarien matkan varrelle mahtuu toki rikkauksiakin (sekä niiden menetyksiä) ja vähintään kunnon ryyppäjäisiä, mutta tärkeintä on kilvoittelu ja oman arvon löytäminen maailmasta. Ehkä meissä nykyihmisissäkin on hiukan suuren seikkailun kaipuuta jäljellä?

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (0 vastausta).
Paikalla 1 jäsen ja 34 vierailijaa
Jossu89
Uusin jäsen: Per Horjanheimo
Jäseniä yhteensä: 9457