Justin Cronin: Linnake

WSOY 2013 - Risingin tietokannassa

Justin Croninin Linnake on jatko-osa 2010 julkaistulle Ensimmäiselle siirtokunnalle. Kirjasarjan ensimmäinen osa kertoi apokalyptisesta taistelusta vastaan virusta, joka muutti kantajansa vampyyrimaisiksi olennoiksi, viraaleiksi. Ensimmäinen siirtokunta oli piristävä paluu postapokalyptisen vampyyriviihteen pariin hieman Richard Mathesonin hengessä.

Alkupuolella Linnake seurailee pientä selviytyjäjoukkoa, joka käy taistelua viruksen puhjetessa. Selviytyjäjoukon tarina jatkuu lähes sadan vuoden päähän, jossa ihmiset tekevät viimein vastahyökkäyksen viraalien rakentamaan linnakkeeseen.

Kirjan suurimmat heikkoudet ovat sen rakenteessa. Kyseessä on kolmiosaisen sarjan keskimmäinen kirja, mikä itsessään on jo monesti hankala lähtökohta. Ensimmäisen kirjan on pakko toimia toisen osan lähtökohtana, toisen osan on pohjustettava kolmatta osaa ja silti toisenkin kirjan pitäisi olla ehjä tarina. Tämän koko järjestelyn Linnake yrittää sivuuttaa unohtamalla olevansa osa sarjaa. Kirjassa ei ole montaa yhtymäkohtaa ensimmäiseen osaan. Sen sijaan se heittää esiin paljon uusia henkilöhahmoja ja rikkoo aikajanan useiksi pienemmiksi tarinoiksi.

Nämä pienet tarinat muistuttavat yksittäisiä novelleja. Järjestely voisi toimia, mikäli hahmot ja tapahtumat olisivat mielenkiintoisia ja omaperäisiä. Kirjan hahmot ovat yksinkertaisesti latteita. On ilkeää diktaattoria, puoliveristä vampyyriä, pyssysankaria ja kaikkea sellaista, mitä genreen tutustuneet voisivat kutsua arkkityypeiksi. Arkkityyppien käyttäminen ei olisi suuri virhe, jos niitä käsiteltäisiin hyvin. Tarinoiden välillä ei ole tarpeeksi sidoksia, minkä seurauksena kirjaa on hankala määritellä kokonaisuudeksi. Suurin osa henkilöistä vain katoaa, ja usean tarinan kohdalla tulee tunne, että kyseessä on yhdentekevää täytemateriaalia.

Kokonaisuutena Croninin sarjaa ei voi olla vertaamatta toiseen pinnalla olevaan, post-apokalyptiseen vampyyrivirusta käsittelevään Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsaus-sarjaan. Mikäli lukijat etsivät suoraa toimintaa, on Vitsaus-sarja sopivampi lukuvalinta. Linnakkeen vahvuudet ovat erilaisia. Se on edellisen osansa tavoin kaunokirjallinen kokonaisuus, mikä voi puolestaan olla post-apokalyptisen genren ulkopuolisten lukijoiden keskuudessa hyvä meriitti.

Täysin toivoton kirja ei silti ole. Sarjan ensimmäinen osa antoi toiselle kirjalle suuret ennakko-odotukset, joita se ei vain kyennyt lunastamaan. Tästä huolimatta Linnake on ajoittain viihdyttävä ja tutustumisen arvoinen niille, jotka pitivät ensimmäisestä osasta.

Log in to comment
Keskustele aiheesta foorumilla (5 vastausta).
Paikalla 32 vierailijaa
Uusin jäsen: Anniina Kellosalo
Jäseniä yhteensä: 8879